Iso-orava
| Iso-orava | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Sciurinae |
| Suku: | Sciurus |
| Laji: | niger |
| Kaksiosainen nimi | |
 Iso-oravan luontainen levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Iso-orava tai joskus englantilaisittain kettuorava (Sciurus niger) on oravien heimoon kuuluva eläinlaji ja Pohjois-Amerikan suurikokoisin orava.[2] Lajiepiteetti niger viittaa sen turkin tummanruskeaan tai mustaan väritykseen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täysikasvuinen iso-orava painaa noin 0,5–1,3 kilogrammaa, ja sen ruumis on 45–69 ja tuuhea häntä 20–33 senttimetriä pitkä. Sukupuolet ovat samannäköiset. Turkin väritys voi vaihdella huomattavastikin, mutta selkäpuoli on tyypillisesti harmaasävyinen ja ruskeankellertävään tai oranssiin vivahtava. Vatsapuolen väritys vaihtelee vaaleasta kanelinruskeaan, mutta on tyypillisesti punertavasävyinen. Poikaset ovat karvattomia ja sokeita.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso-oravan alkuperäinen levinneisyysalue kattaa suurimman osan itäisestä ja keskisestä Pohjois-Amerikasta, ulottuen pieneen osaan Etelä-Kanadaa ja Koillis-Meksikoa (Rio Grande-joen ja sen sivuhaarojen varrella). Lajia on istutettu myös useampaan osavaltioon läntisissä Yhdysvalloissa sekä Kanadan Brittiläisen Kolumbian ja Ontarion provinsseihin. Euroopan unionin alueella laji on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, joten sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kokonaan kielletty.[2]
Iso-oravan elinympäristöä ovat erilaiset avoimet metsät ja metsien ja preerian vaihettumisvyöhykkeet sekä maatalousmaat. Sitä tavataan myös jokivarsien metsäalueilla sekä kaupunkien laitamilla ja puistoissa.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso-oravanaaras voi lisääntyä jo kahdeksan kuukauden ikäisenä, mutta tyypillisimmin se saa ensimmäisen poikueensa vasta yli vuoden ikäisenä. Tyypillisesti iso-orava tekee vuodessa kaksi poikuetta, joissa on kahdesta viiteen poikasta. Poikasten määrässä esiintyy suurta vuosittaista vaihtelua. Imetys kestää 2–3 kuukautta.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso-oravan tärkeintä ravintoa ympäri vuoden ovat terhot ja siemenet, minkä lisäksi se syö hedelmiä, marjoja, hyönteisiä ja viljakasveja sekä talvisin ja keväisin puiden silmuja, urpuja ja kukkia. Lisäksi lajin tiedetään hyödyntävän ravinnokseen muun muassa lintuja ja niiden munia sekä kuolleita kaloja. Myös kannibalismista on raportoitu.[2]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso-oravan vuorokausiaktiivisuudessa on eroja eri vuodenaikojen välillä. Keväästä syksyyn sillä on kaksi aktiivisuushuippua, eli se on aktiivinen sekä heti auringonlaskun jälkeen että hieman ennen auringonnousua. Talvisin se on aktiivinen ainoastaan keskipäivän molemmin puolin.[2]
Iso-oravan naaraat ja urokset elävät omilla elinalueillaan. Merkittävin tekijä paikallisten tiheyksien kannalta ovat aikuiset naaraat, jotka monesti puolustavat aktiivisesti elinalueensa ydinosaa. Muu osa elinalueesta on päällekkäistä muiden yksilöiden kanssa. Nuorten levittäytymisvaelluksen huippu osuu syksyyn.[2]
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso-oravalta tunnetaan kymmenen alalajia:[2][3]
- Sciurus niger avicennia
- Sciurus niger bachmani
- Delmarvankettuorava (Sciurus niger cinereus)
- Sciurus niger limitis
- Sciurus niger ludovicianus
- Sciurus niger niger
- Sciurus niger rufiventer
- Sciurus niger shermani
- Sciurus niger subauratus
- Sciurus niger vulpinus
Haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan iso-orava aiheuttaa vahinkoja mäntyihin, hedelmäpuihin ja viljakasveihin sekä tekee tuhoja puutarhoissa ja vahingoittaa puhelin- ja sähkölinjoja. Osassa istutusalueitaan iso-oravan on epäilty syrjäyttävän kilpailussa alkuperäiset oravalajit.[2]
Yhdysvalloissa iso-oravapopulaatioiden kokoa on pyritty rajoittamaan metsästyksellä. Monin paikoin laji on luokiteltu tuhoeläimeksi, eikä sen hävittämiseen tarvita metsästyslupaa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Linzey, A.V., Timm, R., Emmons, L. & Reid, F.: Sciurus niger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Laji.fi: Iso-orava (mustaorava) – Sciurus niger laji.fi. Viitattu 24.3.2023.
- ↑ Integrated Taxonomic Information System - Report: Sciurus niger Linnaeus, 1758 itis.gov. Viitattu 24.3.2023. (englanniksi)