Seija Mörön murha

Seija Mörö ja hänen perhoskoiransa.

Seija Marjatta Mörö (11.1.1949 – 23. heinäkuuta 2008) Helsingin Hakaniemessä kampaamoa pitänyt 59-vuotias nainen. Mörön murhasi 23. heinäkuuta 2008 hänen ystävänsä, 53-vuotias siivooja Tuula Rantala, ja hänen ruumiinsa löytyi kolme päivää myöhemmin Porvoon Tolkkisista. Tapaus tunnetaan myös Porvoon vesisurmana tai kampaajasurmana.

Ruumiin löytyminen

Onkimaan lähtenyt vanhempi porvoolaispariskunta löysi Seija Mörön ruumiin 26. heinäkuuta 2008 Porvoon Tolkkisista Kuggen-nimiseltä alueelta. Ruumis löytyi täyspukeisena vedestä kellumasta vatsallaan laivanhylyn vierestä. Löytö vaikutti aluksi tapaturmalta, sillä ruumissa ei näkynyt ulkoisia väkivallan merkkejä. Kun vainajaa kuitenkin tutkittiin tarkemmin, huomattiin tämän kaulalla sidotun leopardikuvioisen puseron alla syvä viiltohaava. Oikeustieteellisissä tutkimuksissa selvisi myöhemmin myös, että vainajan elimistöstä löytyi voimakasta unilääkettä ja rauhoittavaa lääkettä. Ruumiin arveltiin olleen vedessä noin kaksi päivää. Viiltohaavan perusteella vedestä etsitiin myös surmavälinettä sukeltajien avulla, mutta tätä ei löytynyt. Tapauksen tutkinnanjohtajaksi nimettiin Ismo Kopra.

Naisen ilmoitettiin olevan noin 60-70 vuotias, 158 senttimetriä pitkä ja 51 kiloa painava. Naisella oli leopardi-puseron lisäksi yllään mustat stretch-housut, viininpunainen villaneule ja runsaasti kultakoruja. Kultasormuksissa havaittiin kaiverrukset 'Liisalle 16.9.-55', 'Tapio 19.9.74' ja 'Liisa'. Sillä ruumista ei pystytty heti tunnistamaan, nämä tiedot annettiin lehtitiedotukseen. Poliisi uskoi alkuvaiheessa, että juuri sormuksista saadut tiedot auttaisivat tunnistamaan ruumiin. Sormuksiin liittyvät yleisövihjeet eivät kuitenkaan johtaneet naisen henkilöllisyyteen.

Vainaja tunnistettiin 31. heinäkuuta, kun eräs pariskunta ilmoitti Helsingin poliisilaitokselle, että he epäilevät tuntevansa uhrin. He tunnistivat hänet helsinkiläiseksi kampaajaksi Seija Möröksi, jonka kanssa he olivat tehneet kauppoja siirtolapuutarhamökistä muutamia kuukausia aikaisemmin. Pariskunta oli maksanut käteisellä 7 000 euroa, ja he olivat sopineet maksavansa loput summasta pankissa. Mörö ei kuitenkaan koskaan saapunut pankkiin sovitulle tapaamiselle. Poliisi sai pääsyn Mörön asuntoon huoltomiehen avattua oven. Asunnon tekstiileistä huomattiin, että niissä esiintyi samankaltaista leopardikuviota kuin vainajan kaulalla olleessa puserossa. Lopulta Mörön hammashoitotietojen avulla hänet voitiin yhdistää vainajaan.

Seija Mörön 11-vuotias mustavalkoinen perhoskoira löydettiin jo 23. heinäkuuta 2008. Se nähtiin kävelemässä yksin hihna maassa laahaten Helsingissä Sörnäisten rantatiellä. Poliisi sai koirasta ilmoituksen, ja koira vietiin seuraavana päivänä löytöeläintaloon Viikkiin. Kun Mörön ruumis tunnistettiin, voitiin myös perhoskoira todeta hänen koirakseen. Tuttujen kertoman mukaan koira oli Mörölle kuin oma lapsi ja kulki hänen mukanaan hänen työpaikalleen Hämeentien kampaamolle. Mörö oli lapseton eikä tällä ollut puolisoa, joten nainen asui yksin koiransa kanssa.

