Sisäinen passi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: paikoin käsittämätöntä |
Sisä- tai kotimaan passi on eräänlainen henkilötodistus, joka myönnetään passimaisen vihkon muodossa. Sisäisillä passeilla voi olla useita käyttötarkoituksia, mukaan lukien:
- Tavallinen passimuotoinen henkilötodistus (kuten nykyaikainen Venäjän sisämaanpassii)
- Kansalaisten asuin- ja työpaikan rekisteröinti väestörekisteritarkoituksiin (kuten kiinalainen hukou)
- Sisäisen muuttoliikkeen hallinta ja rajoittaminen (kuten Neuvostoliitossa)
- Demografisten tietojen, kuten etnisen alkuperän, kansalaisuuden ja maahanmuuttoaseman, tallentaminen, joskus liittyvät rakenteelliseen syrjintään (kuten Etelä-Afrikan apartheid-passikirjat)
- Pääsyn hallinta suljettuihin kaupunkeihin ja muihin herkkiin paikkoihin
Kun passit syntyivät ensimmäisen kerran, sisäisten ja kansainvälisten passien välillä ei ollut selvää eroa. Myöhemmin jotkut maat kehittivät kehittyneitä passijärjestelmiä eri tarkoituksiin ja eri väestöryhmille.
Yhteenveto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maat, joilla on tällä hetkellä sisäiset passit varsinaisessa merkityksessä (sisäisen muuttoliikkeen hallitsemiseksi), ovat:
- Kiina (Hukou),[1]
- Vietnam (Hộ khẩu),
- Pohjois-Korea (hoju)
Seuraavat maat myöntävät sisäisiä passeja pääasiallisina henkilöasiakirjoina matkustus- ja tunnistamistarkoituksiin (vastaavasti muiden maiden henkilökorttipasseja):
- Venäjän federaatio (Venäjän sisäinen passi)
- Turkmenistan (Turkmenin sisäinen passi, "raýatlyk pasporty")
Sisäisten passien tiedetään olevan aiemmin myöntäneet ja käyttäneet:
- Venäjän keisarikunta ja sen seuraajavaltiot
- Ranska, vuoteen 1862 asti
- Kanada (tietyille alkuperäiskansojen ryhmille vuosina 1885–1941)
- Amerikan konfederaatio
- Yhdysvallat (afrikkalais-amerikkalaisille orjavaltioissa ennen sisällissotaa)
- Neuvostoliitto (katso Neuvostoliiton sisäinen passi),[2]
- Osmanien valtakunta
- Italia (passaporto per l'interno)
- Liettua, vuosina 1919–1940, ei matkustamiseen tarkoitettu; vaan toimivat henkilöllisyystodisteina, jotka oikeuttavat käyttäjän Liettuan kansalaisuuteen.[3]
- Etelä-Afrikka, apartheid
- Etelä-Korea (vuoteen 2008 asti)
- Irak (vuoteen 2016, korvattu kansallisella henkilökortilla)
- Saksa (1938–1943)
- Ruotsi (vuoteen 1860 asti)
- Ukraina (vuoteen 2020 asti; uusi asiakirja, jota kutsutaan toisinaan "passikortti", mutta se ei sisällä rajoituksia sisäiselle muuttoliikkeelle)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yew Lun Tian, Kevin Yao % Farah Master: China's push to loosen Mao-era residence rules runs into hurdles 7.12.2023. Reuters. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Masha Gessen (16.1.2012) Passport for Life, New York Times (englanniksi)
- ↑ Internal Passports Litvak SIG. Viitattu 29.8.2022. (englanti)