Silver Arrows
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vääränkielinen nimi. Huonoa suomea ja kirjoitusvihreitä. Ei lähteitä |
Silberpfeile (suom. Hopeanuolet) oli saksalaisen lehdistön antama nimi Mercedes Benzin ja Auto Unionin kilpa-autoille vuosina 1934–1939. Myöhemmin nimeä käytettiin myös Mercedes-tallin autoista vuosina 1954–1955 ja uudestaan 2010.
Vuosikymmenten ajan jokaisella valtiolla oli perinteiset värit kilpa-autoissaan. Italialaisilla on nykyäänkin kuuluisa Rosso Corsan punainen, brittiläisillä vihreä, ranskalaisilla sininen jne.
Saksalaiset autot kuten Blizen Benz olivat valkoisia, kuten kolme Mercedestä, jotka ajoivat kolmoisvoittoon Ranskan GP:ssä 1914. Toisaalta vuonna 1922 Giulio Masetti ja 1924 Christian Werner voittivat Italian Targa Florion kilpailun punaisenvärisellä Mercedeksellä. Rudolf Caracciola voitti vuoden 1931 Mille Miglian kilpailun 200-hevosvoimaisella Mercedes Benz SSK -autolla, jota kutsuttiin Valkoiseksi Elefantiksi.
Tarinan mukaan Silberpfeile-nimen alkuperä syntyi vahingossa. Vuonna 1934 Kansainvälinen moottoriurheilun hallitus asetti kyseisenä vuonna kilpa-autojen maksimipainoksi 750 kiloa renkaat ja polttoaine yhteenlaskettuna. Sanotaan että keväällä 1934 Mercedes Benz -tiimi asetti uuden Mercedes-Benz W25 -autonsa mitat tarkastukseen Nürburgringin Eifelrennenissä, se painoi 751 kiloa. Kilpailumanageri Alfred Neubauer ja kuljettaja Manfred von Brauchitsch väittivät heillä olleen idea raaputtaa maalit pois auton kyljestä keventääkseen painoa. Tarinan jatkon mukaan seuraavana päivänä kiiltävä hopeanvärinen alumiinikuori tutkittiin ja auto läpäisi tarkastuksen. Brauchitschin voitettua kilpailun 350-hevosvoimaisella autollaan syntyi nimi Silberpfeil. Tarina kuitenkin ilmestyi vasta 1958 kun Neubauerin elämäkerta julkaistiin. Tarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Eifelrennenissä käytettiin Formula LIbre -sääntöjä, eli kaikenlaiset autot olivat sallittuja.
Sen sijaan Silberpfeile-nimeä käytettiin ensi kerran vuonna 1932 kun Mercedes ei kerennyt maalauttaa uutta SSKL -kilpa-autoa ennen kilpailua. Nimi kuitenkin unohtui pian kun auto sai ennennäkemättömän aerodynaamisen muotonsa takia lempinimen Kurkku.
Vuonna 1937 Mercedes Benz W125 moottori tuotti jo 646 hevosvoimaa. Mercedesin ja Auto Unionin Silberpfeile-autot kulkivat yli 300 kilometrin tuntivauhtia ja nopeusennätysmittauksissa jopa 400 kilometrin tuntivauhtia.
Kuuluisia Silberpfeilella kilpailleita kuljettajia ovat Rudolf Caracciola, Hermann Lang, Stirling Moss ja Juan Manuel Fangio.
Silberpfeilen myötä tieautojen perinteinen väri periytyi muillekin. Saksalaisilla autoilla on perinteinen hopeanharmaa väri, Porsche ja BMW mieltävät valkoista väriä ja Audi käyttää hopean väriä Auto Unionin perinteenä.
Vuonna 1999 Le Mansin 24 tunnin ajoon osallistui seitsemän Silberpfeile-autoa. Kolme kuuluisaa Mercedes Benz CLR -autoa, kaksi Brittiläistä LM-GT1 Audi R&C -autoa ja kaksi Joest Racing LMP Audi R&R -autoa, jotka sijoittuivat kilpailussa kolmanneksi ja neljänneksi.
Vuonna 2010 Ross Brawnin Mercedes GP -joukkue esitteli uudet hopeanväriset autonsa joilla talli kilpailee F1-sarjassa Nico Rosbergin ja Michael Schumacherin voimin.