Seppo Tamminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seppo Tamminen

Seppo Ilmari Tamminen (20. syyskuuta 1944 Helsinki25. heinäkuuta 2012 Hämeenlinna) oli tuottelias suomalainen koru- ja kuvataiteilija.[1]

Tamminen tuli taidemaailman tietoisuuteen 1960-luvulla koruillaan. Näiden aiheet hän sai luonnosta, kukkien ja kaarevien lehtien muodoista. Uniikkikorujen jälkeen paljasjalkainen helsinkiläinen muutti Lopelle ja perusti Järventaustan taidekeskuksen. Näyttelytoiminta loppui aikanaan, kun Tamminen houkuteltiin Riihimäelle remontoimaan kodikseen ja ateljeekseen Hyttikorttelin talon lasitehtaan työväestölle 1900-luvun alussa rakennetulla asuinalueella. Elämä asettui vasta, kun hän löysi H. G. Paloheimon Santamäen kartanon Lopen Launosissa. Tamminen tunnetaan korujen lisäksi erityisesti sympaattisista mennyttä maailmaa haikailevista guassimaalauksistaan[2][3] , joissa hän on muistellut lapsuutensa Helsinkiä tai tuonut katsojan eteen välähdyksenomaisesti hetkiä omasta ja muitten ihmisten elämästä.[4]

Seppo Tammisen teoksia on yksityiskokoelmien lisäksi useissa museoissa ja julkisissa kokoelmissa muun muassa Oulun taidemuseossa, Riihimäen taidemuseossa ja Helsingin taidemuseossa, valtion taidekokoelmissa ja Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Seppo Tamminen on osallistunut myös kansainvälisiin näyttelyihin, kuten Mir Iskusstvan paluu, Suomen juhlaviikot, Pietari Venäjä 2003, Kulturhuset Rejsestalden, Jaegerspris, Tanska 2002, Aalborgin kaupunginmuseo Tanskassa 1992, ja Kansainvälinen naivisminäyttely Oulun taidemuseossa 1997. Tavaratalo Stockmannin Argos Art -myyntinäyttelyssä tammikuussa 2011 Sepon maalaukset olivat näyttelyn halutuimpia.

Arvostettu taiteilija ehti keväällä 2012 saada Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston palkinnon elämäntyöstään.

Seppo Tammisella on tytär Vilja Tamminen (s. 1972)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]