Simson Shituwa
Simson Tetinge Haivela Shituwa (s. n. 1871, Oilambo, Oukwanyama, Portugalin Länsi-Afrikka — 30. tammikuuta 1969[1]) oli yksi ensimmäisestä seitsemästä ambolaisesta, jotka lähetysjohtaja Matti Tarkkanen vihki 27.9.1925 Oniipassa Ambomaalla papiksi Tampereen piispan antamalla valtuutuksella.[2]
Shituwa syntyi n. 1871 Shituwa shaHaivelan ja Namutenyan poikana. Hänet kastoivat saksalaiset lähetyssaarnaajat 16. maaliskuuta 1902. Hän kävi Oniipan pappisseminaarin vuosina 1922–25.[1]
Hän työskenteli Endolassa vuosina 1925–40 ja 1945–69 ja Eenhanassa vuosina 1941–44.[1]
Shituwa oli paikallinen suurmies, jonka kanssa monet valkoiset Lounais-Afrikan hallitusmiehet usein neuvottelivat. Hän näyttäisi kääntyneen kristityksi Ondjivassa Reinin Lähetysseuran toiminnan tuloksena.[3][4]
Shituwa oli raajarikko, mutta sellaisenakin hänen sanotaan olleen ”voimakkaampi kuin muinoinen kaimansa. Tällä Simsonilla ei ollut voima hiuksissa eikä lihaksissa, vaan sydämessä, jossa Jumala asui.”[5]
Kun saksalaiset joutuivat vuonna 1916 jättämään lähetysasemansa Angolassa ensimmäisen maailmansodan seurauksena, Shituwa muutti Lounais-Afrikan puolelle. Hän oli tuosta lähtien, jo ennen pappisvihkimystään Oukwanyaman kirkon kantavia voimia. Shituwa hoiti tuolloin eteläisen Oukwanyaman länsiosaa, kun taas itäisestä osasta piti huolta Wilhelm Kafita. Ilmeisesti he hoitivat alueen seurakuntia riippumatta siitä, olivatko asukkaat Angola vai Lounais-Afrikan puolella. Suomalaiset perustivat tälle alueelle, Lounais-Afrikan puolelle ensimmäisen lähetysaseman, Engelan, vasta 1921.[4]
Vuonna 1918 Shituwa joutui Omafossa Lounais-Afrikan puolella tekemisiin katolisen lähetyssaarnaajan kanssa. Tämä oli ilmaantunut paikalle ja halusi kastaa ihmisiä. Shituwa epäröi, ja kun sitten katolinen isä olisi halunnut kokonaisen punnan jokaisesta kastetusta, Shituwan oli helppo vastata kieltävästi tämän isän tarjoukseen. Näin tämä pappi sai jatkaa matkaansa tyhjin toimin.[6]
Vuonna 1921 Shituwa avusti suomalaista August Hännistä Engelan lähetysaseman perustamisessa. Hän osoitti uudelle asemalle paikan pari kilometriä Omafon länsipuolella olevan laajan laakson (oshanan) vastarannalta, jossa maa on hieman ylevämpää kuin ympäristössä.[7]
Vuonna 1922 Shituwa aloitti opintonsa Oniipan seminaarin pappisluokalla.[4] Saatuaan pappisvihkimyksen Shituwa toimi pappina kotiseudullaan Endolassa, joka muodosti Engelan kappeliseurakunnan 30 km Engelasta lounaaseen. Sinne vihittiin kirkko vuonna 1927. Kirkonkirjoista pidettiin kuitenkin tässä vaiheessa huolta Engelassa.[8]
1950-luvun lopulla Shituwa oli “korkeasta iästään huolimatta säilynyt henkisesti harvinaisen virkeänä ja paloi halusta palvella edelleenkin evankeliumin asiaa”, kirjoittaa hänestä Elias Pentti vuonna 1958.[9]
Shituwa oli naimisissa kolme kertaa, ensin Katrina kaShikongon kanssa, sitten Hulde yaAmitin kanssa, joka kuoli vuonna 1921, ja viimeiseksi Miriam gaHamunyelan kanssa, jonka kanssa hänet vihittiin vuonna 1921.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nambala, Shekutaamba V. V.: Onjokonona yaasita naateolohi, s. 192. (Namibian Evankelis-Luterilaisen kirkon teologimatrikkeli) Oniipa: ELCIN, 1995.
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
- Pentti, Elias (toim.): Ambomaa. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Nambala, Shekutaamba V. V.: Onjokonona yaasita naateolohi, s. 192. (Namibian Evankelis-Luterilaisen kirkon teologimatrikkeli) Oniipa: ELCIN, 1995.
- ↑ Peltola 1958, s. 212.
- ↑ Peltola 1958, s. 206.
- ↑ a b c Gerhard Buys ja Shekutaamba Nambala: Simson Shituwa and Wilhelm Kafita Dictionary of African Christian Biography. 2003. Arkistoitu 22.5.2015. Viitattu 21.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Peltola 1958, s. 195–196.
- ↑ Peltola 1958, s. 196.
- ↑ Pentti (toim.) 1958, s. 95.
- ↑ Peltola 1958, s. 231.
- ↑ Pentti (toim.) 1958, s. 114.