Sinulle, yö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinulle, yö
Kirjailija Teemu Kaskinen
Kansitaiteilija Mika Tuominen
Kieli suomi
Genre sotaromaani
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2009
Sivumäärä 269
ISBN 978-951-0-35599-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sinulle, yö on Teemu Kaskisen vuonna 2009 ilmestynyt romaani, jonka on kustantanut WSOY. Lähitulevaisuuteen sijoittuva, Norjan ja Suomen välisestä sodasta kertova esikoisteos oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi[1][2] ja nousi palkintoraadin mukaan aivan terävimpään kärkeen heti voittajan jälkeen.[3]

Kirjan idea Kaskiselle syntyi kertausharjoituksissa. Hän halusi kuvata, miten nykyajan tietokonesukupolvi pärjäisi ja käyttäytyisi sotaoloissa, mitä noissa oloissa tapahtuisi sinulle, minulle ja naapurille.[4] Romaanin todellisuudessa he ovat pystyvää väkeä, mutta luonteeltaan Rokkaakin pahempia.[5] Taustoista, maailmanpoliittisesta tilanteesta, siitä mikä sodan aiheutti, Kaskinen ei kerro, vaan tarina kulkee ruohonjuuritasolla.[6] On arvioitu että perinteiset sotakirjat ovat jo mennyttä aikaa, ja Kaskisen teos ehkä edustaa sitä, mihin suuntaan sotakirja Suomessa on Veijo Meren hengessä menossa.[7][8]

"Vallan hyväksi" Kaskisen teosta Sinulle, yö luonnehtii kriitikko Antti Majander. Ihmisen pimeät puolet paljastavassa teoksessa on kyse uuden Suur-Suomen luomisesta ja Suomeen koskaan kuulumattoman Ruijan valtaamisesta Suomelle. Sodan osapuoli on myös Yhdysvallat, joka käy sotaa toisella rintamalla Helsingissä, ja Suomi muuttuu kuin nyky-Kabuliksi tai Stalingradiksi. Teoksen keskushenkilö ja kertoja on alkujaan kirjaviisas maalaispoika Männistö, jolle talojen romahtaminen toisensa jälkeen tuo viihdykettä, ja hyvä ja paha katoavat.[9][8]

Poikkeuksellista tässä teoksessa on suomalaiselle sotakirjalle kriitikon mukaan se, että siitä puuttuu suru kokonaan. Sotakirja se ei silti ole, ainakaan tyypillinen, ei myöskään sci-fi, vaikka tulevaisuuteen sijoittuukin. Kaskinen, kertoo mitä ihmiselle tapahtuu poikkeusoloissa ja miltä Suomi näyttää, jos Afganistan olisi Suomessa. Paha saa kuitenkin palkkansa.[9][8]

Kaskisen esikoisesta puhuttiin jo etukäteen, ja myös kritiikeissä sen kirjalliset ansiot todettiin erinomaisiksi. Kieli on hätkähdyttävän tarkkaa ja toisinaan jopa runollista.[6][9] Kaskinen tunnustaa päähenkilönsä kautta kirjallisen esikuvansa Olavi Paavolaisen, ja samaa hirtehisyyttä teoksessa onkin.[8]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]