Singaporen politiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Singaporen nykyinen pääministeri Lee Hsien Loong.

Singaporen politiikka toimii järjestelmässä, jossa valtionpäämies on presidentti, jonka tehtävä on kuitenkin lähinnä seremoniallinen. Singapore on parlamentaarinen tasavalta, ja sen lainsäädännöllinen valta on parlamentilla. Hallitusta johtaa parlamentin nimittämä pääministeri. Maan politiikkaa on hallinnut itsenäistymisestä lähtien kansan toimintapuolue. Oppositio on hajanainen ja epäyhtenäinen.

Oikeuslaitos perustuu brittiläiselle mallille, ja oikeusjärjestelmän ylin aste on korkein oikeus. Rangaistukset ovat ankaria, ja maassa on käytössä muun muassa kepitysrangaistus ja kuolemanrangaistus. Pienistäkin rikkeistä tuomitaan helposti sakkorangaistuksia, ja maan alhaista rikostilastoja selitetään usein ankarilla rangaistuksilla.

Singapore on muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien, Kansainyhteisön ja ASEANin jäsen. Sillä on hyvät suhteet naapurimaihinsa, ja ulkopolitiikassa maa tähtää Kaakkois-Aasian alueellisen turvallisuuden ylläpitämiseen.

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singaporen parlamenttitalo.

Singaporen poliittinen järjestelmä perustuu Westminsterin mallille, ja valtio on parlamentaarinen tasavalta. Valtionpäämies on presidentti. parlamentti valitsi aiemmin presidentin, mutta perustuslain lisättiin 1991 mahdollisuus presidentin valintaan suoralla kansanvaalilla. Samalla lisättiin presidentin valtaoikeuksia, vaikkakin tehtävä on edelleen lähinnä seremoniallinen.[1] Presidentin tukena toimii Council of Presidental Advisor, jonka mielipidettä hänen on kysyttävä esimerkiksi nimitystehtävissä.[2]

Lainsäädäntävalta on parlamentilla, jonka jäsenten tulee Singaporen kansalaisia ja vähintään 21 vuoden ikäisiä.[3] Parlamentti nimittää pääministerin, joka johtaa hallitusta.[1]

Singaporen nykyinen presidentti on Tony Tan ja pääministeri Lee Hsien Loong, jonka isä Lee Kuan Yew toimi pääministerinä 1959–1990.[2]

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansan toimintapuolueen kannattajia.

Singaporen politiikkaa on hallinnut vuodesta 1959 kansan toimintapuolue (PAP), joka on pystynyt pitämään itsensä vallassa maan talouskasvun ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ansiosta. Lisäksi puolue on sortanut oppositiota, ja esimerkiksi pitkään pääministerinä toimineen Lee Kuan Yew’n autoritaarinen hallintotyyli on herättänyt kritiikkiä. Maan kolmanneksi pääministeriksi valittu Lee Hsien Loong on Lee Kuan Yew’n poika, mutta vihjailuihin nepotismista on vastattu kunnianloukkaussyytteillä.[4] Oppositio on lisäksi hajanainen ja järjestäytymätön. Parlamenttivaaleissa 2011 oppositio pyrki kuitenkin yhtenäisempään toimintaan ja pystyi asettamaan ensimmäisen kerran ehdokkaan kaikkiin paitsi yhteen vaalipiiriin. Aiemmin monista vaalipiireistä PAP:n ehdokas on valittu suoraan läpi ilman vastaehdokkaita. Oppositio saikin 2011 ennätyksellisesti 40 prosenttia äänistä ja kuusi paikkaa parlamentista, jotka menivät työläisten puolueelle.[2]

PAP on kannattanut sosialistista demokratiaa, ja sen politiikka sisältää monia piirteitä sosialismista. Esimerkiksi suurin osa väestöstä asuu valtion rakentamissa asunnoissa ja valtion omistamat yritykset ovat merkittävässä asemassa.[5] Singaporen sisäpolitiikan tärkeimpiä kysymyksiä on itsenäistymisen jälkeen ollut etniseen harmoniaan tähtäävä politiikka. Harmoniaan on pyritty kielipolitiikalla sekä valtion asunto-ohjelmalla.[2]

Transparency International on pitkään pitänyt Singaporea Aasian vähiten korruptoituneena maana ja yhtenä koko maailman puhtaimmista.[6]

Oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korkeimman oikeuden rakennus.

Koska Singapore on entinen Britannian siirtomaa, maan oikeusjärjestelmä perustuu englantilaiselle tapaoikeudelle.[7] Tuomioistuimet viittaavatkin usein englantilaisiin ennakkotapauksiin.[8] Oikeuslaitoksen alin taso on poliisituomioistuin, jossa käsitellään tapaukset, joista voi saada enintään kolme vuotta vankeutta. Piirioikeudessa käsitellään tapaukset, joista voi saada enintään kymmenen vuotta vankeutta. Korkeimmassa oikeudessa käsitellään rangaistukset, joista voi saada yli kymmenen vuotta vankeutta. Siellä tutkitaan myös alemmilta tasoilta tulleilta vetoomuksia. Lisäksi korkeimman oikeuden päätöksiä voidaan vedota vetoomustuomioistuimeen. Korkeimman oikeuden presidentti on oikeuslaitoksen ylin virkamies.[7]

Singaporessa on matalat rikostilastot, mitä usein selitetään ankaralla rangaistuskäytännöllä. Pienistäkin rikkeistä, kuten roskaamisesta tuomitaan sakkoja. Lakia valvotaan lisäksi tarkasti, sillä esimerkiksi vuonna 2008 roskaamisesta tuomittiin yli 33 000 ihmistä. Heistä pääosa heitti kadulle jonkin pienen esineen, kuten tupakantumpin tai bussilipun.[8]

MRT-junissa oleva kyltti sakkorangaistusten suuruudesta.

