Siim Liivik

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 15. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siim Liivik
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1988 (ikä 36)
Paide, Viron SNT
Kansalaisuus  Suomi
 Viro
Jääkiekkoilija
Lempinimi Simo,[1] Märkä-Simo, Sheriffi, Simppa,[2] Tallinnan Malkin[3]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 186 cm
Paino 82 kg
Pelinumero 72
Pelaajaura
Pääsarjaura 2008–2020
Seurat HIFK (SML)
Blues (SML)
Örebro HK (SHL)
KooKoo (SML)
Klagenfurter AC (EBEL)

Siim Liivik (s. 14. helmikuuta 1988 Paide, Viron SNT) on suomenvirolainen entinen jääkiekkoilija. Hän oli lähtökohtaisesti pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta Liivik osasi pelata myös laidassa. Hän oli pelityyliltään kahden suunnan hyökkääjä ja Liivikiä on luonnehdittu myös voimahyökkääjäksi.[4] Hän on pelannut urallaan SM-liigaa Helsingin IFK:ssa, Espoo Bluesissa ja KooKoossa yhteensä 456 runkosarjaottelua tehopistein 54+84=138 ja keräten 720 jäähyminuuttia sekä 57 pudotuspeliottelua tehopistein 2+10=12 ja keräten 68 jäähyminuuttia. Liivik on pelannut urallaan myös Ruotsissa ja Itävallassa. Hän oli voittamassa HIFK:ssa Suomen-mestaruutta vuonna 2011 ja SM-hopeaa vuonna 2016 sekä Klagenfurter AC:ssä monikansallisen Erste Bank Eishockey Ligan mestaruutta vuonna 2019. Liivik edusti Suomea alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2008, mutta myöhemmin hän on edustanut myös Viron A-maajoukkuetta epävirallisissa otteluissa.[5]

Liivik on tullut tunnetuksi myös viihdemaailmasta. Hän on muun muassa esiintynyt rap-yhtye JVG:n kanssa taiteilijanimellä "Märkä-Simo". Elokuussa 2020 Liivikin kerrottiin aloittavan C Morella Hockey Night – Tien päällä -ohjelman juontajana.[6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivik syntyi Virossa ja muutti pian maan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen perheineen nelivuotiaana Suomeen ja Vantaalle Korson kaupunginosaan. Hän aloitti jääkiekkoilun 10-vuotiaana Itä-Helsingin Kiekossa. Liivikiä lajin pariin oli houkuttelemassa hänen lapsuuden hyvä ystävänsä, myöhemmin näyttelijänä ja radiojuontajana tunnettu Mikko Parikka.[7] Liivik siirtyi IHK:sta D-juniori-ikäisenä Helsingin IFK:hon.[4] Hän voitti seurassa A-nuorten SM-pronssia vuonna 2007[5] ja B-nuorten Suomen mestaruuden vuonna 2005.

Kauden 2007–2008 Liivik pelasi Pohjois-Amerikassa, yhdysvaltalaisen USHL-liigan Waterloo Black Hawksin riveissä. Joukkueessa pelasi myös toinen suomalainen, Jan-Mikael Juutilainen. Molemmat pelasivat kauden aikana myös kaksi Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ennen nuorten MM-kilpailuja, joissa molemmat pelasivat.[5]

Liivik palasi HIFK:hon kaudeksi 2008–2009 ja hän liittyi sen SM-liigajoukkueeseen. Liivik teki liigadebyyttinsä heti runkosarjan avauskierroksella 11. syyskuuta 2008 paikallisvastustaja Jokereita vastaan. Hänet merkittiin HIFK:n nelosketjun vasempaan laitaan Jerry Ahtolan ja Max Wärnin viereen.[8] Liivikin liigauran avausmaali syntyi 30. syyskuuta 2008 ottelussa KalPaa vastaan.[9] Hänet palkittiin ottelun Ilta-Sanomien yhden tähden tähtipelaajana. Liivik pelasi tulokaskautensa aikana kaikkiaan 50 runkosarjaottelua tehopistein 5+5=10. Kahdessa playoff-ottelussa hän jäi ilman tehopisteitä. Liivik vahvisti myös HIFK:n A-nuoria kevään 2009 karsintasarjassa. Kaudella 2009–2010 hän teki SM-liigassa 43 runkosarjaottelussa seitsemän pistettä. Hän pelasi kauden aikana myös yhden Mestis-ottelun lainalla Kiekko-Vantaassa.[5] Toukokuussa 2010 Liivik teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[10]