Tutkimus

Henkilöllisyyden selvittyä poliisi aloitti tutkimukset haastattelemalla Mörön sukulaisia. Erään sukulaisnaisen mukaan Möröllä oli tusina vakioasiakkaita, joista yksi oli 53-vuotias siivooja Tuula Rantala. Möröllä ei ollut ajokorttia, joten Rantala antoi tälle toisinaan autokyytejä hiushoitoja vastaan. Kaksikko oli suunnitellut yhteistä kesälomamatkaa ja he olivat puhuneet vuokraavansa mökin jostain päin Etelä-Suomea. Myös tulevalla matkalla Rantalan oli tarkoitus toimia kuskina. Mörön asunnosta löytyneestä muistikirjasta löytyi Tuula Rantalan yhteystiedot, joten poliisi päätti hakea tämän kuulusteltavaksi.

Rantala oli kuulusteluissa vaitonainen ja yhteistyöhaluton. Hän kuitenkin myönsi tunteneensa Mörön noin vuoden, mutta väitti, ettei tiennyt tämän kohtalosta mitään. Hän ei oman kertomansa mukaan ollut Mörön kanssa läheinen, tai ollut tavannut tai puhunut naisen kanssa moneen viikkoon. Viimeksi kun naiset olivat puhuneet, Mörö oli kertonut lähtevänsä lomamatkalle Kiskoon. Rantala kertoi myös, ettei omannut Mörön henkilökohtaista puhelinnumeroa. Kuulustelun jälkeen saatiin kuitenkin teletunnistetietojen perusteella selville, että naiset olivat olleet puhelimiste yhteydessä 23. heinäkuuta 2008 kello 12.24, ja puhelu oli kestänyt 2 006 sekuntia. Tämän seurauksena Rantala haettiin uuteen kuulusteluun, jonka aikana hän muutti kertomustaan naisten välisestä ystävyydestä ja siitä, milloin oli viimeksi tavannut Mörön. Kävi ilmi, että naiset olivatkin tunteneet toisensa viisi vuotta, ja että Mörö ja Rantala kävivät syömässä ja kahvilla viikottain. Rantala selitti Mörön soittaneen hänelle katoamispäivänä ja naiset olivat sopineet tapaavansa Mörön asunnolla. Ystävykset olivat syöneet, ja Mörö oli Rantalan mukaan vielä kunnossa hänen lähtiessään kotiin.

Ristiriitaisten kuulustelujen perusteella Rantala pidätettiin elokuun alussa todennäköisin syin epäiltynä Mörön henkirikoksesta. Pidätyksen yhteydessä hänen Nissan Note -ajoneuvonsa vietiin tarkempiin tutkimuksiin. Ruumiskoirien avulla ajoneuvosta löytyi verijälkiä ja vaatekuituja, jotka voitiin yhdistää Seija Möröön. Kun verijäljet tuotiin Rantalan tietoon kuulusteluissa, hän selitti jälkien tulleen siitä, kun Mörön kerran saanut haavan sormeensa autossa. Seuraavaksi tutkimukset etenivät Rantalan asuntoon, josta ruumiskoira merkkasi olohuoneen, kylpyhuoneen ja eteisen lattian. Merkatuista kohdista löydettiin verijälkiä, jotka jälleen täsmäsivät Mörön DNA:han. Kun Rantalalta kysyttiin asunnon verijäljistä, hän myönsi Mörön olleen asunnolla katoamispäivänä, mutta että jäljet olivat Mörön kuukautisverta. Tätä tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet uskottavana verijälkien runsauden ja uhrin iän vuoksi. Rantala viimein myönsi lyöneensä Möröä kiivastuneena kaulaan veitsellä, mutta hänen mukaansa vamma ei ollut kuolettava. Tämän version mukaan Mörö oli lähtenyt itsenäisesti lääkärinasemalle.

Murha

Monien kuulustelujen jälkeen Rantala alkoi viimein tunnustamaan, mitä Mörön katoamispäivänä tapahtui.

Rantala oli käynyt lääkärin vastaanotolla kahdesti ennen murhaa, jolloin hänelle oltiin määrätty unilääkettä, ja oli käynyt hakemassa unilääkkeen Ympyrätalon apteekista. Rantala oli sopinut Seija Mörön kanssa syövänsä tämän kanssa illallista keskiviikkona 23. heinäkuuta, joten hän kävi Helsingin Itäkeskuksessa ruokakaupassa. Valvontakamerasta ja kuitista näkyy Rantalan ostavan ruokatarvikkeita kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja mustikkarahkaa varten. Kotona Rantala valmisti ruoan normaalisti, mutta jälkiruoaksi tarkoitettuun mustikkarahkaan hän sekoitti suuren määrän unilääkettä. Syyttäjä Sakari Tillikaisen mukaan lääkettä oli 7-8 kertainen määrä tavalliseen verrattuna. Unilääkkeiden rooli murhassa voitiin todentaa, kun niiden jäämiä löytyi Rantalan asunnossa olleesta Braun Multimix -yleiskoneesta, jolla mustikkarahka oli valmistettu. Rantala kuitenkin valmisti itselleen erillisen lääkkeettömän annoksen, jonka asetti sekaannuksen välttämiseksi jääkaapin eri hyllylle.

