Salmi (kunta)
| Salmi Salmis |
|
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Salmin kihlakunta |
| Kuntanumero | 733 |
| Hallinnollinen keskus | Salmi |
| Perustettu | 15001 |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala | 1423 km² [1] |
| – maa | 1 402,1 km² |
| Väkiluku |
14 167 [2] (1939) |
| – väestötiheys | 10 as./km² |
|
1 Mainitaan ensimmäisen kerran |
|
Salmi (ruots. Salmis, ven. Салми) on entinen Suomen kunta luovutetussa Karjalassa. Kunta sijaitsi silloisella itärajalla Laatokan pohjoisrannalla Uuksu-, Tulema- ja Miinalanjokien ympärillä. Se kuului Laatokan Karjalaan ja sen osana Raja-Karjalaan[3]. Salmin kunnan nimi taipuu toisin kuin yleiskielen salmi-sana tai Suomen salmi-loppuiset paikannimet: Salmi/Salmin/Salmissa.[4]
Alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluivat Mantsinsaari ja Lunkulansaari. Salmin naapurikuntia olivat pohjoisessa Suojärvi, lännessä Suistamo ja Impilahti, ja idässä se rajoittui Neuvostoliittoon. Salmi kuului Salmin kihlakuntaan ja Viipurin lääniin.
Salmin pinta-ala oli 1 423 km², josta peltoa 6 000 hehtaaria. Siellä oli vuonna 1934 noin 14 500 asukasta. Pitäjän pääkyliä olivat Tulema, Miinala ja Kirkkojoki. Salmin pitäjässä oli myös entinen Manssilan venäläinen koulu. Salmissa on kirkonkylän lisäksi toinen hiukan suurempi kylä Orusjärvi, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Salmin Tulemalta. Ennen sotaa Orusjärvellä sijaitsi Pyhän Nikolaoksen kirkko ja hautausmaa, kansakoulu, Seurojentalo, piirikirjasto, 3 kauppaa (Salmin osuusliikkeen kauppa ja 2 yksityistä), 2 myllyä, raami- ja sirkkelisaha, puimaosuuskunta, osuuskassa ja posti. Nykyisin jäljellä on enää Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka ei ole käytössä.
Salmissa puhuttiin perinteisesti aunuksenkarjalaa.[5] Karjalan kielen lisäksi useat salmilaiset osasivat venäjää, joka oli alueella kauppakieli. Lisäksi 1800-luvulta alkaen Salmiin muutti töiden perässä savolaisia, jotka lisäsivät suomen kielen puhujien määrää toiseen maailmansotaan mennessä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmin pogosta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1500.[6] Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Salmi siirtyi muun Käkisalmen läänin mukana Venäjältä Ruotsille. Talvisodassa Salmista ja Suvilahdesta vetäytyminen sekä käynnissä olevat taistelut Suojärvellä vahvistettiin päämajan tilannetiedotuksessa 5. joulukuuta 1939.[7]
Salmin kaupunki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1632 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf antoi käskyn perustaa kaupunkeja Karjalaan ja Inkerinmaalle.[6] Näin ollen myös Laatokan pohjoisrannalle suunniteltiin käskynhaltija Henrik Spåren johdolla kaupunkeja Sortavalaan ja Salmiin. Salmiin laadittiin asemakaava, ja rajatarkastaja Henrik Blankenhagen nimettiin pormestariksi.[6] Salmi sai kaupunkioikeudet jo heti vuonna 1632.