Kausi 2010–2011 Liivikillä päättyi Suomen-mestaruuteen. Toukokuussa 2011 hänen sopimustaan HIFK:n kanssa jatkettiin kahdella vuodella.[11] Kaudella 2011–2012 Liivik keräsi SM-liigan yhden kauden jäähyennätyksensä 149 minuutillaan,[5] joilla hän sijoittui SM-liigan jäähypörssissä toiseksi edellään vain Jokereiden Jarkko Ruutu.[12] Liivik pelasi kauden aikana myös kolmen ottelun verran lainalla Mestis-joukkue KooKoossa lokakuussa 2011.[13] Kauden 2012–2013 aikana hän sai pelikieltoa mm. viiden ottelun verran potkaistuaan 30. marraskuuta 2012 pelatussa ottelussa JYPin Miika Lahtea luistimellaan. Liivik sai ottelussa viiden minuutin jäähyn ja pelirangaistuksen. Hän oli ollut aiemmin kauden aikana yhteensä kuuden ottelun verran pelikiellossa.[14] 25. maaliskuuta 2013 pelatussa neljännessä puolivälieräottelussa Tapparaa vastaan erotuomari Timo Metsälä ilmoitti kuulleensa Liivikin nimitelleen vastustajajoukkueen Dragan Umiceviciä englanninkielisellä sanalla "gipsy" (suom. mustalainen), kun summerin soitua pelaajien keskuudessa syntyi kahakkaa. Liivik sai kielenkäytöstään päivää myöhemmin yhden ottelun pelikiellon.[15]

Kaudeksi 2013–2014 Liivik siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Espoo Bluesin riveihin.[16] Hän sijoittui 110 minuutillaan SM-liigan jäähypörssissä neljänneksi.[17] Kaudella 2014–2015 Liivik teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 11+17=28.[5] Marraskuussa 2014 hän teki kolmivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[18]

Kaudeksi 2015–2016 Liivik nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[5] 4. marraskuuta 2015 hänen kuitenkin uutisoitiin purkaneen yllättäen sopimuksensa Bluesin kanssa omasta aloitteestaan jo kesken ensimmäisen jatkosopimuskautensa. Liivik palasi Helsingin IFK:hon kevääseen 2018 ulottuvalla sopimuksella.[19] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[5] Liivikin sopimuksessa oli optio ulkomaille siirtymisestä, jonka hän käytti kauden jälkeen ja siirtyi kaudeksi 2016–2017 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Örebro HK:hon.[20] Liivik ehti pelata siellä 12 ottelua, minkä jälkeen hänen jalkavaivansa alkoivat. Liivik pelasi tämän jälkeen vielä yhdeksän ottelua, kunnes hänen kautensa todettiin kipujen vuoksi päättyneeksi. Liivikin jalka leikattiin tammikuussa 2017.[21] Kauden päätyttyä huhtikuussa 2017 Liivik ja Örebro ilmoittivat sopimuksen purkamisesta yhteisymmärryksessä.[22][23]

Liivik siirtyi kaudeksi 2017–2018 vuoden mittaisella SM-liigasopimuksella KooKoohon, jota hän oli aiemmin edustanut kolmen ottelun verran Mestiksessä.[24] Liivik nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[25] Kaudeksi 2018–2019 hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella monikansallisen Erste Bank Eishockey Ligan itävaltalaisjoukkue Klagenfurter AC:hen. Joukkuetta valmensi Liivikille HIFK:sta tuttu Petri Matikainen.[26] Hän voitti kauden päätteeksi EBEL:n mestaruuden.[5] Kesäkuussa 2019 Liivik teki Klagenfurtin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[27]

Elokuussa 2020 Liivik vahvisti lopettaneensa pelaajauransa.[28] Hän kuitenkin jatkoi uraansa yhden kauden tauon jälkeen tehden sopimuksen Viron pääsarjassa pelaavan HC Panter -joukkueen kanssa sekä pelaamalla Viron maajoukkueessa.[5]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivik edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008.[5] Hän edusti myöhemmin myös Viron A-maajoukkuetta, mutta koska Liivik on aiemmin edustanut Suomea, hänellä ei ollut oikeutta edustaa Viroa Kansainvälisen Jääkiekkoliiton alaisissa turnauksissa. Edustusoikeutta vaihtaakseen Liivikin olisi tullut pelata neljä vuotta Viron kansallisissa sarjoissa.[29][30]