Tuula Rantala kävi hakemassa ystävänsä Seija Mörön ja tämän koiran asunnolleen Kontulaan. Ruokapöydän ääressä naiset keskustelivat siitä, mihin he matkustaisivat kesälomamatkalle. Maistaessaan jälkiruokaa Mörö alkoi tuntea heti olonsa tokkuraiseksi ja oli kysynyt, onko rahkassa alkoholia, mutta Rantala oli vastannut sen olevan normaalia mustikkarahkaa. Hyvin pian tämän jälkeen Mörö yritti nousta seisomaan, jolloin Rantala oli tönäissyt hänet lattialle. Kun Mörö oli menettänyt tajuntansa, lähti Rantala hankkiutumaan naisen perhoskoirasta eroon. Hän kertoi ajaneensa Hakaniemeen Mörön asunnon läheisyyteen ja päästi koiran siellä vapaaksi. Kun Rantala palasi noin puolen tunnin päästä takaisin asunnolleen, makasi Mörö yhä lattialla. Tässä vaiheessa Rantala päätti viiltää Mörön kurkun auki leipäveitsellä, jonka seurauksena nainen kuoli välittömästi. Ennen kuolemaansa Mörö oli heilutellut käsiään ja yrittänyt nousta ylös. Rantala raahasi ruumiin kylpyhuoneeseen pestäväksi verestä, mutta kun kaulan vuoto ei lakannut, sitoi hän haavan leopardikuvioisella puserolla. Puolen yön aikaan Rantala kävi pysäköimässä autonsa rakennuksen etuoven eteen, jotta ruumis olisi helpompi lastata takapenkille. Mörön ruumis painoi vain noin 50 kiloa, joten Rantalan onnistui siirtää ruumis yksin asunnosta rappukäytävään ja sieltä hissiin. Kun Mörön ruumis oli saatu autoon, ajoi Rantala noin 50 kilometrin päähän Porvooseen ennestään tutulle marjankeruualueelle, ja siellä upotti vainajan veteen. Kotiin palattuaan Rantala pystyi ammattinsa vuoksi hyvin perusteellisesti siivoamaan asunnon lopusta verestä. Hän kertoi heittäneensä Mörön käsilaukun, kengät ja muita esineitä roskiksiin.

Tuula Rantala palasi ruumiin kätköpaikalle Porvooseen kaksi päivää henkirikoksen jälkeen. Hän oli päättänyt lähteä muutamaksi tunniksi mustikkametsään työkaverinsa kanssa. Työkaveria kuultiin oikeudessa, missä hän kertoi Rantalan käyttäytyneen omituisesti kyseisenä päivänä. Rantala oli purskahtanut yhtäkkiä itkuun, kun he olivat valmistelleen poimintamatkaa. Paikalle päästyään Rantala oli vaitonainen ja hermostuneen oloinen. Poimijat olivat olleet vain 150 metrin päässä ruumiin olinpaikasta.

Motiivi

Tutkinnan alkuvaiheessa Rantala kertoi henkirikoksen tapahtuneen riidan yhteydessä. Rantalan mukaan naisten välillä oli ollut erimielisyyksiä aiemminkin esimerkiksi bensarahasta, sillä hän kyyditsi Möröä usein. Tutkinnan edetessä kuitenkin todettiin, että raha ei todennäköisesti ollut ainakaan murhan päämotiivi.

Varsinaiseksi motiiviksi teolle arveltiin mustasukkaisuutta. Rantala oli naapuriensa kertoman mukaan harras uskovainen, ja kävi säännöllisesti helluntailaisessa Saalem-seurakunnassa. Siellä hän oli tavannut 68-vuotiaan eläkeläismiehen, johon hän oli rakastunut. Rakkaus oli yksipuolista, ja mies oli alkanut vältellä Saalemin tilaisuuksia naisen tungettelevan käytöksen vuoksi. Ystävälleen Seija Mörölle Rantala oli kuitenkin perättömästi kertonut olevansa miehen kanssa seurustelusuhteessa. Mörö oli aiemmin ehdottanut Rantalalle, että kutsuu poikaystävänsä mukaan heidän kesäretkelleen. Tämän Rantala tulkitsi niin, että Mörö yritti havitella miestä itselleen. Murhapäivänä miehen kutsuminen oli Rantalan mukaan tullut uudelleen puheenaiheeksi, ja tämä yllytti naisen murhaamaan ystävänsä. Kun poliisi alunperin sai Rantalalta virheellisen tiedon seurustelusuhteesta, myös miestä epäiltiin osalliseksi rikokseen. Epäilys kuitenkin hälveni, kun mies kertoi poliisille, ettei tuntenut Möröä tai sen kummemmin Rantalaakaan. Oikeudessa eläkeläsimiestä kuultiin todistajana. Mies kertoi, että Rantala oli uhkaillut itsemurhalla, mikäli mies kieltäytyisi suhteesta hänen kanssaan. Rantala itse on kiistänyt mustasukkaisuuden motiivina ja on pysynyt siinä selityksessä, että murhalla ei ollut erityistä syytä. Hän myös väitti pitkään unilääkettä sisältäneen mustikkarahkan olleen häntä itseään varten.

