Serra Pelada

Serra Pelada on Brasilian kylä, Curionópolis kunnan alue Pará kaakkoisosassa. Kylässä oli suuri kultakaivos. Vuonna 1979 paikalla alkoi kultaryntäys, joka kesti 1980-luvun lopulle asti. Toinen ryntäys koettiin 1990-luvulla.

Kultaryntäys

Alueelta löytynyt 39 gramman kultahippu

Serra Peladan kultaryntäys on nykyajan suurimpia kultaryntäyksistä. Paikallinen lapsi löysi tammikuussa 1979 uidessaan kuusi grammaa painaneen kultahipun. Maanviljelijä Genésio Ferreira da Silva kutsui geologin tutkimaan, onko paikalla enemmän kultaa. Genésio tultua Maraibaan mukanaan neljä kilogrammaa kultaa kultaryntäys da Silvan maatilalle alkoi. Seitsemän viikon kuluttua paikalla oli 4 000 valtaajaa, joilla kullakin oli 2x2 metrin kokoinen ala. Kuukauden kuluttua valtaajia oli 10 000 ja muutaman kuukauden kuluttua yli 50 000. Enimmillään Serra Peladassa oli 80 000–100 000 kullankaivajaa.

Hallitus puuttuu asioihin

Ryntäys paisui niin suureksi, että Brasilian armeija puuttui konfliktiin maanomistajien ja kaivajien välillä. Lisäksi kulta veti alueelle myös paljon laittomuuksia, mm. prostituutiota. Tilannetta rauhoittamaan tuli Brasilian sisäisen tiedustelupalvelun erikoismies majuri Sebastião Rodrigues de Moura, joka palautti järjestyksen ja surmautti pahimmat rettelöitsijät. Mouran toimintaan kullankaivajat olivat niin tyytyväisiä että kullankaivajat äänestivät Mouran Brasilian parlamenttiin. Tästä huolimatta Moura unohti kullankaivajat myöhemmin.

Brasilian hallitus otti alueen valvontaansa ja takasi kaivajille minimipalkan. Moura ajoi kaikki naiset pois alueelta. Prostituutio keskittyi tämän jälkeen lähikaupunkiin, missä tuhannet alaikäiset tytöt myivät itseään kultahippuja vastaan. Prostituution lisäksi alkoholi kiellettiin kaivosalueella. Myös ylihintoja kiskovat liikemiehet saivat äkkilähdön. Valtio alkoi pitää alueella kohtuuhintaisia kauppoja.

Hallitus havitteli Serra Peladaa haltuunsa alusta asti, koska kaivos tuotti vuodessa saman verran kuin maailman muut kultakaivokset yhteensä. Toisaalta hallitus ei kuitenkaan vuosikausiin ottanut Serra Peladaa haltuunsa, koska garinpeirot etsivät ja kaivoivat kultaa pienin kustannuksin verrattuna nykyaikaisempaan kaivostoimintaan. Hallitus ei pitänyt alueella toimineesta laittomasta kultakaupasta ja salakuljetuksesta. Arvioidaan, että Serra Pelada olisi tuottanut mustaan pörssiin 360 tonnia kultaa, mutta virallisesti 44,5 tonnia.

Vuori muuttui kuopaksi

Kaivos jaettiin noin 6 000:een kahden neliömetrin suuruiseen valtaukseen, barrancaan. Joillain barrancoilla saattoi olla jopa 60 omistajaa, jolloin yhdellä oli vain kämmenen kokoinen ala. Löytyvä kulta jaettiin aina moniomisteisen barrancan omistajien kesken tasan. Osuuskirja saattoi olla paperinpala tai tupakka-askin kansi, jossa luki barrancan numero ja osakkeiden määrä. Tuottamaton barranco kannatti myydä heti pois, mutta ostajakin saattoi hyötyä siitä, jos sieltä löydettiin uudestaan kultaa.

