Sitoutumattomien maiden liike

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sitoutumattomat maat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”NAM” ohjaa tänne. NAM on myös Namibian maatunnus.
Sitoutumattomien maiden liike
Sitoutumattomien maiden liikkeen nykyiset jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja tarkkailijajäsenet (vaaleansinisellä).
Sitoutumattomien maiden liikkeen nykyiset jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja tarkkailijajäsenet (vaaleansinisellä).
Perustettu 1. syyskuuta 1961
Päämaja Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York, New York, Yhdysvallat
Jäsenet 120 jäsenvaltiota
Aiheesta muualla
Sivusto

Sitoutumattomien maiden liike (engl. Non-Aligned Movement; NAM) on 120[1] valtion järjestö, joka perustettiin kylmän sodan aikana vastineeksi lännen ja idän sotilasblokeille eli Natolle ja Varsovan liitolle. Suurin osa sen jäsenistä on kehitysmaita. Sitoutumattomat maat edustaa 2/3 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenvaltiosta ja 55 % maailman väestöstä.[2]

Sitoutumattomien maiden liike perustettiin 1. syyskuuta 1961 Belgradissa, silloisessa Jugoslavian sosialistisessa liittotasavallassa (nykyisessä Serbiassa). Perustajiin kuuluivat Jugoslavian Josip Broz Tito, Intian Jawaharlal Nehru, Egyptin Gamal Abdel Nasser, Ghanan Kwame Nkrumah ja Indonesian Sukarno.[2]

Sitoutumattomien maiden liike perusti vuonna 2006 NNN (NAM News Network) -uutistoimiston, joka aloitti 27. kesäkuuta 2006, koska järjestön mukaan länsimainen media on menettänyt luotettavuutensa Irakin sodan vuoksi. NNN toimii Malesian Bernama-uutistoimiston alaisuudessa.

Luettelo liittoumattomien maiden kokouksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestys Kaupunki Ajankohta Isäntävaltio
1. Belgrad 1.–6. syyskuuta 1961  Jugoslavia
2. Kairo 5.–10. lokakuuta 1964  Yhdistynyt arabitasavalta
3. Lusaka 8.–10. syyskuuta 1970  Sambia
4. Alger 5.–9. syyskuuta 1973  Algeria
5. Colombo 16.–19. elokuuta 1976  Kolumbia
6. Havanna 3.–9. syyskuuta 1979  Kuuba
7. New Delhi 7.–12. maaliskuuta 1983  Intia
8. Harare 1.–6. syyskuuta 1986  Zimbabwe
9. Belgrad 4.–7. syyskuuta 1989  Jugoslavia
10. Jakarta 1.–7. syyskuuta 1992  Indonesia
11. Cartagena de Indias 18.–20. lokakuuta 1995  Kolumbia
12. Durban 2.–3. syyskuuta 1998  Etelä-Afrikka
13. Kuala Lumpur 20.–25. helmikuuta 2003  Malesia
14. Havanna 11.–16. syyskuuta 2006  Kuuba
15. Sharm el-Sheikh 11.–16. heinäkuuta 2009  Egypti
16. Teheran 26.–31. elokuuta 2012  Iran
17. Porlamar 13.–18. syyskuuta 2016  Venezuela
18. Baku 25.–26. lokakuuta 2019  Azerbaidžan
19. Kampala 15-20. tammikuuta 2024  Uganda

Vuonna 2006 sitoutumattomat maat kokoontuivat Havannassa, jossa Kuuban Fidel Castro valittiin liikkeen puheenjohtajaksi. Castro ei kuitenkaan osallistunut kokoukseen jouduttuaan aiemmin leikkaukseen ja tapasi vain muutamia vieraita sairaalassa. Hänen sijaisenaan oli virkaatekevä presidentti Raúl Castro.

