Simo

Simo
vaakuna	sijainti
Sijainti	65°39′40″N, 025°04′00″E
Maakunta	Lapin maakunta
Seutukunta	Kemi-Tornion seutukunta
Kuntanumero	751
Hallinnollinen keskus	Simon asemanseutu
Perustettu	1865
Pinta-ala ilman merialueita	1 466,55 km² 54:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	2 085,60 km² 43:nneksi suurin 2022
– maa	1 446,59 km²
– sisävesi	19,96 km²
– meri	619,05 km²
Väkiluku	2 790 224:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	1,93 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	13,5 %
– 15–64-v.	51,7 %
– yli 64-v.	34,8 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	98,9 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	1,0 %
Kunnallisvero	9,40 % 60:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	Vivi Marttila
Kunnanvaltuusto	17 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • PS  • Vas.  • Kok.	9 3 3 2
www.simo.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Simon kirkko vuodelta 1846.

Simo on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalla Perämeren rannikolla, nelostien varrella. Kunnassa asuu 2 790 ihmistä, ja sen pinta-ala on 2 085,60 km², josta 619,05 km² on merialuetta ja 19,96 km² sisävesistöjä. Väestötiheys on 1,93 asukasta/km². Simon läpi virtaa Simojoki. Simoa lähimmät kaupungit ovat Kemi, Tornio, Haaparanta ja Oulu. Naapurikuntia ovat Ii, Kemi, Keminmaa, Ranua ja Tervola. Simo on tunnettu myös Simojokisuun merkittävistä maisema-alueista.

Vaikka kunta kuuluukin Kemi–Tornion seutukuntaan, se on poikkeuksellisesti liittynyt osakkaaksi myös Oulunkaaren seutukuntaan sosiaali- ja terveystoimen osalta.

Simo koostuu monista pienistä kyläyhteisöistä. Simon nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa myöhempää empiretyyliä edustava, vuonna 1846 valmistunut Simon kirkko sekä jääkäreiden etappireitistä ja vuoden 1916 Simon kahakasta muistuttava jääkärikämppä patsaineen.

Vuonna 2015 Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Kemin kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.

Historia

Esihistoria

Simon Tainiarolta löytynyt laaja hautapaikka on arviolta 6500 vuotta vanha. Alueelta on löydetty yli sata hautaa, keramiikkaa sekä viherliusketta, jota on pidetty arvokkaana.

Varhaishistoria

Simon vanhinta asuinaluetta ovat Simonkylän jokisuualue ja Simo- ja Maksniemen rannikkoseudut. Vanhin tieto Simonkylän asutuksesta on 1300-luvulta. 1500-luvulla Simon väestö kasvoi savolaisten muuttoliikkeen seurauksena, mikä kasvatti erityisesti Simonkylän ja Simoniemen asukaslukua. Simo tunnettiin erityisesti suurtiloista ja kalastajista. Nykyisten asemakylien alueiden asutus oli vähäistä: muutamat lohenkalastajat olivat asettuneet koskien tuntumaan.

Kehityksen aika

1800-luvulla Simonkylä oli edelleen Simon tärkein keskus. Pikkuhiljaa asutus alkoi laajeta Simojoen rantoja pitkin. Vuonna 1865 suuressa kuntauudistuksessa Simon kunta sai varsinaiset rajansa, vaikka aluetta oli jo kauan kutsuttu Simoksi ja asukkaita simolaisiksi. 1800-luvulla Kemi, suuri osa nykyistä Ranuaa ja pienet määrät Tervolaa kuuluivat Simoon. Kemi erotettiin omaksi kunnakseen jo 1869. Simon väestö muuttui merkittävästi 1800–1900-lukujen vaihteessa. Suurtilalliset pitivät edelleen valtaa Simossa, mutta valtaväestö alkoi nopeasti muuttua Kemin teollisuuden tarjoamien työpaikkojen vaikutuksesta työläisvaltaiseksi.

