Sari Jokelin
| Sari Jokelin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Sari Hannele Jokelin |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1954[1] Varkaus[1] |
| Ammatti | näyttelijä, tanssija |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1971–2020 |
| Palkinnot | |
|
Artturi Leinosen palkinto[2] |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Sari Hannele Jokelin (s. 10. toukokuuta 1954 Varkaus)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän teki ammattiuransa suurimmalta osin Seinäjoen kaupunginteatterissa. Uransa alussa Jokelin näytteli usein musikaalien tanssirooleja, uran edetessä hän tulkitsi monia teatteritaiteen vahvoja ja itsepäisiä naishahmoja, kuten Niskavuoren Hetaa.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokelin aloitti uransa Kuopion kaupunginteatterin kiinnitettynä tanssijana 1971–1973 ja jatkoi kiinnitettynä näyttelijänä Kemin kaupunginteatterissa 1973–1975. Vuosina 1976–1978 Jokelin työskenteli Oulun kaupunginteatterissa vapaana taiteilijana. Vuosina 1978–1983 hän näytteli Riihimäen Teatterissa. Jokelinin pitkä kiinnitys Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijänä alkoi 1984 ja päättyi 2020.[1][4]
Jokelinin ensimmäisiä näyttämötehtäviä oli tanssirooli Anna näytelmässä 7 kuolemansyntiä. Hän on tulkinnut myös Ofelian, Niskavuoren Hetan, Pesärikon Laimin ja useita lastennäytelmien rooleja.[5]
Jokelinilla on mittavan teatteriuransa ohella kaksi elokuvaroolia: hän näytteli pienet sivuosat elokuvissa Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982) ja Talvisota (1989).[6]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sari Jokelinin vanhemmat olivat teatteriammattilaiset Jaakko Jokelin ja Aili Lindh. Hänen veljensä Rauli päätyi niin ikään teatterialalle.[1] Toinen veli, Renny ryhtyi toimittajaksi.
Valikoitu rooliluettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anna (7 kuolemansyntiä)
- Sonja (Vanja-eno)
- Anita (West Side Story)
- Mercedes (Monte Criston kreivi)
- Ofelia (Hamlet)
- Heta Niskavuori (Niskavuoren Heta, 2001; Niskavuoren nuori emäntä, 2002)
- Katariina (Kultainen vasikka, 2003)
- Laimi (Pesärikko, 2003)
- Anna Andrejevna (Reviisori, 2004)
- Barbara (Linjat kuumina, 2007)
- Allu (Ei makseta, ei makseta!, 2012)
- Åse (Peer Gynt, 2013)
- Charlotta (Aleksis Kivi, 2016)
- Louhi (Koirien Kalevala, 2017)
- rooli (Saarnaaja, 2017)
- Martta (Kuin ensimmäistä päivää, 2018)
- Charlotte (Syyssonaatti, 2020)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5
- Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 184
- ↑ Näyttelijä Sari Jokelinille Artturi Leinosen palkinto ePressi. Seinäjoen kaupunginteatteri. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Vahvojen naisten tulkki Sari Jokelin päättää uransa unelmaroolissaan Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Sari Jokelin Seinajoenkaupunginteatteri.fi. Seinäjoen kaupunginteatteri. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Jokelin Sari Ilona.tinfo.fi. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Sari Jokelin Elonetissä.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
