Satakunnankatu (Tampere)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maisemaa Satakunnankadun varrella. Näkymä Satakunnansillalta kohti itää.

Satakunnankatu on Tampereen keskustassa sijaitseva itä-länsisuuntainen, vilkasliikenteinen katu, joka kuuluu kaupungin pääkatuihin. Se alkaa Tampereen tuomiokirkon läheisyydestä Tammerkosken itäpuolelta, missä se erottaa toisistaan Jussinkylän ja Kyttälän kaupunginosat. Katu ylittää kosken Satakunnansiltaa pitkin ja kulkee länsipuolella Finlaysonin ja Tammerkosken kaupunginosien välistä Hämeenpuistoon. Siitä se jatkuu Amurin alueen läpi Pirkankadulle asti.[1][2][3]

Satakunnankatu on osa valtakunnallisesti merkittävää Tammerkosken teollisuusmaisemaa, ja sen varrella on useita rakennustaiteen, kulttuurihistorian ja kaupunkikuvan kannalta arvokkaita kohteita. Katua reunustaa muun muassa Finlaysonin tehdasalueeseen kuuluva entinen kutomorakennus Plevna (1877), jossa otettiin vuonna 1882 käyttöön Pohjoismaiden ja silloisen Venäjän keisarikunnan ensimmäinen sähkövalaistus. Muita Satakunnankadun valtakunnallisesti merkittäviä rakennuksia ovat esimerkiksi Wivi Lönnin suunnittelema keskuspaloasema (1907) ja Bertel Strömmerin suunnittelema hotelli Tammer (1928).[4][5][6]

Kadun historia ja nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kadunnimi Satakunnankatu on merkitty Tampereen asemakaavaan vuonna 1907. Kadun historia on kuitenkin vanhempi. Alun perin kyseessä on ollut kaksi erinimistä katua, Uusikatu ja Uudensillankatu, jotka Tammerkoski on erottanut toisistaan.[7]

Kadun ensimmäinen ja vanhin osa sijoittuu kohtaan, joka ulottuu nykyään Aleksis Kiven kadun kulmasta Näsilinnankadulle. Tämän kosken länsipuolella sijaitsevan kadunosan suunnitteli maanmittari Daniel Hall (1739–1803) jo vuonna 1775. Hallin suunnitelmista kehittyi myöhemmin kaupungin ensimmäinen asemakaava, joka tuli voimaan 1779.[8][9] Ensimmäisissä kartoissa Tampereen kaduilla ei kuitenkaan ollut vielä nimiä. Nimen Uusikatu keksi komitea, joka oli vuonna 1807 asetettu nimeämään katuja. Karttaan nimi pääsi 1820-luvulla, kun maanmittari Johan Wallenius (1785–1849) laati uutta asemakaavaehdotusta. Wallenius käytti kadusta ruotsinkielistä muotoa Ny Gatan. Hänen kartassaan katu oli kasvanut pituutta länteen ja ulottui Kortelahdenkadulle (silloinen Brahe Lång Gatan eli Brahen Pitkäkatu). Uusikatu tuli kadun viralliseksi nimeksi vuonna 1868.[10][11] Katua jatkettiin useaan otteeseen kohti länttä, ja kaupungin paloturvallisuuden parantamiseksi sitä paikoin levennettiin bulevardiksi.[12]

Kosken itäpuoli liitettiin Tampereeseen Messukylän pitäjästä vuonna 1877. Kaupunginarkkitehti F. L. Calonius teki alueelle asemakaavan, jossa keskeisenä runkokatuna oli nykyinen Satakunnankadun itäosa. Kadun nimi esiintyi ensimmäisen kerran asemakaavaluonnoksessa (1879) muodossa Uuden Sillan katu. Nimi Uudensillankatu virallistettiin 1886. ”Uusi silta” viittasi Satakunnansiltaan, joka rakennettiin kuitenkin vasta myöhemmin, vuosina 1897–1900.[13][14][15]

Satakunnansilta ilmeisesti aiheutti sen, että vuoden 1907 asemakaavamuutoksessa Uusikatu ja Uudensillankatu päätettiin muuttaa Satakunnankaduksi.[16]

Poikkikadut idästä länteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskuspaloasema Satakunnankadun ja Lapintien risteyksessä.

Tammerkosken itäpuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammerkosken länsipuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finlaysonin tehdasrakennuksia Satakunnankadulla: vasemmalla kutomorakennus Plevna, keskellä Finlaysonin portti ja sen takana kehräämörakennus Siperia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keskustan pyörätiet ja -parkit (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki, 2018. Viitattu 9.8.2018.
  2. ↑ Asemakaavan muutoksen selostus: Kuninkaankatu 11 ja Satakunnankatu 21 (PDF) s. 3–4. Tampere: Tampereen kaupunki, 2013. Viitattu 9.8.2018.
  3. ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012 (PDF) s. 60. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 9.8.2018.
  4. ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 26–29, 142, 159. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1
  5. ↑ Suomen ensimmäisen sähkövalaistuksen muistolaatta 1962 Tampereen muistolaatat ja muut muistomerkit. Tampere: Tampereen kaupunki, 2006. Viitattu 9.8.2018.
  6. ↑ Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Helsinki: Museovirasto. Viitattu 9.8.2018.
  7. ↑ Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet, s. 61, 84. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9
  8. ↑ Louhivaara 1999, s. 61.
  9. ↑ Helen, Olli & Seppänen, Jouko: Tampere kartalla, s. 26, 28–29, 33. Tampere: Tampere-Seura, 2015. ISBN 978-952-5558-23-4
  10. ↑ Louhivaara 1999, s. 17–18, 61–62, 64.
  11. ↑ Helen & Seppänen 2015, s. 54, 59.
  12. ↑ Helen & Seppänen 2015, s. 76–77, 79, 86–87, 90–91.
  13. ↑ Louhivaara 1999, s. 19, 80, 84–85.
  14. ↑ Helen & Seppänen 2015, s. 87–88.
  15. ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 164.
  16. ↑ Louhivaara 1999, s. 84.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Satakunnankatu_(Tampere)&oldid=21026688”