Shōgun

Kamakura-shōgunaatin ensimmäinen shōgun Minamoto no Yoritomo

Shōgun (jap. 征夷大将軍, sei-i taishōgun) oli samurai-armeijan ylipäällikön ja Japanin todellisten hallitsijoiden arvonimi vuodesta 1192 aina Meiji-restauraatioon asti vuonna 1868, vähäisin keskeytyksin. Länsimaisiin kieliin lainattu sana shōgun tarkoittaa itse asiassa yksinkertaisesti kenraalia; japaninkielinen titteli sei-i taishōgun tarkoitti "suurta kenraalia, joka kukistaa barbaarit". Barbaarit viittasivat alun perin pohjoisen ainu-kansaan.

Historia

Alkuperäisessä merkityksessään pohjoisalueiden komentajana shōgun-arvonimi oli käytössä lähinnä 800-luvulla. Tällöin ei ollut kyse mistään laajemmasta vallasta Japanin muilla alueilla. Kun ainuväestö oli alistettu Honshū-saaren pohjoisnokkaan asti, arvo jäi pois käytöstä.

1100-luvulla Japani siirtyi niin kutsutusta klassisesta kaudesta feodaaliaikaan. Hoviaateliston valta alkoi murtua nousevan samurailuokan tieltä etenkin 1100-luvulla, jolloin feodalismi lujitti myös huomattavasti otettaan niin että suurten maaomistusten hallinta siirtyi poissa olevilta hoviaatelisilta paikallisille samuraijohtajille. Lopulta näiden mahtavimmat johtomiehet saivat huomattavaa valtaa valtionkin asioiden suhteen, hoviaatelin johtohenkilöiden sijasta. Syntyi samuraihallinto. Sen johtohahmolle titteliä kehitettäessä, vuonna 1192 otettiin käyttöön uudestaan shōgun-arvonimi. Ensimmäinen tällainen shōgun oli Minamoto no Yoritomo, joka siirsi Kioton keisarinhovilta todellisen vallan itselleen. Hän perusti Kamakuraan feodaalistyyppisen hallinnon, jossa kaikkea poliittista valtaa käytti samurailuokka, Kioton keisarin ja aristokraattien jäädessä vain nimellisiksi hallitsijoiksi. Shōgunien johtamaa keskushallintokoneistoa kutsuttiin nimellä bakufu kaikkien seuraavienkin shōgunaattien kausilla. Varsin pian Kamakura-shōgunaatti menetti todellisen vallan alaisilleen samuraijohtajille, erityisesti Hōjō-klaaniin kuuluville ministereilleen.

Tokugawa-shōgunaatin ensimmäinen shōgun Tokugawa Ieyasu.

Tilanne alkoi purkautua 1300-luvun alkuvaiheilla, jolloin itsepäinen keisari Go-Daigo yritti palauttaa valtaa keisarinhallinnolle. Tuloksena riidoista ja sisällissodista seurasi, että kenraali Ashikaga sai shōgunin arvonimen ja vallan, ja käynnisti parisataa vuotta oman sukunsa vallassa pysyneen Ashikaga-shōgunaatin. Tämän shōgunaatin valta-asema heikkeni samuraisukujen välisten pikkusotien roihahdettua laajaksi sisällissodaksi 1400-luvun loppupuolella, ja Ashikaga-shōgunaatti musertui lopullisesti Sengoku-kauden lopussa. Sodan voittajaksi kohosi lopulta Oda Nobunaga ja tämän murhan jälkeen valta siirtyi käytännössä Toyotomi Hideyoshille. Kummallekaan heistä ei kuitenkaan myönnetty shōgunin arvonimeä.

Lopulta 1600-luvun alussa heidän liittolaisensa Tokugawa Ieyasu (jonka valtaannousuun Shōgun-romaani on juoneltaan löyhästi perustettu) varmisti vallan itselleen ja perusti Tokugawa-shōgunaatin. Näiden shōgunien aikana Japanin pääkaupungiksi tuli heidän tukikohtansa Edo, nykyiseltä nimeltään Tokio. Heidän shōgunaattinsa oli erittäin keskusjohtoinen ja yhteiskuntaa kaikilla tasoilla kontrolloiva. Japani muun muassa sulkeutui ulkomaailmalta lähes täysin. Noita pariasataa vuotta on kutsuttu jopa sotilasdiktatuurin kaudeksi. Shōgunien aika päättyi Meiji-restauraatioon 1868.

Kun Yhdysvallat ja Brittiläinen kansainyhteisö miehittivät Japania toisen maailmansodan päätyttyä (1945–1952), miehityshallinnon johtajaa, yhdysvaltalaista kenraali Douglas MacArthuria kutsuttiin toisinaan valkoihoiseksi shōguniksi.

Luettelo shōguneista

Järjestys	Omassa shōgunaatissaan	Nimi	Vallassa
		Ōtomo no Otomaro
2		Sakanoue no Tamuramaro	797–811?
-		Funya no Watamaro	813
-		Fujiwara no Tadabumi	940
3		Minamoto no Yoshinaka	1184
Kamakura-shōgunaatti
4	1	Minamoto no Yoritomo	1192–1199
5	2	Minamoto no Yoriie	1202–1203
6	3	Minamoto no Sanetomo	1203–1219
7	4	Kujō Yoritsune	1226–1244
8	5	Kujō Yoritsugu	1244–1252
9	6	Prinssi Munetaka	1252–1266
10	7	Prinssi Koreyasu	1266–1289
11	8	Prinssi Hisaaki	1289–1308
12	9	Prinssi Morikuni	1308–1333
Kemmu-restauraatio
13		Prinssi Moriyoshi	1333
14		Prinssi Nariyoshi	1335–1336
Ashikaga-shōgunaatti
15	1	Ashikaga Takauji	1338–1358
16	2	Ashikaga Yoshiakira	1358–1367
17	3	Ashikaga Yoshimitsu	1367–1394
18	4	Ashikaga Yoshimochi	1394–1423
19	5	Ashikaga Yoshikatsu	1423–1425
20	6	Ashikaga Yoshinori	1429–1441
21	7	Ashikaga Yoshikatsu	1442–1443
22	8	Ashikaga Yoshimasa	1449–1473
23	9	Ashikaga Yoshihisa	1473–1489
24	10	Ashikaga Yoshiki	1490–1493
25	11	Ashikaga Yoshizumi	1494–1508
26	10	Ashikaga Yoshitane	1508–1521
27	12	Ashikaga Yoshiharu	1521–1546
28	13	Ashikaga Yoshiteru	1546–1565
29	14	Ashikaga Yoshihide	1568
30	15	Ashikaga Yoshiaki	1568–1573
Tokugawa-shōgunaatti
31	1	Tokugawa Ieyasu	1603–1605
32	2	Tokugawa Hidetada	1605–1623
33	3	Tokugawa Iemitsu	1623–1651
34	4	Tokugawa Ietsuna	1651–1680
35	5	Tokugawa Tsunayoshi	1680–1709
36	6	Tokugawa Ienobu	1709–1712
37	7	Tokugawa Ietsugu	1713–1716
38	8	Tokugawa Yoshimune	1716–1745
39	9	Tokugawa Ieshige	1745–1760
40	10	Tokugawa Ieharu	1760–1786
41	11	Tokugawa Ienari	1787–1837
42	12	Tokugawa Ieyoshi	1837–1853
43	13	Tokugawa Iesada	1853–1858
44	14	Tokugawa Iemochi	1858–1866
45	15	Tokugawa Yoshinobu	1866–1867

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shōgun Wikimedia Commonsissa