Sierra Railwayn veturi nro 3
| Sierra Railway No. 3 | |
|---|---|
 SRR nro 3 Keystonessa elokuvan kuvauksissa syyskuussa 1964 |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | 4-6-0 (Ten Wheeler) |
| Valmistaja | Rogers Locomotive and Machine Works, Paterson, New Jersey, USA |
| Valmistusvuodet | 1891 |
| Peruskorjattu | 2010 |
| Lempinimi | The Movie Star Locomotive |
Tekniset tiedot |
|
| Paino | 50 t (työkunnossa) |
| Raideleveys | 1 435 mm |
| Pyörästö | 4-6-0 (Whyte) |
Sierra Railwayn veturi nro 3, usein myös The Movie Star Locomotive, on 1800-luvun lopulla valmistettu höyryveturi. Sen omistaa Railtown 1897 State Historic Park Jamestownista, Kaliforniasta. Smithsonianin entisen liikennehistorian kuraattorin William L. Withhuhnin mukaan veturin historiallinen ja kulttuurillinen merkitys on huomattava, sillä veturi on esiintynyt useammassa elokuvassa ja televisiosarjassa kuin yksikään toinen veturi, ja se edustaa niiden vetureiden arkkityyppiä, jotka auttoivat Yhdysvallat 20. vuosisadalle. [1] Veturi valmistui vuonna 1891, ja se korjattiin täydellisesti vuosina 2007–2010, palaten liikenteeseen kesäkuussa 2010 neljäntoista vuoden seisonnan jälkeen.
Railtown 1897:n mukaan veturi on esiintynyt ainakin 40 elokuvassa (muun muassa Paluu tulevaisuuteen III) ja 35 televisiosarjassa (muun muassa Bonanza ja Pieni talo preerialla).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Höyryveturin valmisti Rogers Locomotive and Machine Works Patersonissa, New Jerseyssä valmistusnumerolla 4493, ja se valmistui 26. maaliskuuta 1891. Veturissa on 17 tuuman sylinterit joiden iskunpituus on 24 tuumaa, 56 tuuman vetopyörät, ja se painaa työkuntoisena 50 tonnia.[2] Alun perin veturi rakennettiin Prescott and Arizona Central Railwaylle, jossa se sai numeron 3. Yhtiö kuitenkin menki konkurssiin vuonna 1893, ja veturin siirsi yhtiön omistaja Thomas S. Bullock Kaliforniaan. Bullock perusti yhdessä prinssi André Poniatowskin kanssa Sierra Railway Company of Californian vuonna 1897, tarkoituksenaan yhdistää kalifornialainen Oakdalen kaupunki Tuolomnen ja Calaverasin piirikuntien puutavararikkaisiin metsäalueisiin.[3]
Veturi sai uuden yhtiön tunnukset säilyttäen edelleen numeron 3, ja se työskenteli täysipainoisesti yhtiön rautatierakennustyömailla vuosina 1897–1900. Tämän jälkeen siitä tuli yhtiön tärkein tavarajunaveturi aina vuoteen 1906, jolloin rautatieyhtiö hankki raskaamman 2-8-0 Consolidation -tyyppisen veturin. Veturi numero 3 työskenteli myös laajasti puutavara-, kaivosteollisuus- ja padonrakennustehtävissä Sierran vuoristossa.
Alun perin veturin polttoaineena käytettiin puuta tai hiiltä. Se muutettiin öljypolttoiseksi vuosien 1900–1902 välisenä aikana.[2]
Veturi oli osallisena myös useissa onnettomuuksissa. Helmikuussa 1898 vaihteessa tapahtuneessa tapaturmassa menehtyi junan konduktööri William G. Bailey.[3] Syyskuussa 1899 veturin polttoainevaunu suistui kiskoilta veturin peräyttäessä sillalla, aiheuttaen sillan sortumisen. Vuonna 1918 veturi kaatui kyljelleen Sonoran lähellä ja se alkuperäinen puurakenteinen hytti tuhoutui. Hytti korvattiin uudella Southern Pacific Railroadin käytössä olevan mallisella teräsrakenteisella hytillä.[3]
Vuonna 1920 veturi esiintyi tiettävästi ensimmäistä kertaa Hollywood-elokuvassa, kun se toimi Tom Mixin tähdittämän mykkäfilmin The Terror liikkuvana lavasteena.
Suuren laman aikana alkaen vuodesta 1932 Sierra Railway Company of California ajautui selvitystilaan, ja vuonna 1937 se yhtiöitettiin uudelleen nimelle Sierra Railroad Company.[2] Veturi nro 3 otettiin pois liikenteestä vuonna 1932, ja se seisoi käyttämättömänä kääntöpöydälle johtavalla pistoraiteella 14 vuoden ajan.[1] Veturi säästyi toisen maailmansodan aikaiselta romumetallinkeräykseltä. Hollywood kiinnostui veturista vuonna 1946, kun ohjaaja David O. Selznick halusi tuhota veturin rautatiellä kuvaamansa elokuvan Duel in the Sun junaonnettomuuskohtauksessa. Veturin tuhoamisen sijaan rautatien johto kuitenkin päätti kunnostaa veturin takaisin liikenteeseen.[2] Kattilantarkastuksessa työpainetta alennettiin alkuperäisestä 160:stä 150:een naulaan neliötuumalle (psi). Veturi valmistui kunnostuksesta toukokuussa 1948, jolloin se veti Railway and Locomotive Historical Societyn tilausjunan. Seuraavien viiden vuosikymmenen aikana veturi liikennöi tilausjunissa sekä esiintyi useissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä mainoksissa.