Kaivajat kaivoivat lopulta 250 metrin korkuisen Serra Peladan maan tasalle ja alkoivat kaivaa vuoren alta niin, että vuoren tilalle tuli syvä kuoppa. Kullankaivajat työskentelivät lopulta syvässä kuopassa ja toivat sieltä kultaa ja palladiumia sisältävää maata. Joitain kaivajia onnisti ja heistä tuli rikkaita. Rikastuneet saattoivat jatkaa kullankaivuuta ja lentää suuriin kaupunkeihin huvittelemaan viikonlopuksi. Niinpä kaikki kaivajat haaveilivat bamburrosta, suuresta kultalöydöstä. Kuuluisaksi tuli mm. saopaololainen nyrkkeilijä Manuel, joka löysi suuren kultalöydön. Alussa lapio osui 2,3-kiloiseen kimpaleeseen, ja myöhemmin Manuel löysi 40-kiloisia möhkäleitä. Manuel nosti kultaa yhdessä yössä 600 kiloa.

Ongelmia

Vuonna 1987 garimpeirot tekivät raskasta työtä kolmanneksella siitä palkasta, minkä Etelä-Afrikan musta kaivostyöläinen sai. Vielä vuonna 1987 juopuneiden garimpeirojen välienselvittelyissä kuoli yksi mies päivässä. Vuoden 1983 syyskuussa valtion tukema kultayhtiö Vale halusi ottaa Serra Peladan kaivosyhtiöksi, mutta kaivajat rupesivat lakkoon. Kaivosyhtiön ja valtion sanottiin painostavan kaivajia eivätkä esimerkiksi hankkineet kunnollisia sairaalatarvikkeita läheiseen sairaalaan. Kuoppaan päästiin joko kiertelemällä loivahkoja kulkuteitä tai tikkaita, joiden romahdus saattoi joskus harvoin tappaa kymmeniä. Garinpeirot kuljettivat kuopasta ylös selässään 40-50 kg kivisäkkejä.

Nostettu kivi ja maa vietiin kullanerottamoihin, joissa pesukoneen kokoiset koneet hajottivat kivet soraksi, joka huuhdottiin ränniä pitkin alas vedellä perinteisen kullanhuuhtojien tapaan. Näissä ränneissä kultapitoinen hiekka muutettiin amalgaamiksi, kun se kulki elohopeaa sisältävän levyn yli. Syntynyt amalgaami poltettiin, jolloin elohopea höyrystyi pois kiehumispisteessään. Jäljelle jäi möykky, josta vasaralla rikkomalla paljastui kultaydin. Kullankaivuussa kullan sieppaamiseen käytetty elohopea myrkytti ihmisiä ja saastutti jokea. Tuotetun kullan määrästä laskien vuonna 1986 joutui luontoon 94 000 kg elohopeaa. Elohopea pahensi malariaa ja keltatautia, joka lisäksi kuolleisuutta näihin sairauksiin.

Alkuperäisen ryntäyksen loppu ja uudet kaivaukset

Vuonna 1987 kaivos oli jo käytännössä tyhjä, sadekautenakin työskenteli vielä 10 000, kuivana kautena n. 40 000. Kultaryntäys päättyi 80-luvun lopulla, jolloin kopen seinä romahti ja kuoppa tulvi. Myöhemmin seudulle koettiin toinen ryntäys.

Kun kaivoskuoppaan laskettiin vettä, siitä tuli sata metriä syvä järvi, jossa paikalliset lapset käyvät uimassa.

Vuonna 2012 ilmoitettiin, että kaivos saatetaan avata jälleen 2013.

Serra Pelada valokuvissa ja elokuvissa

Brasilialainen Sebastião Salgado otti Serra Peladasta kuuluisia valokuvia. Vuori esiintyy myös elokuvan Os Trapalhões na Serra Pelada tapahtumapaikkana. Serra Pelada mainitaan myös dokumenttielokuvassa Powaqqatsi. ^lähde?

Aiheesta muualla

• Kahler Berg Der Spiegel 1988 (saksaksi)
• Serra Pelada Colossus Minerals
• Spätes Goldfieber: Wie kam es zu dem Gold rush im amazonischen Urwald vor 20 Jahren? Innovations Report (saksaksi)