Äänes

Äänes on tietyntaajuuksinen ääni, jolla ei ole harmonisia komponentteja. Äänes on siis sinimuotoista värähtelyä, joka voidaan määritellä sen taajuudella (yksikkö hertsi, Hz). Ääneksestä käytetään joskus myös nimitystä siniääni. Äänes on aaltoliikkeen yksinkertaisin muoto. Osaäänekset ovat taajuudeltaan perusääneksen moninkertoja. Esimerkiksi jos perusäänes on 440 Hz, osaääneksiä ovat 880 Hz, 1 320 Hz ja niin edelleen. Osaäänes on myös äänes. Nimitystä osaäänes käytetään havainnollistamaan sitä, että itse ääni koostuu monista ääneksistä. Äänekset muodostavat yhdessä sävelen ja sävelet soinnin.

Käyttö

Ääneksiä käytetään muun muassa joissakin herätyskelloissa herätysäänenä. Näppäinpuhelimissa jokaisesta näppäimestä kuuluu erilainen ääni, kun niitä painaa. Numeroiden valinta perustuu DTMF-numeroiden (Dual-tone multi-frequency) välitystapaan. Siinä kukin numero on koodattu kahdeksi toisiinsa epäharmonisessa suhteessa olevan ääneksen muodostamaksi ääneksi. Tällä pyritään välttämään virheelliset numerovalinnat.

Fourier-muunnos

Fourier-muunnoksen avulla mikä tahansa jaksollinen aaltomuoto voidaan hajottaa äänesten summaksi. Tällöin jokainen äänes on taajuudeltaan aaltomuodon perustaajuuden (jaksonajan käänteisluku) kokonaislukukerrannainen. Hajotelmassa jokaisella ääneksellä on oma amplitudinsa ja vaiheensa.

Kirjallisuutta

• Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8
• Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. (Englanninkielinen oppikirja) New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Akustiikan perusteet web.uniarts.fi. Arkistoitu 16.6.2009. Viitattu 23.10.2024.