Syysmaitiainen
| Syysmaitiainen | |
|---|---|
_IMG_4446.JPG) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Suomumaitiaiset Scorzoneroides |
| Laji: | autumnalis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Syysmaitiainen (Scorzoneroides autumnalis, syn. Leontodon autumnalis) on hentovartista voikukkaa muistuttava monivuotinen[3] asterikasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syysmaitiaisen kukinto on keltainen, 2–3 cm halkaisijaltaan ja muistuttaa voikukkaa. Syysmaitiainen kukkii heinäkuusta myöhäiseen syksyyn. Illan viilentyessä mykeröt sulkeutuvat. Ne pysyvät kiinni myös pilvisinä päivinä. Kukkavanojen päissä kypsyy pähkylähedelmiä kukinnan jälkeen. Niiden lenninhahtuvat näyttävät pieniltä hennon vaaleanruskeilta haituvapalloilta.[3] Siemenet tempautuvat voimakkaiden syystuulien mukaan ja leviävät tehokkaasti.[4]
Varret ovat ohuet, sitkeät ja haaraiset, ja nousevat 10–40 cm korkeuteen. Kapeat, hammaslaitaiset lehdet ovat ruusukkeena maata vasten.[3]
Suomessa syysmaitiainen on enimmäkseen alkuperäinen, mutta osassa maata muinaistulokas. Sitä esiintyy kolme eri muunnosta, joista Etelä-Suomessa on vallitsevana silosyysmaitiainen (var. autumnalis), Pohjois-Suomessa yleisempi on karvasyysmaitiainen (var. pratensis) ja tunturipaljakalla esiintyy tunturisyysmaitiainen (var. taraxaci). [5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syysmaitiainen kasvaa kuivilla paikoilla, tienvarsilla ja ruohikoissa. Se viihtyy hyvin myös pihassa ja nurmikoilla.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syysmaitiaista tavataan luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[6]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiemman tieteellisen nimen Leontodon viittaa leijonan hampaisiin: parijakoisissa lehdissä ne ilmenevät terävinä ja kapeina liuskoina.[3] Autumnalis taas viittaa syksyyn, syysmaitiainen kukkii aina lokakuulle saakka.[4][7] Alkujaan kasveilla on ollut omia paikallisia nimiä, ja suomalainen nimistö on vakiintunut kasvioissa jo varhain. Kuitenkin vielä Lönnrotin kasviossa vuonna 1860 syysmaitiaisen nimenä oli voikukka, ja kasvien nimet vaihdettiin päittäin vasta myöhemmissä kasvioissa.[4] Tämä selittää sen, miksi syysmaitiaisen tieteellisessä nimessä viitataan leijonan hampaisiin, kun se muissa kielissä yhdistyy nimenomaan voikukan yleisnimiin: ranskaksi voikukka on dent-de-lion, josta taas tulee voikukan englanninkielinen nimi dandelion. Myös italiaksi voikukka on dente di leone.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Syysmaitiainen – Scorzoneroides autumnalis Viitattu 19.12.2020.
- ↑ ITIS: Leontodon autumnalis L.
- ↑ a b c d Tolvanen, Mattias: ”Ruohot ja Heinät”, Kaupunkiluonto, s. 141–143. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26492-X
- ↑ a b c Vuokko, Seppo & Peiponen, Jorma: Kasvit Suomen luonnossa, s. 132. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21517-2
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Anderberg, A & A-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Harrison, Lorraine: Latinaa puutarhureille: yli 3 000 kasvinnimeä selityksineen, s. 36. Schildts & Söderströms, 2013. ISBN 978-951-52-3086-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Syysmaitiainen (Scorzoneroides autumnalis)
- Kasviatlas: Syysmaitiaisen (Scorzoneroides autumnalis) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Syysmaitiainen (Scorzoneroides autumnalis)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Scorzoneroides autumnalis - syysmaitiainen
- United States Department of Agriculture (USDA): Leontodon autumnalis (englanniksi)