Myöhemmin Liivik on pelannut Viron maajoukkueessa epävirallisissa turnauksissa.[5] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Baltic Challenge Cupissa[31] 13. marraskuuta 2018 Liettuan Vilnassa Latvian B-maajoukkuetta vastaan.[32] Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Liivik teki toisessa ottelussaan, vuoden 2019 Baltic Challenge Cupin avausottelussa 8. marraskuuta 2019 Tallinnassa Ukrainaa vastaan. Hänet valittiin Viron ottelun parhaaksi pelaajaksi.[33]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivik on tullut tunnetuksi myös esiintymisestään taiteilijanimellä "Märkä-Simo" rap-duo Jare & VilleGallen kappaleessa "Häissä", joka äänestettiin Suomen viralliseksi kesähitiksi vuonna 2011.[34] Samana vuonna hän esitti kappaleen HIFK:n mestaruusjuhlissa.[35] Liivik on esiintynyt kappaleella myös JVG:n keikoilla. Hän esiintyi myös yhtyeen marraskuussa 2013 julkaisemalla singlellä "Voitolla yöhön"[36] sekä niin ikään sen jatko-osana julkaistulla kappaleella "Tappiolla tappiin", joka julkaistiin JVG:n Popkorni -albumilla elokuussa 2017.[37]

Kesällä 2015 Liivik oli kahden viikon ajan työharjoittelussa Nelosella.[38] Ennen kauden 2015–2016 alkua hänestä esitettiin SM-liigan viikkomakasiinissa kolmiosainen #kohtamennään -videosarja, jossa Liivik kertoo kesästään.[39]

Liivik osallistui tositelevisio-ohjelma Fort Boyard Suomen kolmannelle tuotantokaudelle vuonna 2018, jolloin hän muodosti Punaisen joukkueen näyttelijä Mikko Parikan ja juontaja Shirly Karvisen kanssa. He etenivät kilpailussa finaaliin,[40] mutta kauden voitti lopulta kuitenkin Sininen joukkue.

Kesäkuussa 2020 Liivik aloitti juontajana yhdessä hänen entisen joukkuetoverinsa Ilmari Pitkäsen kanssa Spotifyssa ja YouTubessa alkaneessa jääkiekkoaiheisessa Jargoni -podcastissa, jonka on tuottanut hänen toinen ex-joukkuetoverinsa Henrik Koivisto.[41] Saman vuoden elokuussa kerrottiin aloittavan C Morella Hockey Night – Tien päällä -ohjelman juontajana yhdessä toisen ex-jääkiekkoilijan, Ari Vallinin kanssa.[6]

Elokuussa 2020 Liivik kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa tekevänsä kirjaa omasta elämästään.[28] Vuonna 2021 ilmestyi Siltalan kustantamana Liivikin yhdessä kirjailja Aki Ollikaisen kanssa kirjoittama elämäkertateos Fuck You Liivik.[42]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivik seurusteli näyttelijä Sofia Arasolan kanssa.[43] Liivik harrasti lapsena myös jalkapalloa Korson Palloseurassa, maastojuoksua[7] sekä maastopyöräilyä, jonka hän lopetti C-juniori-ikäisenä.[4]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2007–2008 Suomi U20 Mestis 2 0 0 0 0 – – – – – JMM 6 0 1 1 2
Waterloo Black Hawks USHL 44 11 6 17 68 1 0 1 1 0
2008–2009 HIFK SM-liiga 58 5 5 10 32 2 0 0 0 0
2009–2010 Kiekko-Vantaa Mestis 1 0 0 0 0 – – – – –
HIFK SM-liiga 40 3 4 7 88 3 0 0 0 0
2010–2011 HIFK SM-liiga 53 6 9 15 89 16 0 6 6 20 Kanada-malja
2011–2012 KooKoo Mestis 3 1 1 2 0 – – – – –
HIFK SM-liiga 51 8 10 18 149 4 0 0 0 22
2012–2013 HIFK SM-liiga 46 3 5 8 65 6 1 3 4 0
2013–2014 Blues SM-liiga 54 9 9 18 110 6 0 0 0 0
2014–2015 Blues SM-liiga 59 11 17 28 82 4 1 0 1 24
2015–2016 Blues SM-liiga 15 1 4 5 22 – – – – –
HIFK SM-liiga 38 4 9 13 6 16 0 1 1 2
2016–2017 Örebro HK SHL 21 2 6 8 14 – – – – –
2017–2018 KooKoo SM-liiga 42 4 12 16 79 – – – – –
2018–2019 Klagenfurter AC EBEL 53 3 7 10 20 15 1 4 5 28
2019–2020 Klagenfurter AC EBEL 43 2 5 7 18 3 0 1 1 6
9 kautta yhteensä SM-liiga 456 54 84 138 720 57 2 10 12 68
2 kautta yhteensä EBEL 96 5 12 17 38 18 1 5 6 34
1 kausi yhteensä SHL 21 2 6 8 14 – – – – –

