Sammakonkitakasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sammakonkitakasvit
Sammakonkita (Philydrum lanuginosum)
Sammakonkita (Philydrum lanuginosum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Kladi: Commelinidae
Lahko: Commelinales
Heimo: Sammakonkitakasvit Philydraceae
Link, nom. cons.
Suvut
Katso myös

  Sammakonkitakasvit Wikispeciesissä
  Sammakonkitakasvit Commonsissa

Sammakonkitakasvit (Philydraceae) on pieni kasviheimo koppisiemenisten yksisirkkaislahkossa Commelinales.

Kasvit ovat ruohoja ja usein villakarvaisia. Lehdet sijaitsevat kahdessa rivissä syrjittäin ja ovat miekkamaisia, tai lehdet ovat liereitä suvussa Philydrella. Kukat sijaitsevat ryhmissä kookkaiden suojuslehtien hangoissa. Kukat ovat avoinna vain päivän ja ovat vastakohtaisia. Kehäkiehkurat ovat erilaistuneet, mutta silti molemmat ovat terälehtimäisiä. Ulkokiehkuran ja sisäkiehkuran varren puoleiset kehälehdet ovat yhdistyneet ja varresta poispäin oleva ulkokiehkuran pariton kehälehti on kookas ja toisista erillinen, sisäkiehkuran vastaava terälehti on pieni ja hetiöön kiinnittynyt, paitsi suvussa Helmholtzia. Näin kehä näyttää kaksilukuiselta. Heteitä on vain yksi. Kussakin emilehdessä on paljon siemenaiheita. Siemenessä on pitkä alkio ja alkioripustin eli suspensori on tuskin kehittynyt. Kromosomiluku n = 8, 16, 17.[1]

Heimon kasvit kasvavat Länsi-, Itä- ja Pohjois-Australiassa, Uudessa-Guineassa ja Kaakkois-Aasiassa.[2] Sammakonkita (Philydrum lanuginosum) esiintyy suurimmassa osassa heimon levinneisyysaluetta; muilla lajeilla sitä vastoin on paikallinen levinneisyys Uudessa-Guineassa ja Australiassa.[1]

Sammakonkitakasvit (Philydraceae), kenguruntassukasvit (Haemodoraceae) ja vesihyasinttikasvit (Pontederiaceae) muodostavat Commelinales-lahkon evoluutiopuussa kladin, jonka kasvien soluissa ei ole piidioksidikappaleita, mutta oksalaattikiteitä on. Kehälehdissä (tepaaleissa) on tanniinisoluja, istukoissa kivisoluja, ja hedelmä on verhiön suojaama.[1]

Heimossa on neljä sukua ja viisi lajia. Heimon evoluutiopuun haaroittuminen lienee alkanut noin 33 tai toisen arvion mukaan 47 miljoonaa vuotta sitten.[1]

[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]