Sarvikiisla
| Sarvikiisla | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Ruokit Alcidae |
| Suku: | Cerorhinca |
| Laji: | monocerata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cerorhinca monocerata |
|
| Katso myös | |
Sarvikiisla (Cerorhinca monocerata)[2] on ruokkeihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan pohjoisen Tyynenmeren rannikoilta ja ulapoilta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvikiisla kasvaa 32–39 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukeva. Sarvikiislan pää, selkä ja siivet ovat harmahtavan mustat. Sen rinta on harmaa ja vatsa valkoinen. Lisääntymisaikana silmäkulmissa ja nokan tyvessä on pitkä valkoinen höyhentupsu. Linnun tukevan kellanoranssin nokan tyvessä on vaalea uloke, joka on suurimmillaan lisääntymisaikana.[3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvikiisla pesii Alaskasta Kaliforniaan ja Kuriileilta Japaniin ja Etelä-Koreaan ulottuvalla alueella. Talvehtimisalueita ovat Kalifornia, Etelä-Korea, Japani ja Kiinan rannikko. Laji elää niin rannikon saaristossa kuin kauempana ulapallakin. Sarvikiisla on taitava sukeltaja ja syö erityisesti kaloja, mutta myös pieniä mustekaloja ja äyriäisiä. Sarvikiislan lisääntymiskausi on maaliskuusta kesäkuulle. Se pesii saarissa jopa sadantuhannen linnun kolonioina. Laji kaivaa käytävän, jonne naaras munii yhden valkoisen munan.[1][3][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Cerorhinca monocerata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Sarvikiisla – Cerorhinca monocerata Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b John Ramsay MacKinnon, Karen Phillipps: A Field Guide to the Birds of China, s. 200. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-854940-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Mark Brazil: Birds of Japan, s. Plate 97. Bloomsbury Publishing, 2018. ISBN 978-1-4729-1387-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Sharon Chester: The Arctic Guide, s. 188. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-13974-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2023). (englanniksi)
- ↑ Kenn Kaufman: Lives of North American Birds, s. 282. Houghton Mifflin Harcourt, 1996. ISBN 978-0-618-15988-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2023). (englanniksi)