Slovakin historia
Slovakin historia käsittelee slovakin kielen kehittymistä vuosisatojen aikana.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Slovakki oli eritynyt muista länsislaavilaisista kielistä 1400-luvulle tultaessa. Tällöin slovakit asuivat käytännössä kokonaan Unkarin kuningaskunnan alueella. Valtakunnan yleisin hallinnon kieli oli latina, jota käytettiin myös katolisen kirkon jumalanpalveluksissa. Näihin aikoihin hussilaisten tšekkien käyttämä tšekin kieli levisi Slovakiaan, jossa sitä käytettiin erityisesti protestantismiin kääntyneiden parissa. Ensimmäinen slovakisoituneella tšekillä kirjoitettu asiakirja on Žilinan kirja (Žilinská kniha) vuodelta 1473. Tšekki pysyi protestanttisten slovakkien kirjakielenä aina 1800-luvulle.[1][2]
Katollinen kirkko käytti aloittamassaan vastauskonpuhdistuksessa apunaan niin kutsuttua jesuiittaslovakkia, joka sai nimensä Jesuiittojen sääntökunnalta. Se pohjautui läntiseen kulttuurimurteeseen. 1600-luvulla myös keskislovakialaista kulttuurimurretta alettiin käyttää paikallistason hallinnon kielenä. Niinpä slovakkien käyttämä kieli oli jakaantunut kolmeen leiriin osittain puhujan uskontokunnan mukaisesti.[2]
Valistuksen vaikutuksesta Habsburgien monarkian vähemmistökansat pyrkivät standardisoimaan omat kielensä. Slovakin kohdalla tämä prosessi alkoi 1700-luvun lopulla kun Anton Bernolák julkaisi sarjan kielioppikirjoja, joilla hän pyrki kielen kodifioimiseen. Bernoláčtinaksikin kutsuttu slovakki oli kieliopiltaan Länsi- ja Keski-Slovakian murteiden kompromissi. Se ei saavuttanut yleistä suosiota, ja pysyi seuraavat vuosikymmenet lähinnä katolisen papiston käytössä.[3]
Protestantti Ľudovít Štúr oli merkittävässä roolissa kun myöhemmin moderniksi slovakiksi kehittynyt kieli kodifioitiin 1840-luvulla. Sen pohjana oli Keski-Slovakian murteet. Valinnan tarkoituksena oli luultavasti eron hakeminen tšekkiin, vaikka tšekkiläisten sanojen ja termien käyttö pysyi yleisenä. Ero katolisten ja luterilaisten käyttämän kielten välillä päättyi 1851, kun Milan Hodža ja Martin Hattala julkaisivat reforminsa anonyymisti kirjoittamassaan Lyhyt slovakin kielioppi -kirjassaan. Se pohjautui Štúrin maltillisena pidettyyn kieleen, ja syntyi, kun Unkarin hallituksen harjoittama magyarisaatio uhkasi vähemmistökielten asemaa. Seuraavina vuosikymmeninä tietokirjoja ei juurikaan pystynyt julkaisemaan slovakiksi, ja kieltä esiintyi lähes yksinomaa kaunokirjallisuudessa.[4]
Slovakkien asuttamat alueet liittyivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen vastaperustettuun Tšekkoslovakian tasavaltaan, jossa se sai tasavertaisen aseman yhdessä tšekin kielen kanssa. Slovakin ja tšekin katsottiin kuitenkin olevan osa samaa tšekkoslovakin kieltä, ja slovakin asema jäi jossain määrin tšekille alisteiseksi sotien välisenä aikana. Toisen maailmansodan jälkeen sen asema parantui.[5][1]
Sosialismin jälkeisenä aikana slovakki on saanut paljon lainasanoja erityisesti englannista.[1]
Slovakki sai aseman yhtenä Euroopan unionin virallisista kielistä 1. toukokuuta 2004.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jussi Nuorluoto: Slaavien kirjalliset traditiot ja kirjakielet. Helsinki: Helsingin yliopisto, kielten osasto, 2021. ISBN 978-951-51-7130-6