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Siim Liivik The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  • Siim Liivik Eurohockey.com. (englanniksi)
  • Siim Liivik Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siim Liivik: Asema joukkueessa on ansaittava hifk.fi. 4.11.2015. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 27.4.2016.
  2. ↑ Yhden erän rutistus hifkjrs.com. 4.11.2015. HIFK Jr. Hockey Rf. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 27.4.2016.
  3. ↑ Miettinen, Heikki: Ruohonleikkaaja Pitkänen pelasti HS.fi. 19.1.2014. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.4.2016.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c Laine, Sami: Siim Liivik – sivistynyt voimalaituri Jatkoaika.com. 3.11.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.10.2011.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Siim Liivik Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  6. ↑ a b Tässä ovat uudet oranssitakit! Kiekkouransa päättänyt kulttihyökkääjä Hockey Nightiin Ari Vallinin rinnalle MTV.fi. 12.8.2020. MTV Oy. Viitattu 13.8.2020.
  7. ↑ a b Koivunen, Tommi: Siim Liivik tuli Suomeen 4-vuotiaana – urheilu auttoi oppimaan suomalaiset tavat: ”Pääsin kunnolla sisään yhteiskuntaan jo niin pienenä” is.fi. 6.12.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.11.2011.
  8. ↑ SM-liigan avauskierroksen kokoonpanot yle.fi. 11.9.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 14.6.2020.
  9. ↑ Pihlman iski hattutempun - katso tiistain SM-liigatilastot yle.fi. 30.9.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 14.6.2020.
  10. ↑ Liivik ja Pöysti jatkavat HIFK:ssa Jatkoaika.com. 18.5.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.10.2011.
  11. ↑ Petri Matikainen HIFK:n käskijäksi – Jokela, Somervuori ja Hirschovits hankintoja Jatkoaika.com. 23.5.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.10.2011.
  12. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2011-2012 eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  13. ↑ HIFK ja KooKoo lainaavat toisiltaan Jatkoaika.com. 24.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.3.2012.
  14. ↑ Liivikin potkusta viiden ottelun pelikielto Jatkoaika.com. 6.12.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.4.2013.
  15. ↑ Liivikille pelikieltoa rasistisesta huutelusta Jatkoaika.com. 26.3.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.4.2013.
  16. ↑ Blues-hyökkäys vankistui Jatkoaika.com. 8.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.4.2013.
  17. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2013-2014 eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Liigajyrä-Liivik jatkaa Espoossa Jatkoaika.com. 17.11.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.3.2015.
  19. ↑ Huttunen, Sasha: Siim Liivik halusi pois Bluesista - siirtyi takaisin HIFK:hon iltalehti.fi. 4.11.2015. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.11.2015.
  20. ↑ Siim Liivik siirtyy Ruotsin punapaitoihin Jatkoaika.com. 27.4.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.4.2016.
  21. ↑ Koivunen, Tommi: Siim Liivik joutui SHL:ssä uuteen tilanteeseen – kausi katkesi: ”Nyt mennään vesijumpassa jonon jatkeena” is.fi. 27.2.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 11.3.2017.
  22. ↑ Arvidsson, Johan: Örebro Hockey och Siim Liivik går skilda vägar - Örebro Hockey orebrohockey.se. 27.4.2017. Örebro Elithockey AB. Viitattu 25.4.2017. (ruotsiksi)
  23. ↑ Yllätyslähtö Ruotsista – Minne päätyy Siim Liivik ensi kaudeksi? suomikiekko.com. 25.4.2017. Nordic Sport Media. Viitattu 18.6.2017.