Vuonna 1903 Simossa tapahtui merkittävä tapahtuma sen nykyisen muodon kannalta. Kun Oulusta lähdettiin jatkamaan rautatietä kohti pohjoista, kulki rautatie suunnitelman mukaan keskeltä erämaata ohittaen Simonkylän. Rautatietä harkittiin kaarrettavaksi kohti rantaa, jotta rautatie kulkisi Simonkylän läpi. Ajatusta pidettiin liian kalliina, ja rautatie päätettiin vetää Simon poikki, mikä synnytti Simon nykyisen keskustan, Asemakylän. Aseman läheisyyteen syntyi nopeasti uusi ja nopea rakennuskanta, ja Asemakylän väkiluku kasvoikin reilusta sadasta reiluun 450 asukkaaseen vuoteen 1910 mennessä. Samalla Simonkylä menetti asemansa Simon hallintokeskuksena. Kauemmas sisämaahan syntyi pientä sahateollisuutta 1930-luvulla ja laajoille lakeuksille perustettiin suuria karjatiloja ja perunapeltoja. Vielä tänäkin päivänä Simossa peruna on yksi tärkeimmistä vientituotteista.

Lapin sota

Lapin sodassa Simon keskustaajama ja Maksniemi kärsivät suuria tuhoja. Asemakylän pohjoispuolella sijaitsi saksalaisten asemia. Simojoen sillat räjäytettiin Lapin sodassa, minkä takia Simojoki oli ylitettävä lossilla pitkään sodan jälkeen. Siltayhteys oli tärkeä, sillä se katkaisi Nelostien. Simonkylä ja Simoniemi säilyivät sodan ruhjeilta.

Sodasta nykypäivään

Sodan jälkeen Simon väkiluku kääntyi pienoiseen laskuun, mutta alkoi nousta jälleen 1960-luvulla. Kasvu jatkui aina 1970-luvulle asti, minkä jälkeen kasvu tasoittui. 1970-luvun lopulla Simoon syntyi uudestaan teollisuutta, ja väestö lähti jälleen uuteen nousuun. Simossa muuttovoitosta hyötyivät tuolloin myös syrjäkylät, joihin muutti maanviljelijöiden jälkeläisiä jatkamaan maatiloja. Väestö kasvoi nopeasti 1980-luvulla, mutta tasoittui vuosikymmenen loppupuolella. 1990-luvun laman takia teollisuus ajautui vaikeuksiin ja teollisuus katosi Simosta. Väestö kääntyi laskuun, eniten väestöä katosi vuosituhannen vaihteessa 1995–2000 väestön muuttaessa etelään ja suhteellisen läheiseen kasvukeskukseen Ouluun. Vuonna 2005 Kuivaniemen kunta alkoi selvittää tulevaa liitoskuntaa. Simo ehdotti Kuivaniemen liittymistä Simoon, koska kuntien keskustaajamien välillä matkaa on vain noin 7 kilometriä. Kuivaniemessä ehdotus sai vastustusta ja esteenä oli myös Simon sijainti Lapin maakunnassa ja Kuivaniemen sijainti Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kuivaniemi liittyi lopulta Iin kuntaan.

Kemi-Tornio on pysynyt edelleen pääasiallisena työssäkäyntialueena, mutta 2000-luvulla työssäkäyminen Oulussa on lisääntynyt. Simon kunta on alkanut hitaasti ottaa lähempää kontaktia Ouluun, viimeisimpänä esimerkkinä Simon liittyminen osittain Oulunkaaren seutukuntaan. Vuoden 2013 alueliitoksen jälkeen Simon ja Oulun välillä on ollut enää yksi kunta. Mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuva nelostien Oulu–Kemi-välin laajentaminen todennäköisesti lisäisi Simon suuntautumista Ouluun päin entisestään.

Simon kuntaa oltiin liittämässä suureen koko Kemi-Tornion seutukuntaa koskevaan viiden kunnan liitokseen, mutta hanke kaatui. Tämän jälkeen Simo, Kemi ja Keminmaa neuvottelivat liitoksesta. Keminmaan vastustuksen vuoksi hanke kaatui, minkä jälkeen Simo ja Kemi neuvottelivat liitoksesta, jonka Simo torjui.

Maantiede

Simonkylä 1940-luvulla

Yleiseltä pinnanmuodostukseltaan Simo on suurimmaksi osaksi lakeutta, jonka kohoumat, kunnaat, nousevat 5–10 metrin korkeudelle ympäristöstään. Maanpinta kohoaa rannikolta hitaasti ja tasaisesti kohti saavuttaen sadan metrin korkeuden Simojoen liepeillä Ranuan rajan tuntumassa ja lähes 150 metrin korkeuden uloinna pohjoisessa.