Singaporessa rangaistukset rikoksista ovat ankaria. Joistakin rikoksista saattaa seurata raskaat sakot, kepitys- tai kuolemanrangaistus. Maassa teloitetaan Amnesty Internationalin arvion mukaan asukaslukuun nähden eniten ihmisiä maailmassa. Kuolemantuomio voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta ja huumausainerikoksista. Suurin osa vuosien 1991 ja 2004 välillä hirtetyistä 400 ihmisestä syyllistyi huumausaineiden salakuljetukseen.[9] Keppirangaistusta käytetään tehostamaan vankeusrangaistuksia.[10]

Purukumi oli pitkään kokonaan pannassa, mutta Yhdysvaltojen kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen jälkeen ns. terveyspurukumeja voi nyt ostaa apteekeista. Asiakkaiden henkilöllisyys tarkistetaan ja tiedot rekisteröidään oston yhteydessä.[11] Sylkemisestä tai roskan maahan heittämisestä voi joutua pidätetyksi, ja rattijuoppoudesta joutuu vankilaan.[12] Miesten välinen homoseksuaalinen seksi on kielletty Singaporessa. Heteroparien yhteisymmärryksessä harrastama oraali- ja anaaliseksi sallittiin 2007.[13]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singaporen ulkopolitiikan perustavoitteena on Kaakkois-Aasian alueellisen turvallisuuden ylläpitäminen. Maalle oli itsenäistymisen jälkeen keskeistä luoda hyvät naapurisuhteet ja saada kansainvälistä tunnustusta. Singapore liittyikin heti vuonna 1965 YK:hon, ja se on tukenut sen jälkeen aktiivisesti YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden toimintaa. Singapore liittyi 1965 myös Kansainyhteisöön. Lisäksi maa on Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön, Sitoutumattomien maiden liikkeen ja Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestön ASEANin jäsen.[10]

Singaporella on erityisesti hyvät taloudelliset suhteet naapurimaihinsa Indonesiaan ja Malesiaan. Historiallisista syistä maalla on kuitenkin edelleen joitakin erimielisyyksiä Malesian kanssa.[10] Maiden väliset riidat juontavat juurensa vuoteen 1965, jolloin Malesia erotti Singaporen valtiostaan. Maiden väliset suhteet alkoivat kuitenkin parantua 1980-luvun sovituspolitiikan ansiosta.[14] Singapore, Malesia ja Indonesia ovat tehneet yhteistyötä myös Malakansalmen turvallisuuden takaamiseksi.[10]

Turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singaporen turvallisuuspolitiikan tavoitteena on valmiuden ylläpitäminen terrorismin ja levottomuuksien varalta. Puolustusstrategia tähtää pelotteeseen, uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn ja kansainväliseen yhteistyöhön.[10] Singaporen asevoimat jakautuvat maa-, ilma- ja merivoimiin. Maavoimat on niistä selvästi suurin.[1] Singaporessa on myös asevelvollisuus, ja palvelusaika kestää kaksi vuotta. Lisäksi jokainen reserviin kuuluva kutsutaan kertausharjoituksiin ainakin kerran vuodessa.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leitch LePoer, Barbara (toim.): Singapore: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989. Country Studies US (viitattu 28.10.2012). (englanniksi)
  • Singapore Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Encyclopædia Britannica.
  2. ↑ a b c d Poliittinen järjestelmä 22.8.2011. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 28.10.2012.
  3. ↑ Leitch LePoer, Barbara: Major Governmental Bodies countrystudies.us.
  4. ↑ Singapore's Lee Family and Nepotism Asia Sentinel. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Singapore World Institute of Asian Studies. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Singapore no longer top of least-corrupt countries 2011. Asia Online. Arkistoitu 1.11.2012. Viitattu 12.10.2012.
  7. ↑ a b Yhteiskunta, kulttuuri ja media 22.8.2011. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 13.6.2013. Viitattu 28.10.2012.
  8. ↑ Singapore 'top executioner' 2004. CNN. Viitattu 25.10.2012.
  9. ↑ a b c d e f Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 22.8.2011. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 13.6.2013. Viitattu 28.10.2012.
  10. ↑ Singapore loosens 12-year chewing gum ban NBC News. Viitattu 25.10.2012.
  11. ↑ Singapore: Criminal penalties Country Specific Information. US Department of State. Arkistoitu 30.12.2004. Viitattu 27.10.2012.
  12. ↑ Ling, Lim Puay: Penal Code section 377A singapore!infopedia. National Library Singapore. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Leitch LePoer, Barbara: Regional countrystudies.us.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Singaporen_politiikka&oldid=21737316”