Delmarvankettuorava
| Delmarvankettuorava | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset oravat Sciurinae |
| Suku: | Sciurus |
| Laji: | Kettuorava niger |
| Alalaji: | cinereus |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Sciurus niger cinereus |
|
| Katso myös | |
Delmarvankettuorava (Sciurus niger cinereus) on yksi oravien (Sciuridae) heimoon ja varsinaisten oravien (Sciurinae) alaheimoon kuuluvan kettuoravan (Sciurus niger) kymmenestä alalajista.[1][2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Delmarvankettuoravan ruumiin pituus on 25–36 senttimetriä ja hännän pituus 20–33 senttimetriä. Se painaa 0,5–1,3 kilogrammaa. Turkki on muista Yhdysvaltain itä- ja keskiosissa elävistä, värityksestään ruskeista kettuoravan alalajeista poiketen teräksenharmaa. Vatsapuoli on valkoinen. Käpälät ja korvat ovat myös lähes valkoiset, vaikka vivahtavatkin hieman keltaiseen. Häntä on väriltään harmaa ja sen alapinnassa sijaitsee kapea musta juova.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Delmarvankettuoravaa tavataan Yhdysvalloissa, missä se elää nykyisin kaikissa Marylandin itärannikon piirikunnissa ja joissakin Delawaren, Pennsylvanian ja Virginian paikoissa.[4] Delmarvankettuoravaa tavattiin 1800-luvulla Pennsylvanian kaakkoisosissa, New Jerseyn eteläosan keskiosassa, itäisessä Marylandissa, Delawaressa ja Virginiassa Delmarvan niemimaalla. Vuosisadan lopussa se hävisi New Jerseystä ja 1930-luvulla Delawaresta. Sitä kuitenkin istutettiin takaisin Delawareen vuonna 1968 ja 1984.[3] Sitä istutettiin 1980-luvulla myös Pennsylvaniaan ja Virginiaan.[4] Se elää vanhoissa mäntymetsissä, joiden yleisin puulaji on loblollymänty (Pinus taeda). Alalajia metsästettiin vielä 1960-luvulla voimakkaasti sen kauniin turkin vuoksi, mutta sen pyydystys kiellettiin vuonna 1971 Marylandin osavaltiossa, milloin jäljellä oli enää 500 yksilöä. Nykyisin alalajia uhkaavat enimmäkseen sen luonnollisten elinympäristöjen tuhoutuminen.[3]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Delmarvankettuoravan ravintoa ovat pähkinät, hedelmät, puiden silmut ja hyönteiset.[5] Se elää valoisissa metsiköissä ja niiden reunoilla. Yhden yksilön reviiri kattaa tavallisesti 4–16 hehtaaria, mutta se liikkuu harvoin koko alueella. Delmarvankettuoravan kantoaika on 45 vuorokautta ja poikasia syntyy tavallisesti kaksi. Alalajin elinikä on yleensä kymmenisen vuotta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sciurus niger Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sciurus niger cinereus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 36–37. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
- ↑ a b Delmarva fox squirrel biologicaldiversity.org. Center for Biological Diversity. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Conserving the Delmarva Fox Squirrel(Sciurus niger cinereus)in Maryland, Delaware and Virginia (PDF) Delawaren yliopisto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)