  24. ↑ Liivik vahvistamaan KooKoon hyökkäystä - "Erittäin nälkäinen palaamaan suureen ruutuun" Jatkoaika.com. 17.6.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.6.2017.
  25. ↑ Toni Kähkösestä KooKoo-kapteeni kookoo.fi. 24.8.2017. KooKoo Hockey Oy. Arkistoitu 24.8.2017. Viitattu 24.8.2017.
  26. ↑ Hurmerinta, Eero: Siim Liivikin ura jatkuu Itävallassa - seuraa Matikaista Klagenfurtiin Jatkoaika.com. 25.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.6.2018.
  27. ↑ Pönniö, Toni: Vahvistus: Värikkäälle suomalaishyökkääjälle jatkosopimus mestarijoukkueeseen – ”Emme odota hänen olevan ykköspistemiehemme” suomikiekko.com. 20.6.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 18.6.2017.
  28. ↑ a b Koivunen, Tommi: Siim Liivik lopettaa jääkiekkouransa – kaukaloiden artistista tehdään kirjaa: ”Minulla on paljon muita ideoita” is.fi. 11.8.2020. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.8.2020.
  29. ↑ IIHF - Eligibility IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Ojassaar, Raul: Siim Liivik saab kauaoodatud debüüdi Eesti koondises teha juba mõne nädala pärast, ent küsimärgid tema kohal püsivad sport.delfi.ee. 23.10.2018. Ekspress Meedia AS. Viitattu 23.10.2018. (viroksi)
  31. ↑ Määttä, Tuuli: Siim Liivik debytoi Viron maajoukkueessa Jatkoaika.com. 23.10.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.10.2018.
  32. ↑ Berger, Franz: Review 2: Baltic Challenge Cup 2018 – Siim Liivik first time in national jersey balticsmedia.com. 13.11.2018. BALTICSMEDIA. Arkistoitu 14.6.2020. Viitattu 26.6.2018. (englanniksi)
  33. ↑ GALERII | Esmakordselt kodupubliku ees mänginud Siim Liivik viskas värava, kuid Eesti pidi Ukraina nappi paremust tunnistama sport.ohtuleht.ee. 8.11.2018. AS Õhtuleht Kirjastus. Viitattu 26.6.2018. (viroksi)
  34. ↑ Tämä on Suomen Virallinen Kesähitti 2011! The Voice Viihdeuutiset. Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 16.10.2011.
  35. ↑ Tuominen, Eero: Katso HIFK:n Siim Liivikin huikea räppi! is.fi. 20.4.2011. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.11.2011.
  36. ↑ Pärnänen, Antti: Katso musavideo: Märkä-Simo teki paluun! is.fi. 29.11.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.11.2011.
  37. ↑ Wetterstrand, Ninni: Ei odotettu JVG:n nextii cd:t, mutta nyt yhtyeen yllätysalbumi on kuitenkin täällä: “Soundtrack Jaren ja VilleGallen synttäribailuille” yle.fi. 28.8.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.11.2011.
  38. ↑ Koivunen, Tommi: SM-liigan ammattikiekkoilija kesätöissä – mikä sai Märkä-Simon hakeutumaan työharjoitteluun? is.fi. 5.6.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.6.2015.
  39. ↑ Kauppinen, Juuso: Huikea uusi videosarja – lähde Siim Liivikin iholle liiga.fi. 6.8.2015. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 27.4.2016.
  40. ↑ Korpela, Tanja: Tänään ratkeaa Fort Boyard Suomen voittaja - uskaltaako Mikko Parikka uida krokotiilien kanssa? iltalehti.fi. 13.10.2018. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 14.6.2020.
  41. ↑ Kolme jääkiekkoilijaa teki uuden aluevaltauksen: Siim Liivikiä kuullaan podcast-juontajana Jatkoaika.com. 8.6.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.6.2020.
  42. ↑ Fuck You Liivik Siltala. Viitattu 31.3.2022.
  43. ↑ Mettänen, Heli: Jääkiekkoilija Siim Liivik julkaisi herkän yhteiskuvan Salkkarit-tähti Sofia Arasolan kanssa: ”Mitä muuta minä tarvitsen?” iltalehti.fi. 6.4.2020. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 14.6.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siim_Liivik&oldid=22729992”