Siperianunikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siperianunikko
Viljeltyjä siperianunikkoja.
Viljeltyjä siperianunikkoja.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Unikot Papaver
Laji: croceum
Kaksiosainen nimi

Papaver croceum
Ledeb.

Siperianunikko (Papaver croceum) on unikoiden sukuun kuuluva, myös koristekasvina yleisesti viljelty kukkakasvilaji. Suomessa siperianunikkoa tavataan satunnaisesti koko maassa viljelykarkulaisena.

Helounikkoa (Papaver nudicaule) voidaan pitää samana lajina kuin siperianunikkoa, mutta Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ne ovat eri lajeja.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonvarainen siperianunikko kuvattuna Mongoliassa.

Tavallisesti kaksi- tai monivuotinen siperianunikko kasvaa 30–40 cm korkeaksi. Ruusukkeena löyhänä mättäänä olevat lehdet ovat parijakoisia ja väriltään sinivihreitä. Ruusukkeen keskeltä nouseva lehdetön vana on siirottava- tai myötäkarvainen. Vanan kärjessä on yksittäinen, noin 5 cm leveä keltainen, oranssi tai joskus valkoinen kukka. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Terälehtiä on neljä kappaletta. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen, heteitä on paljon. Siperianunikko kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät nuijamaisessa, karvaisessa kodassa. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[2][3]

Siperianunikko on alun perin kotoisin Keski-Aasiasta. Koristekasvina laji on levinnyt kauas alkuperäisiltä kasvualueiltaan.[4] Suomessa siperianunikkoa tavataan koko maassa viljelyperäisenä puutarhakarkulaisena. Parhaiten laji menestyy luonnossa Pohjois-Lapissa, jossa se kasvaa paikoin myös vakiintuneena lajina.[4][5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianunikko kasvaa soraisessa maanperässä muun muassa tienvarsilla ja joutomailla.[4][3]

Siperianunikko on yleinen puutarhojen koristekasvi. Lajista on jalostettu muun muassa vaaleanpunaisia ja punakukkaisia lajikkeita.[3]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Suomen Lajitietokeskus: Helounikko – Papaver nudicaule Viitattu 9.1.2024.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 93–94.
  3. a b c Den virtuella floran: Sibirsk vallmo (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 2.2.2012.
  4. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 93.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Siperianunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 2.2.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]