Kokouksessa tuomittiin Israelin suhteeton voimankäyttö Libanonia kohtaan ja tuettiin Irania sen ydinohjelmassa. Monet kokousvieraat myös arvostelivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Pakistan ja Intia sopivat aloittavansa uudelleen rauhanneuvottelut.[3]

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset [4]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasia [5]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Afganistan (1961)
  2.  Bahrain (1973)
  3.  Bangladesh (1973)
  4.  Bhutan (1973)
  5.  Brunei (1993)
  6.  Filippiinit (1993)
  7.  Indonesia (1961)
  8.  Intia (1961)
  9.  Irak (1961)
  10.  Iran (1979)
  11.  Itä-Timor (2003)
  12.  Jemen (1990)
  13.  Jordania (1964)
  14.  Kambodža (1961)
  15.  Kuwait (1964)
  16.  Laos (1964)
  17.  Libanon (1961)
  18.  Malediivit (1976)
  19.  Malesia (1970)
  20.  Mongolia (1993)
  21.  Myanmar (1961)
  22.    Nepal (1961)
  23.  Oman (1973)
  24.  Pakistan (1979)
  25.  Palestiina (1976)
  26.  Pohjois-Korea (1976)
  27.  Qatar (1973)
  28.  Saudi-Arabia (1961)
  29.  Singapore (1970)
  30.  Sri Lanka (1961)
  31.  Syyria (1964)
  32.  Thaimaa (1993)
  33.  Turkmenistan (1995)
  34.  Uzbekistan (1993)
  35.  Vietnam (1976)
  36.  Yhdistyneet arabiemiraatit (1970)

Afrikka[6]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Algeria (1961)
  2.  Angola (1976)
  3.  Benin (1964)
  4.  Botswana (1970)
  5.  Burkina Faso (1973)
  6.  Burundi (1964)
  7.  Djibouti (1983)
  8.  Egypti (1961)
  9.  Eritrea (1995)
  10.  Etelä-Afrikka (1994)
  11.  Etiopia (1961)
  12.  Gabon (1970)
  13.  Gambia (1973)
  14.  Ghana (1961)
  15.  Guinea (1961)
  16.  Guinea-Bissau (1976)
  17.  Kamerun (1964)
  18.  Kap Verde (1976)
  19.  Kenia (1964)
  20.  Keski-Afrikan tasavalta (1964)
  21.  Komorit (1976)
  22.  Kongon demokraattinen tasavalta (1961)
  23.  Kongon tasavalta (1964)
  24.  Lesotho (1970)
  25.  Liberia (1964)
  26.  Libya (1964)
  27.  Madagaskar (1973)
  28.  Malawi (1964)
  29.  Mali (1961)
  30.  Marokko (1961)
  31.  Mauritania (1964)
  32.  Mauritius (1973)
  33.  Mosambik (1976)
  34.  Namibia (1979)
  35.  Niger (1973)
  36.  Nigeria (1964)
  37.  Norsunluurannikko (1973)
  38.  Päiväntasaajan Guinea (1970)
  39.  Ruanda (1970)
  40.  Sambia (1964)
  41.  São Tomé ja Príncipe (1976)
  42.  Senegal (1964)
  43.  Seychellit (1976)
  44.  Sierra Leone (1964)
  45.  Somalia (1961)
  46.  Sudan (1961)
  47.  Swazimaa (1970)
  48.  Tansania (1964)
  49.  Togo (1964)
  50.  Tšad (1964)
  51.  Tunisia (1961)
  52.  Uganda (1964)
  53.  Zimbabwe (1979)

Amerikka ja Karibia[7]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Antigua ja Barbuda (2006)
  2.  Bahama (1983)
  3.  Barbados (1983)
  4.  Belize (1976)
  5.  Bolivia (1979)
  6.  Chile (1973)
  7.  Dominica (2006)
  8.  Dominikaaninen tasavalta (2000)
  9.  Ecuador (1983)
  10.  Grenada (1979)
  11.  Guatemala (1993)
  12.  Guyana (1970)
  13.  Haiti (2006)
  14.  Honduras (1995)
  15.  Jamaika (1970)
  16.  Kolumbia (1983)
  17.  Kuuba (1961)
  18.  Nicaragua (1979)
  19.  Panama (1976)
  20.  Peru (1973)
  21.  Saint Kitts ja Nevis (2006)
  22.  Saint Lucia (1983)
  23.  Saint Vincent ja Grenadiinit (2003)
  24.  Suriname (1983)
  25.  Trinidad ja Tobago (1970)
  26.  Venezuela (1989)

Eurooppa[8]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Azerbaidžan (2011)
  2.  Valko-Venäjä (1998)

Oseania[4]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Fidži (2011)
  2.  Papua-Uusi-Guinea (1993)
  3.  Vanuatu (1983)