Tekijän taustaa

Tutkimuksissa selvisi, että Rantalalla oli jo ennestään väkivaltarikostaustaa. Vuonna 1983 Rantala oli yllättänyt naispuolisen työkaverinsa lyömällä tätä päähän pihvinuijalla. Rantala kiivastui, kun työkaveri oli ottanut puheeksi yhteisen tutun. Tästä pahoinpitelystä Rantala tuomittiin 11 kuukauden vankeusrangaistukseen. Toinen pahoinpitely tapahtui vuonna 1988, kun Rantala löi kirveellä nukkuvaa avomiestään päähän. Teon motiiviksi hän kertoi sen, että mies oli ehdottanut tätä muuttamaan omaan asuntoon. Rantalan katsottiin olleen alentuneesti syyntakeinen, ja hänet tuomittiin tapon yrityksestä vankilaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Rantalan 80-luvulla tekemät väkivaltarikokset päätyivät pian pidätyksen jälkeen julkisuuteen. Sillä Seija Mörön vammat ja kehosta löynyt unilääke eivät olleet alkuvaiheessa julkista tietoa, heräsi huhu, että myös Seija Mörö olisi surmattu kirveellä. Tämän tutkinnanjohtaja Kopra kuitenkin kielsi julkisesti.

Oikeudenkäynti

Rantala väitti pitkään, ettei hänellä ollut Seija Mörön henkirikoksen kanssa mitään tekemistä. Myöhemmin hän myönsi osuutensa tekoon, mutta koki sen olleen tappo, eikä murha. Rantalan yhteistyöhaluttomuuden vuoksi tutkinnassa hyödynnettiin runsaasti teknistä tutkintaa, mikä lopulta vahvisti naisen syyllisyyden tekoon. Tutkinnanjohtaja Ismo Kopran mukaan tapaus täytti murhan tunnusmerkistön sekä raakuuden että suunnitelmallisuuden osalta. Hän myös totesi, että murha oli suoritettu yksin.

Tapausta käsiteltiin käräjäoikeudessa 17. marraskuuta. Tuula Rantala lähetettiin Niuvanniemen psykiatriseen sairaalaan mielentilatutkimukseen, jonka seurauksena Rantalan todettiin olleen surmahetkellä alentuneesti syyntakeinen. Rantala tuomittiin 11 vuoden ehdottomaan vankeuteen Seija Mörön murhasta. Hänet määrättiin myös maksamaan uhrin äidille 5 000 euron kärsimyskorvaukset. Oikeudessa hän oli itkuinen ja kertoi katuvansa tekoaan; ''Jos voisin herättää Seijan kuolleista, niin tekisin sen''. Hän pidättyi siinä tarinassa, ettei ollut suunnitellut tekoa etukäteen, eikä tiennyt miksi murhasi ystävänsä. Hän myös väitti yhä, että unilääkeannos oli tarkoitettu itsemurhaa varten. Rantala toivoi saavansa suorittaa vankeutensa Niuvanniemessä, jossa hän oli mielentilatutkimuksissa, mutta hänet lähetettiin Hämeenlinnan vankilaan.

Muuta

Tapauksesta tiedotti erityisesti Iltasanomat ja Iltalehti. Ylen dokumenttisarja Rikostarinoita Suomesta julkaisi 17. joulukuuta 2009 jakson 'Viimeinen ateria', joka käsittelee Seija Mörön murhaa. Jaksossa naisista puhutaan vain nimillä 'kampaaja' ja 'siivooja'. Tapaus esiintyi myös Arman ja Suomen rikosmysteerit -sarjan kolmannen kauden yhdenneksässä jaksossa 'Ystävän päivä'. Jaksossa Möröstä käytetään nimeä 'Raili' ja Rantalasta nimeä 'Päivi'.