Simo on varsin vähävetinen alue. Vesistöjen osuus on noin 2 % pinta-alasta, kun se keskimäärin koko maassa on 9 %. Pitäjän läpi virtaa Ranuan Simojärvestä alkava Simojoki, jonka pituus on noin 178 km. Simojokeen laskee pohjoisesta useita sivujokia. Merkittävimmät ovat Iso-Tainijoki, Kuivasjoki, Simoskanoja ja Martimojärvestä alkava Martimo-oja. Luoteisreunalla, Kivalon vaarajonolta purkaa vetensä Perämereen Viantienjoki.

Simon rannikkoviiva on varsin mutkikas. Pienet lahdet ja niemet vuorottelevat kautta koko rannikon. Huomattavimmat niemet ovat Simoniemi, Karsikkoniemi sekä niiden väliin jäävä Ykskuusi. Simon edustalla on runsaasti saaria, yli 50. Suurimmat saaret ovat Tiuranen ja Montaja. Ulkosaarista huomattavin, Tiurasenkruuni, sijaitsee 15 kilometrin päässä rannikolta.

Simon kasvillisuus on vaihtelevan luonnon takia verrattain monipuolista ja lajimäärä on pohjoisen asemaan nähden suuri. Metsän peitossa lähes puolet kunnan alueesta. Lehtojen osuus on suurempi kuin keskimäärin Pohjois-Suomessa. Runkauksen luonnonpuisto sijaitsee osittain Simon alueella.

Saaria Simon edustalla

Haahka, Halttari, Harvakari, Härkäletto, Junkiletto, Koivuluoto, Korkiakari, Kuralanletto, Laitakari, Lammasletto, Leipäre, Leipäreenkrunni, Lissabon, Louekari, Montaja, Munakari, Möyly, Oravainen, Paavonletto, Palokarinletto, Paskaletto, Pensasletot, Peurankallio, Pihlajakari, Pikku-Leipäre, Pirttisaari, Rajaletto, Saapaskari, Selkäkari, Selkäkarinmatala, Tiuranen, Tiurasenkalla (Korkiankalla), Tiurasenkrunni, Tynttyrit, Vatunki, Ykskivi, Ööperit.

Talous

Simo on maa- ja metsätalousvaltainen kunta, jossa ei ole teollisuutta. Simossa on laajoja turvetuotantoalueita.

Simo oli aiemmin mukana kuudennen ydinvoimalan rakentamismahdollisuuksia selvittäneen Fennovoima Oy:n tutkimuksissa yhtenä mahdollisena ydinvoimalan rakentamispaikkana. Alun perin kymmenen kiinnostusta osoittaneen paikkakunnan joukosta ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn pääsivät Simon lisäksi Pyhäjoki ja Ruotsinpyhtää. Mahdollisia rakennuspaikoiksi Simossa esitettiin Karsikkoa ja sen edustalla sijaitsevaa Laitakaria sekä aiemmin myös Montajan ja Tiurasen saaria rannikon edustalla. Fennovoima ilmoitti lokakuussa 2011, että ydinvoimala rakennetaan Pyhäjoelle.

Tuulivoima

Simo liittyi ensimmäisenä kuntana Suomen tuulivoimayhdistyksen jäseneksi vuonna 2012, jolloin kunnassa toimi kolme TuuliWatti-tuulivoimalaa. Vuonna 2013 kerrottiin, että Simon kunta tavoittelee sataa tuulimyllyä alueelleen. Entisen kunnanjohtaja Esko Tavian mukaan myllyt tuovat kiinteistöveroina kaivattuja lisätuloja, kiinteistöverot yhdestä myllystä ovat noin 10 000 euroa vuodessa. Vuonna 2013 TuuliWatti anoi 35 lupaa uusille tuulivoimaloille silloisten kymmenen luvan jo saaneen tuulimyllyn lisäksi. Jos suunnitelmat toteutuvat, uusia voimaloita aletaan rakentaa vuonna 2015. Uudet tuulivoimalat olisivat 140–150 metriä korkeita ja nimellisteholtaan 3–5 megawattia.

Liikenne

Matkustajajunat eivät pysähdy Simon rautatieasemalla. Lähin henkilöliikenteen käytössä oleva asema on Kemin rautatieasema noin 25 kilometrin päässä pohjoisessa. Kemi-Tornion lentoasemalle on matkaa 30 kilometriä. Simon läpi kulkee valtatie 4 (E75). Lähimmät tärkeät kauppasatamat ovat Kemissä ja Torniossa.

