Sinivalkoinen kokardi
Sinivalkoinen kokardi eli valtakunnankokardi on suomalaisen virkamiehen ja nykyään erityisesti sotilaan lakkitunnus, eli kokardi. Kokardia pidetään päähineessä, kuten koppalakissa, turkislakissa, kenttälakissa tai kenttäpipossa. Bareteissa käytetään muita, koristeellisempia lakkitunnuksia.
Nykyään sinivalkoinen kokardi kuuluu enää poliisien juhlaunivormuun ja puolustusvoimien miehistön ja alikersantin tai kersantin arvoisten varusmiesten päähineisiin. Päällystön päähineissä käytetään punapohjaista leijonakokardia. Aikaisemmin sinivalkoinen kokardi oli poliisin virkalakissa sekä Valtionrautateiden koneosaston veturimiehillä, kun taas liikenneosaston virkamiehillä oli punavalkoinen kokardi. [1]
Suomalaisten kokardien suunnittelu alkoi heti kevättalvella 1918 Akseli Gallén-Kallelan johdolla. Aluksi käyttöön otettiin itsenäisyyden alkuajan punapohjainen leijonatunnus, mutta loppukesästä 1918 sotaministeriö antoi määräyksen sinivalkoisesta kokardista sen jälkeen, kun Suomen lipuksi oli valittu sinivalkoinen ristilippu. Upseereilla se oli emaloitua metallia, miehistöllä ja alipäällystöllä pellistä puristettu ja maalattu. Nykyään kokardit ovat muovia tai kangasta. Upseerit käyttivät kumpaakin kokardia: valtakunnankokardi oli lakin päällisessä ja leijonakokardi paarteessa. Tästä tavasta luovuttiin vuoden 1936 asepuku-uudistuksessa, ja upseerien tunnuksena on sen jälkeen ollut pelkästään punapohjainen leijonakokardi.[2][3]
Nykyään kokardi on hihassa olevan kansallislipun ohella toinen suomalaisen sotilaspuvun kansallisuustunnuksista. Sinivalkoinen kokardi voi olla emaloitu metallinen, muovinen tai kankainen. Sen halkaisija 20 mm: keskellä oleva valkoinen ympyrä halkaisijaltaan 8 mm, ja sitä ympäröi 3 mm leveä sininen rengas ja uloimpana 3 mm leveä valkoinen rengas. Muovisessa kokardissa valkoinen ulkoreunan rengas on säteittäisesti uurrettu. Myös päällystön leijonakokardi on pyöreä ja halkaisijaltaan 20 mm. Siinä punaisella pohjalla on kullanvärinen Suomen vaakunaleijona. Lisäksi siinä on ohut kullanvärinen reunus.[4]
Kantahenkilökunnan lippalakissa ("koppalakissa") ja turkislakissa leijonakokardia käytetään erityisen kankaisen lakkimerkin m/49 kanssa. Lakkimerkissä m/49 on verkapohja, kullanvärinen kuusenhavuseppele ja aselajivärinen keskikohta, johon kokardi on kiinnitetty.[4]
Sinivalkoinen kokardi on ollut kansallisuustunnuksena vuodesta 1945 myös panssariajoneuvoissa sekä ilmavoimien lentokoneissa. Panssarivaunuissa käytettiin sitä ennen (1941–45) lyhytsakaraista mustaa hakaristia. Sotilaslentokoneiden kansallisuustunnuksena oli vuosina 1918–45 sininen hakaristi. Panssarivaunuissa ja muissa panssariajoneuvoissa käytetty kokardi on nykyään halkaisijaltaan 150 mm, ja se sijaitsee ainoastaan ajoneuvon kyljissä tai tornin sivuilla.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://vaunut.org/kuva/55469
- ↑ Aarniaho, Pekka: Kaluunat ja rähinäremmit. Itsenäisen Suomen virkapuvut ja arvomerkit 1918-1945. Rauma: Ase-Lehti, 1996. ISBN 951-97520-0-5
- ↑ Lehtonen, Juhani U. E.: Sotilaselämän perinnekirja, s. 212. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-20-6457-X
- ↑ a b Pääesikunta: PVHSM HENKILÖSTÖALA 038 - Sotilaspuvussa ja virkapuvussa kannettavat merkit ja tunnukset (pdf) 6.3.2015. Puolustusvoimat. Viitattu 19.5.2021.
- ↑ Muikku, Esa & Purhonen, Jukka: Suomalaiset panssarivaunut 1918–1997, s. 180–181. Apali, 1998.