Veturi maalattiin usein uudelleen elokuva- ja televisiotuotantoja varten. Näistä maalauksista tunnetuin on Hooterville Cannonball 1960-luvun puolivälissä kuvatussa televisiosarjassa Petticoat Junction. Veturin ulkonäköä muokattiin myös erityyppisillä valesavupiipuilla.
Vuonna 1979 rautatien pitkäaikaiset omistajat, Crockerin perhe, tiedottivat aikeistaan myydä Sierra Railway Company chicagolaisille sijoittajille. Kauppaan eivät kuitenkaan kuuluneet Jamestownin veturitallit.[3] Tallit, mukaan lukien myös veturi nro 3, siirtyivät Kalifornian osavaltion hallintaan huhtikuussa 1982 allekirjoitetun lain perusteella. Lopullinen hallinnan ja omistuksen siirto osavaltiolle tapahtui 15. syyskuuta 1982.[2]
Vuonna 1995 Yhdysvaltain rautatieliikenneturvallisuusviranomainen Federal Railroad Administration päätti uusista höyrykattiloiden turvallisuusstandardeista. Tämän seurauksena veturi vedettiin liikenteestä seuraavana vuonna, sillä se olisi vaatinut täydellisen peruskorjauksen läpäistäkseen uusien standardien vaatimukset.
Peruskorjaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veturille tehtiin valmistelevat korjaustyöt vuosina 2000 ja 2001 osavaltion vähäisen kunnossapitorahan turvin. Korjaustyö sisälsivät myös veturin purkaminen osiin.[4] Kunnostustyö eteni erittäin hitaasti aina vuoteen 2007 saakka, jolloin aloitettiin täysipainoinen varainkeruukampanja veturin pelastamiseksi. Tuolloin arveltiin, että peruskorjauksen kustannukset nousisivat 600 000 Yhdysvaltain dollariin olettaen, että veturin olemassa oleva höyrykattila voidaan pelastaa ja kunnostaa uusien standardien mukaiseksi.
Varainkeruukampanjan yhteydessä lännenelokuvistaan tunnettu näyttelijä Clint Eastwood kuvaili veturia arvokkaaksi vanhaksi ystäväksi.[1] Eastwood oli tutustunut veturiin uransa alkuvaiheessa televisiosarjan Lännen tie kuvauksissa, ja käytti veturia myöhemmin elokuvissa Kalpea ratsastaja sekä Armoton. Eastwood myös kirjoitti, että "veturia säilytetään yhä alkuperäisessä tallissaan, ja yhdessä nämä muodostavat ainutlaatuisen tilaisuuden kokea historia juuri sellaisena kuin se oli 109 vuotta sitten".[1] Rahoitus kunnostustyöhön saatiin California Cultural and Historical Endowmentilta.[5]
Kunnostustyön yhteydessä sylinterit ja vetopyörät sorvattiin uudelleen.[6] Kun osiin puretun veturin kunnostustyö jatkui, sen kattila tarkastettiin läpikotaisin ultraäänitutkimuksella. Tutkimuksessa havaittiin, että kattilan alkuperäinen saumarakenne tekisi muutostyöstä erittäin kalliin,[6] ja että kattilaräjähdyksen todennäköisyys olisi erittäin suuri. Museorautatie Strasburg Rail Roadin avustuksella kattilasta laadittiin uudet rakennepiirrustukset, ja vanha kattila lähetettiin Chelatchie Boiler Worksille uuden kattilan malliksi. Uusi mittatilaustyönä valmistettu kattila maksoi 600 000 dollaria,[6] ja se lähetettiin Southern Pacific Transportation Companyn veturitalleille Sacramentoon, Kaliforniaan, jossa se sovitettiin paikoilleen veturin alkuperäiseen runkoon. Tämän jälkeen veturi siirrettiin maantiekuljetuksena Jamestowniin, jossa veturin lopullinen uudelleen kokoaminen suoritettiin.[7] Veturin alkuperäinen kattila on näyttelyesineenä Railtown 1897:ssä.
Kunnostuksen jälkeen veturin ulkoasu muistuttaa sen ulkoasua vuonna 1929, jolloin elokuva The Virginian kuvattiin. Elokuvan kuvamateriaali auttoi entisöijiä mm. veturin hytin rakenteen ja ulkonäön selvittämisessä.
Peruskorjauksen kokonaiskustannukset nousivat yhteensä 1,5 miljoonaan dollariin, ja veturi palasi liikenteeseen 3. heinäkuuta 2010.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sierra Railway No. 3 "The Movie Star Locomotive" Background Information California State Railroad Museum Foundation. Arkistoitu 23.3.2012. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kyle Wyatt: Detailed History of the Sierra #3 railtown1897.wordpress.com. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ a b c d Kyle Wyatt: A History of Sierra Railway 4-6-0 No. 3 Railtown 1897 State Historic Park. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Dixie Reid: Train needs makeover before next Hollywood close-up Scripps News. Arkistoitu 10.3.2012. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
- ↑ California Cultural and Historic Endowment supports famous Sierra Train restoration California State Library. Arkistoitu 22.3.2012. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Restore Sierra No. 3, the "Movie Star" Steam Locomotive California State Railroad Museum. Arkistoitu 14.4.2013. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Kevin M. Hecteman: Sacramento's Southern Pacific Shops, s. 122–124. Arcadia Publishing, 2010. ISBN 978-0-7385-8052-4 (englanniksi)
- ↑ John Holland: Back Tracks: Historic steam engine to run again in Jamestown Modesto Bee. Arkistoitu 20.3.2012. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sierra Railwayn veturi nro 3 Wikimedia Commonsissa