Väestö

Simon asukasluku on viime vuosina vähentynyt hitaasti, mutta tasaisesti. Simo kärsii väestön luonnollisesta vähenemisestä (väestön ikääntyminen ja sitä kautta kuoleminen), mutta kunta on muuttovoittoinen. Muuttovoitto ei kuitenkaan ole riittänyt asukasluvun kasvuun. Vuoden 1999 tilaston mukaan Simossa oli eniten 15–64-vuotiaita (65,8 %) ja vähiten yli 85-vuotiaita (1,5 %). Työttömyysaste vuonna 2006 oli 12,9 %, kun se koko Lapin läänissä oli 18,3 %.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Simon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			4 197
1985			4 275
1990			4 276
1995			4 158
2000			3 891
2005			3 621
2010			3 489
2015			3 238
2020			2 981
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Simossa oli 3 110 asukasta, joista 1 660 asui taajamissa, 1 433 haja-asutusalueilla ja 17:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Simon taajama-aste on 53,7 %. Simon taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Simon asemanseutu	830
2	Maksniemi	586
3	Simon kirkonkylä (Simoniemi)	244

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Simossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Simon seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Simon alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.

Kylät ja alueet

Simo koostuu lukuisista pienistä kylistä ja alueista: Alaniemi, Asemakylä, Hamari, Karisuvanto, Maksniemi, Matala, Onkalonperä, Pömiö, Sankala, Simonkylä (Filpus), Simoniemi (kirkonkylä), Soikko, Tainijoki, Taininiemi, Viantie, Ylikärppä ja Marostenmäki. Suurimmat ovat Asemakylä ja Maksniemi.

Simoniemen ja Simonkylän alueelle perustettiin 30. marraskuuta 2015 luonnonsuojelulain nojalla neljäs suomalainen valtakunnallinen maisemanhoitoalue. Simon maisemanhoitoalue on laajuudeltaan 7 821 hehtaaria, maa-aluetta siitä on 3 762 hehtaaria. Alueella asuu noin 650 ihmistä.

Palvelut

Koulutus

Simossa on kaksi peruskoulua: Simon koulu ja Maksniemen koulu. Näistä Simon koulu antaa opetusta luokille 1–9 ja Maksniemen koulu luokille 1–6. Simossa toimii myös lukio. Aiemmin Ammattiopisto Lappian kalatalouden koulutus järjestettiin Simossa, mutta se siirtyi syksyllä 2015 Kemin toimipaikkaan. Lähin yliopisto on Oulussa. Simossa on 9 koulurakennusta, mutta vain kaksi on käytössä.

Terveys- ja sosiaalipalvelut

Terveys- ja sosiaalipalveluista vastaa Lapin hyvinvointialue.

Myymälät

Simossa on kaksi kauppaa ja pizzeria.

Tunnettuja simolaisia

• Veikko Huovinen, kirjailija, syntynyt Simossa
• Matti Lackman, filosofian tohtori, rehtori ja tutkija
• Seppo Lohi, teologian tohtori, Simon entinen kirkkoherra
• Tuomas Lohi, Kempeleen kunnanjohtaja
• Juha Marttila, MTK:n puheenjohtaja
• Martti Miettunen, valtioneuvos, kolminkertainen pääministeri
• Aarne Orjatsalo, näyttelijä
• Martti Räsänen, kielitieteilijä (turkologi)
• Mervi Simoska, Juvan kunnanjohtaja
• Esko Tavia, kunnanjohtaja, everstiluutnantti

Katso myös

• Luettelo Simon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• http://www.simo.fi/?g=etusivu&pid=212&cg=212
• http://www.simo.fi/?g=etusivu&pid=1529&cg=1529

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Simo Wikimedia Commonsissa

• Simon kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Simon avainluvut

Simo

Kylät ja alueet	Alaniemi Asemakylä, keskustaajama Hamari Karisuvanto Maksniemi Matala Onkalonperä Pömiö Simonkylä eli Filpus Simoniemi, kirkonkylä Soikko Tainijoki Taininiemi Viantie Ylikärppä
Vesistöt	Simojoki Viantienjoki
Muuta Simoon liittyvää	Karsikkoniemi Maksniemen seisake Kirkko Kivalot Rautatieasema Ykskuusi Veljekset Salmela Viantien seisake