Sirkka-Liisa Ekman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sirkka-Liisa Ekman, o.s. Söyrinki (18. helmikuuta 1943 Kemin maalaiskunta3. syyskuuta 2020 Ruotsi) oli suomalainen sairaanhoitaja, joka väitteli Ruotsissa lääketieteen tohtoriksi ja toimi Karoliinisen instituutin hoitotieteen professorina.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekmanin vanhemmat olivat vakuutustarkastaja Uuno Söyrinki ja emäntä Maija Sunnari. Hän avioitui 1968 lääkäri Kari Ekmanin kanssa. Sirkka-Liisa Ekman kävi kuusi luokkaa oppikoulua Kemin tyttölyseossa ja talouskoulun Rovaniemellä. Hän suoritti siellä myös sairaanhoitajakoulun 1962–1965. Aikuislukion ja sairaanhoidon opintoja Ekman suoritti Ruotsissa 1980–1986 ja hoitotieteen opintoja Uumajan yliopistossa 1986–1987. Hän väitteli siellä lääketieteen tohtoriksi 1993.[1]

Ekman oli sairaanhoitaja Suomessa 1965–1967 ja 1968–1970, Sveitsissä 1967 ja Ruotsissa 1970–1981, ylihoitaja Uumajan yliopistollisessa sairaalassa 1981–1987, tutkijakoulutettava Uumajan yliopistossa 1988–1993 ja projektisihteeri Tukholmassa 1993–1995. Tutkijan ja laitoksen johtajan tehtäviä hän hoiti Karoliinisessa instituutissa 1994–2001 ja oli hoitotieteen professori Blekingen teknillisessä korkeakoulussa 2000–2003 ja Karoliinisessa instituutissa gerontologisen hoitotieteen jaoston johtaja 2004–2005, hoitotieteen professori 2005–2010 ja sitten vanhempi tutkija. Ekman, jolla oli useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä, oli myös osa-aikainen lehtori Tukholmassa 1993–1994, hoitotieteen dosentti Turun yliopistossa vuodesta 1997 ja vieraileva tutkija Kaliforniassa 1998 ja Helsingissä 1999. Hän oli perehtynyt erityisesti monikulttuuriseen vanhustenhuoltoon.[1][2]

  • Monolingual and bilingual communication between patients with dementia diseases and their caregivers, 1993 (väitöskirja)
  1. a b c Snellman, Hanna: Sirkka-Liisa Ekman Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.8.2021. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.3.2024.
  2. Uutiset. Vertaistuki on kuin aurinko. Etelä-Suomen Sanomat, 30.12.2014, nro 353, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2024. (ei-vapaa)