Seppo Järvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seppo Järvinen (18. toukokuuta 1936 Tampere27. huhtikuuta 2023 Tampere[1]) oli suomalainen kirjailija sekä kirjallisuus- ja taidekriitikko. Hän oli koulutukseltaan filosofian maisteri. Pääaineenaan hänellä oli Tampereen yliopistossa yleinen kirjallisuustiede. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista, kansalaiskoulun yleisaineiden opettajaksi Hämeenlinnan seminaarista ja peruskoulun opinto-ohjaajaksi Joensuun yliopistosta.[2] Järvisen tuotanto käsittää muun muassa runokokoelmia, novellikokoelman, lastenkirjan, kuunnelmia, tekstejä eri antologioissa, esseitä, matkakirjoja sekä kirjallisuuskritiikkiä ja artikkeleita lehdissä.[3] Hän oli sanataideohjaajana Oriveden opistossa, Järvi-Pohjanmaan kansalaisopistossa ja Valamon kansanopistossa, Aholansaaressa. Järvinen oli Suomi 100 vuotta -kirjoituskilpailun koordinaattori. Hänellä oli ortodoksinen lukija-tutkinto Valamon kansanopistosta.

Järvinen sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon kahdesti (1985, 1989) ja Einari Vuorelan Korpirastas-palkinnon vuonna 1995. Hän piti valokuvanäyttelyn Soinin ja Hervannan kirjastoissa.[2]

Intia oli Järviselle rakas matkakohde ja siellä hän vieraili kymmenkunta kertaa ja kertoi matkoistaan myös lehdissä. Elämäntyönsä hän teki opinto-ohjaajana Tampereella. Hän oli myös aktiivinen soinilaisen Kukonkylän kyläyhdistyksen toimija.[1]

  • Tästä eteenpäin (lukudraama, 1969)
  • Hellepäivä (novelleja, 1983), Otava
  • Kolme (kuunnelma, 1986)
  • Taikalipas (lastenkirja, 1988), Unicef
  • Kaikki jänikset ovat samanlaisia (kuunnelma, 1989)
  • Talvikirjeitä (runoja, 1989), Otava
  • Läpikuultava todistaja (kuunnelma, 1993)
  • Onnen varas (runoja, 1994), Herättäjä-yhdistys
  • Löydä Intia (selkokirja, 1995), BTJ Kirjastopalvelu
  • Lintu korvassa (runoja, 2004), Enostone
  • Pikajuna Mumbaihin. Matka Intiaan. (2006) Enostone
  • Veden paino (runoja, 2008), Palladium
  • Kafkan varjo: Kertomuksia Prahasta (2010), Enostone
  • Mustumia & muistumia (runoja, 2011), Palladium
  • Rukki, mantra ja piilaakso: Intian päiviä ja öitä (2012), Enostone
  • Kenties niin tapahtui (runoja, 2014), Enostone
  • Tunnustelmia (runoja, 2016), Palladium
  • Murtumia (runoja ja aforismeja, 2017), Kyläpääskyt Kirjat
  • Yhden ainoan elämän olit kanssani (runoja, 2018), Palladium
  • Repliikkejä Kuiskaajankopista. Intian runot 1986-2021. (runoja, 2021), Kyläpääskyt Kirjat

Lisäksi kirjoituksia on julkaistu eri antologioissa. Järvinen julkaisi myös kirjallisuuskritiikkejä useissa lehdissä.[2] Hän järjesti valokuvanäyttelyitä Intiasta Soinin[4], Alajärven, Lehtimäen ja Vimpelin kirjastoissa.

  1. a b Pitkäaikainen avustajamme Seppo Järvinen on poissa 4.5.2023. Järviseutu. Viitattu 30.7.2023.
  2. a b c Pohjalaisia nykykirjailijoita Seppo Järvinen (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Järvinen, Seppo Kirjasampo. Viitattu 25.4.2013.
  4. Valokuvanäyttely Intiasta – ”My India – My love” Torstai-lehti. 4.3.2016. Viitattu 3.4.2022.