Satu Aaltonen
Satu Aaltonen (3. elokuuta 1948 Rovaniemi – 29. joulukuuta 1993 Riihimäki) oli ”syntymän ja kuoleman kuvaajaksi” luonnehdittu valokuvataiteilija.
Elämä ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaltonen valmistui vuonna 1977 Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvaajaksi. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Aaltonen toimi Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana 1976–1981. Hän oli freelancer-valokuvaaja, joka toimi etenkin teatterikuvaajana. Hän teki kuvausmatkoja useille mantereille. [1]
Aaltonen tunnettiin lapsiaiheistaan.[2][3] Oman isän kuolema ja hänelle itselleen 1989 Espanjassa sattunut vaikea auto-onnettomuus saivat hänet pohtimaan syntymän ohella myös kuolemaan liittyvää kuvastoa.
Satu Aaltosen omien näyttelyjen ja kirjojen lisäksi hänen töitään oli esillä teemanäyttelyissä.[2][3] Aaltonen järjesti 13 yksityisnäyttelyä ja osallistui neljään yhteisnäyttelyyn. Hän teki myös kaksi lyhytelokuvaa ja kirjankuvituksia.[1]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtion taiteilija-apuraha 1980 ja 1990–1992[1]
- Valtion kuvataidepalkinto 1982[1]
- Riihimäen kaupungin kulttuuripalkinto 1989[1]
- Aaltosen pakolaisuutta käsittelevä lyhytelokuva Tietämättömyys on pelon äiti sai erikoispalkinnon Pärnun elokuvafestivaaleilla 1992.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Syntymä (valokuvakirja 1980)[1]
- Lemminkäisen lapset. Tammi 1980 (valokuvakirja, työryhmä)[1]
- ”Matkan pituus” (valokuvanäyttely 1991–1992)[1]
- ”Tietämättömyys on pelon äiti” (lyhytelokuva 1992)[1]
- Tämä elämä. Syntymän ja kuoleman välissä (valokuvakirja 1999)[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivirinta, Marja-Terttu: On kosketettava syvimpiä tunteitamme. Teoksessa: Satu Aaltonen: Tämä elämä. Syntymän ja kuoleman välissä, s. 6. Musta taide, 1999.
- Vanhanen, Tarja: Sadun curriculum vitae. Teoksessa: Satu Aaltonen: Tämä elämä. Syntymän ja kuoleman välissä, s. 69. Musta taide, 1999.