Kamakura
| Kamakura (鎌倉市) |
|
|---|---|
 Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkkö |
|
 lippu |
 Symboli |
 Kamakuran sijainti Kanagawan prefektuurissa |
|
  Kamakura |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Japani |
| Alue | Kantō |
| Prefektuuri | Kanagawa |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 39,67[1] km² |
| Väkiluku (2017) | 172 352[2] |
| – Väestötiheys | 4 345 as./km² |
| Symbolit | |
| – Kukka | Gentiana scabra[3] |
| – Puu | Kiinanvuoristokirsikka[3] |
| Aikavyöhyke | UTC+9 |
Kamakura (jap. 鎌倉市, Kamakura-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saarella Kantōn alueella Kanagawan prefektuurissa. Se sijaitsee prefektuurin itäosassa Tyynenmeren Sagaminlahden rannikolla Jokohaman ja Tokion eteläpuolella. Kamakurassa on 172 352 asukasta (vuonna 2017)[2] ja sen pinta-ala on 39,67 neliökilometriä.[1]
Kamakura tunnetaan Kamakura-kaudella hallinneen Kamakura-sotilashallinnon hallintopaikkana ja siten yhtenä Japanin entisistä pääkaupungeista. Runsaiden historiallisten nähtävyyksien, suositun uimarannan ja Tokion läheisen sijainnin ansiosta kaupunki on nykyään merkittävä matkailukohde.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamakuran nimi lienee alun perin ainun kieltä ja tarkoittaa ”vuorten takana”. Kaupungin nimen kirjoittamiseen nykyään käytetyt kirjoitusmerkit tarkoittavat ”sirppivarastoa”.[4]
Kamakuran kaupunki perustettiin 600–700-luvuilla. Kaupungista tuli merkittävä vuonna 1192, kun Minamoto no Yoritomo perusti sinne uuden sotilashallintonsa (bakufu). Kamakura pysyi Japanin hallintokeskuksena vuoteen 1333 saakka.[4] Kaupunkiin rakennettiin tänä aikana kymmeniä monumentteja, joista merkittävimpiin kuuluvat Song-dynastian Kiinasta pakenevien munkkien perustavat zentemppelit. Vuonna 1219 valta siirtyi Minamoto-klaanilta Hōjō-klaanille, joka kukistui vuosisadan loppupuolen mongolihyökkäysten jälkeen, ja keisari Go-Daigo anasti vallan takaisin Kiotoon lopulta vuonna 1333. Viimeinen Hōjō-sijaishallitsija ja hänen noin 800 vasalliaan tekivät seppukun keisarin armeijoiden lähestyessä kaupunkia.[5]
Kamakura pysyi shōgunaatin kaatumisen jälkeenkin merkittävänä sotilaskeskuksena, mutta taantui 1400-luvun lopulla. Tämänkin jälkeen kaupungin temppelit houkuttelivat pyhiinvaeltajia. Uuden nousun kaupunki koki 1900-luvulla, kun siitä kehittyi matkailukohde ja Tokion asuinlähiö.[5] Kaupunkioikeudet Japanin nykyisen kuntalaitoksen puitteissa Kamakura sai vuonna 1939.[3]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamakuraa palvelevat JR Higashi-Nihonin Tōkaidō-päälinja, Yokosuka-linja ja Negishi-linja, Shōnan-monorailin Enoshima-linja sekä Enoshima-rautateiden Enoshima-linja.
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matkailussa Kamakuraa kutsutaan toisinaan "Itä-Japanin Kiotoksi". Se tunnetaan etenkin lukuisista buddhalaisista temppeleistään ja šintolaisista pyhäköistään. Pyhäköistä tärkein on kaupungin keskustassa sijaitseva Tsurugaoka Hachiman-gū mereltä pyhäkölle saakka johtavan Wakamiya-ōji-kadun pohjoispäässä. Se toimi Minamoto-klaanin suojelijapyhäkkönä vuodesta 1063 lähtien.[5]
Kaupungin pohjoisosassa sijaitsevista temppeleistä tärkeimpiä ovat vuonna 1282 perustettu Engaku-ji, kaupungin zentemppeleistä merkittävin Kenchō-ji, Tōkei-ji, Jōchi-ji ja Ennō-ji. Keskustan itäpuolella ovat muiden muassa Kamakura-gū-pyhäkkö sekä Zuisen-ji- ja Sugimoto-dera-temppelit. Länsipuolen kukkuloilla on esimerkiksi Zeniarai benten -pyhäkkö, joka tunnetaan tavasta pestä rahaa lähdevedessä talousonnen houkuttelemiseksi. Lähempänä merta lounaassa sijaitsevat suosittu Hase-deran temppeli ja kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys: Kōtoku-in suurine buddhapatsaineen (daibutsu). Temppelin Amida-buddhaa esittävä patsas valmistui vuonna 1252 ja se on 11,4 metrin korkuisena Japanin toiseksi suurin buddhapatsas. Ulkoilmassa olevaa patsasta suojasi alun perin rakennus, joka kuitenkin huuhtoutui mereen vuoden 1495 tsunamissa.[6][7]
Etelässä kaupunki kohtaa Tyynenmeren Sagaminlahden Zaimokuza- ja Yuigahama-uimarantoineen.[6]
Kansainvälinen yhteistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamakuralla on viisi sisarkaupunkia, joista kolme sijaitsee Japanissa ja kaksi ulkomailla.[8]
Nizza, Ranska (vuodesta 1966)
Hagi, Japani (vuodesta 1979)- Ueda, Japani (vuodesta 1979)
- Ashikaga, Japani (vuodesta 1982)
Dunhuang, Kiina (vuodesta 1998)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 平成28年全国都道府県市区町村別面積調 神 奈 川 県 Geospatial Information Authority of Japan. Viitattu 18.5.2017.
- ↑ a b 鎌倉の人口 平成29年（2017年）4月 1日現在 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
- ↑ a b c 鎌倉市の紹介 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
- ↑ a b Louis Frédéric: Japan Encyclopedia, s. 458. Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674017535 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Jan Dodd, Simon Richmond: The Rough Guide to Japan, s. 220–224. Rough Guides, 2001. ISBN 9781858286990 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Cath Phillips: Time Out Guide Tokyo, s. 274–275. Time Out Guides, 2005. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Chris Rowthorn: Lonely Planet Japan, s. 234–237. Lonely Planet, 2009. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Introduction to Kamakura Kamakura City. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 27.12.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kamakura Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin internetsivut (japaniksi) (englanniksi) (koreaksi) (kiinaksi)
- kamakura-info.jp (japaniksi)
| Kaupungit |  | |
|---|---|---|
| Kunnat piirikunnittain | Aikōn piirikunta (Aikawa · Kiyokawa) · Ashigarakamin piirikunta (Kaisei · Matsuda · Nakai · Ōi · Yamakita) · Ashigarashimon piirikunta (Hakone · Manazuru · Yugawara) · Kōzan piirikunta (Samukawa) · Miuran piirikunta (Hayama) · Nakan piirikunta (Ninomiya · Ōiso) | |