Sigurd Klockare
Sigurd Klockare (1913 Malmberget, Kiiruna – 1994) oli ruotsalainen lehtimies ja historioitsija.
Klockaren isä oli kotoisin Ruotsin Vojakkalasta, äiti Suomen puolelta Tornionjokilaaksosta. Isä oli koneenkäyttäjänä Haaparannan Seittenkarin sahalla. Myös Sigurd aloitti työuransa samalla sahalla, ja alan ammattiliitto oli hänelle myöhemminkin tärkeä asia. Hän oli myös Suomen ja sen kirjallisuuden tuntija, mikä pohjautui Klockaren täydelliseen suomen kielen taitoon ja opiskeluvuoteen vuonna 1938 Suomessa.[1]
Pisimmän uran Klocakre teki Sia-nimisen Ruotsin metsäteollisuustyöläisten ammattiliiton lehden toimittajana vuosina 1943–1973. Hän käytti lehdessä runsaasti reportaasimuotoisia juttuja, jotka hän kuvitti omilla valokuvillaan. Hän otti tehtäväkseen kirjoittaa Ruotsin työväenliikkeen ja sosialidemokraattisen toiminnan historiaa, joiden pohjalta hän sai Uumajan yliopiston kunniatohtorin arvon 1989.[1]
Klockaren siteet Suomeen olivat monipuoliset. Hän tunsi kirjailijoista Viljo Kajavan, Arvo Turtiaisen ja Pentti Haanpään sekä oli suuri Aleksis Kiven tuotannon ihailija. Suomi-kiinnostus näkyy myös hänen teoksessaan Yleislakosta kansanrintamaan (1972) (ruots. Från generalstrejk till folkfront - söndring och samling i Kekkonens tid (1971)), joka on Kekkosen ajan Suomen kuvaus.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kari Sallamaa: Unelma paremmasta elämästä. Demokraatti, 2013, nro 3.9.2013, s. 14. Helsinki: Kust Oy Demari. ISSN 2242-6892
|