Sedevakantismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sedevakantismi tai sedevacantismi (latinan sanoista sedes ’istuin’ ja vacans ’vapaa’) on yhteisnimike ajatussuunnille, jotka katsovat, että roomalaiskatolisen kirkon Pyhä istuin on tyhjänä ja että kirkko näin ollen on ilman paavia. Sedevakantismin juuret juontavat Vatikaanin 2. konsiiliin ja sitä seuranneisiin tapahtumiin, sillä se katsoo kirkon silloin jättäneen puhtaan opin ja tradition.
Klassisen sedevakantismin kannattajat katsovat, että koska kirkosta on tullut hereettinen, ei sillä voi myöskään olla oikeutta vihkiä paaveja itselleen. Näin ollen nykyajan hereettiset paavit (Johannes XXIII:sta tai Paavali VI:sta lähtien) eivät ole oikeita paaveja. Ennen kaikkea sedevakantismit vastustavat Vatikaanin 2. konsiilin avoimuutta ekumenialle ja uskonnonvapaudelle, sekä konsiilia seuranneita jumalanpalvelusuudistuksia.
Sedevakantisteja löytyy niin roomalaiskatolisen kirkon sisä- kuin myös ulkopuolelta. Jotkut sedevakantistit ovat perustaneet omia kirkkojaan ja nimennyt niille omat paavinsa. Yleisesti näitä "paaveja" pidetään kuitenkin vastapaaveina.
Tunnettuja sedevakantisteja ovat muun muassa Hutton Gibson ja Lucian Pulvermacher.