Tarkkailijajäsenet[9]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Argentiina
  2.  Armenia
  3.  Bosnia ja Hertsegovina
  4.  Brasilia
  5.  Costa Rica
  6.  El Salvador
  7.  Kazakstan
  8.  Kiina
  9.  Kirgisia
  10.  Kroatia
  11.  Meksiko
  12.  Montenegro
  13.  Paraguay
  14.  Serbia
  15.  Tadžikistan
  16.  Ukraina
  17.  Uruguay
  18.  Venäjä

Entiset jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1.  Pohjois-Jemen (1961–1990)[10]
  2.  Jugoslavia (1961–1992)[11]
  3.  Kypros (1961–2004)[12]
  4.  Etelä-Jemen (1970–1990)[10]
  5.  Malta (1973–2004)[12]
  6.  Argentiina (1973–1991)[13]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtaja Valtio Kausi
Josip Broz Tito (1892–1980)  Jugoslavia 1961 1964
Gamal Abdel Nasser (1918–1970)  Yhdistynyt arabitasavalta 1964 1970
Kenneth Kaunda (1924–2021)  Sambia 1970 1973
Houari Boumédiènne (1932–1978)  Algeria 1973 1976
William Gopallawa (1896–1981)  Sri Lanka 1976 1978
Junius Richard Jayawardene (1906–1996) 1978 1979
Fidel Castro (1926–2016)  Kuuba 1979 1983
Neelam Sanjiva Reddy (1913–1996)  Intia 1983
Zail Singh (1916–1994) 1983 1986
Robert Mugabe (1924–2019)  Zimbabwe 1986 1989
Janez Drnovšek (1950–2008)  Jugoslavia 1989 1990
Borisav Jović (s. 1928) 1990 1991
Stjepan Mesić (s. 1934) 1991
Branko Kostić (s. 1939) 1991 1992
Dobrica Ćosić (1921–2014)  Jugoslavia 1992
Suharto (1921–2008)  Indonesia 1992 1995
Ernesto Samper (s. 1950)  Kolumbia 1995 1998
Andrés Pastrana Arango (s. 1954) 1998
Nelson Mandela (1918–2013)  Etelä-Afrikka 1998 1999
Thabo Mbeki (s. 1942) 1999 2003
Mahathir Mohamad (s. 1925)  Malesia 2003
Abdullah Ahmad Badawi (s. 1939) 2003 2006
Fidel Castro (1926–2016)  Kuuba 2006 2008
Raúl Castro (s. 1931) 2008 2009
Hosni Mubarak (1928–2020)  Egypti 2009 2011
Muhammad Hussein Tantawi (s. 1935) 2011 2012
Muhammad Mursi (1951–2019) 2012
Mahmud Ahmadinežad (s. 1956)  Iran 2012 2013
Hasan Ruhani (s. 1948) 2013 2016
Nicolás Maduro (s. 1962)  Venezuela 2016 2019
İlham Əliyev (s. 1961)  Azerbaidžan 2019 2022

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Members and other Participants of NAM Movement Intian ulkoministeriö. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Non-Aligned Movement (NAM) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Gibbs, Stephen: Cuba summit sends strong message BBC News. 17.9.2006. London: British Broadcasting Corporation. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b Membership Nuclear Threat Initiative. Viitattu 24.5.2020.
  5. ↑ Member States - Asia and Pacific | NON-ALIGNED MOVEMENT (NAM) nam.go.ug. 7.7.2023. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Member States - Africa Home NON-ALIGNED MOVEMENT (NAM). Viitattu 28.4.2024.
  7. ↑ Member States - Americas and Carribean | NON-ALIGNED MOVEMENT (NAM) nam.go.ug. 7.7.2023. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Member States - Europe | NON-ALIGNED MOVEMENT (NAM) nam.go.ug. 7.7.2023. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Observer countries | NON-ALIGNED MOVEMENT (NAM) nam.go.ug. 7.7.2023. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b Bühler, Konrad: State Succession and Membership in International Organizations. Martinus Nijhoff Publisher, 2001. ISBN 9041115536 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Yugoslavia casts shadow over non-aligned summit independent.co.uk. The Independent. Viitattu 24.5.2020.
  12. ↑ a b XIV ministerial conference of the Non-Aligned Movement NAM. Arkistoitu 1.6.2013. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Argentina Withdraws from Non-Aligned Movement Associated Press. Viitattu 3.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sitoutumattomien_maiden_liike&oldid=22356052”