Vuosikymmen myöhemmin 1643 perustettiin ja kaavoitettiin Sortavala sekä valittiin Salmin kaupungin paikaksi Miinala.[6] Sortavalaan ilmoittautui heti useita porvariksi pyrkiviä, ja sen kaupunkikehitys alkoi. Salmiin ei kuitenkaan saatu vapaaehtoisia porvareita Blankenhagenin yrityksistä huolimatta ja kaupunkioikeudet lakkautettiin jo vuonna 1650. Salmin pitäjän alueelle muodostettiin Salmin kreivikunta, johon kuului alueita myös Suistamon pitäjästä. Salmin kreivikuntaa hallinnoi Carl Gustaf Wrangel af Salmis. Salmin kaupunkihanke raukesi lopullisesti vuoden 1656–1661 ruptuurisotaan.[6]
Elinkeinoelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmin tärkein elinkeino oli maatalous ja viljelymuotona pääasiassa Kaskiviljely aina 1900-luvun alkuun saakka. 1900-luvulla maanviljelys nykyaikaistui nopeasti, mutta Salmilla maanviljelyn kehittyminen oli jäljessä muuta Suomea.[8] Sahateollisuus sai Salmilla alkunsa 1700-luvulla alueen kuuluessa Venäjän keisarikuntaan. Vuonna 1890 perustettiin Salmin ensimmäinen höyrysaha, ja sahatoiminta jatkui aina vuoden 1929 lamaan saakka, jolloin toiminnasta tuli kannattamatonta.[9]. Lisäksi tässä Laatokan rannalla sijaitsevassa pitäjässä merkittäviä elinkeinoja olivat myös kalastus ja metsästys.
Kyliä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-Uuksu, Hanhiselkä, Hiiva, Hovi, Kanabrojärvi, Karkku, Kaunoselkä, Kirkkojoki, Kovero, Käsnäselkä, Lunkula, Manssila, Miinala, Mäkipää, Oritselkä, Orusjärvi, Palojärvi, Peltoinen, Perämaa, Rajaselkä, Räimälä, Tiijala, Tulema, Työmpäinen, Uuksalonpää, Uusikylä, Varpanen, Varpaselkä, Virtelä, Ylä-Uuksu
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 23 koulupiiriin.[10]
Seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Salmin väestöstä suurin osa oli ortodokseja, ja he kuuluivat kolmeen eri seurakuntaan. Suurin osa Salmin kunnasta kuului Salmin ortodoksiseen seurakuntaan. Ylä- ja Ala-Uuksun kylät kuuluivat Pitkärannan ortodoksiseen seurakuntaan. Mantsinsaari, Uuksalonpää ja Lunkulansaaren länsiosat muodostivat Mantsinsaaren ortodoksisen seurakunnan.[6] Salmin ortodoksinen seurakunta (pogosta) mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1500.
Salmin luterilainen väestö kuului Salmin luterilaiseen rajamaaseurakuntaan, joka oli perustettu Impilahden seurakunnan alaiseksi rukoushuonekunnaksi vuonna 1885 ja itsenäiseksi seurakunnaksi 1922.[6]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Salmi kuuluu Venäjän Karjalan tasavaltaan, jossa sen alue kuuluu pääasiassa Salmin kunnallishallintoalueeseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salmi-säätiö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
- ↑ Karjala – kieli, murre ja paikka Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.6.2024.
- ↑ https://kielikello.fi/luovutettujen-kuntien-suomalaisnimien-taivutus/ Luovutettujen kuntien suomalaisnimien taivutus, Kielikello-lehden artikkeli numerossa 2/2001
- ↑ Kotus. Karjalan kieli, kartta. Kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Viitattu 13.7.2019.
- ↑ a b c d e f g Luovutettu Karjala – Salmi
- ↑ US Talvisodan lehdet, Digipaper.fi
- ↑ http://www.salmi-saatio.fi/?pageName=Elinkeinot&page=showPage&pid=2&subpid=20&cols=1 (Arkistoitu – Internet Archive) Salmi-Säätiö. Viitattu 29.10.2009
- ↑ Salmi-Säätiö, Viitattu 29.10.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kokkonen, Jukka (toim.): Rajoil da randamil: Salmi ja salmilaiset 1617–1948. Salmi-Säätiö, 2015. ISBN 978-952-93-5730-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salmi-Säätiön sivut
- Tietoa luovutetun Karjalan pitäjistä
- Salmin kunnan kartta
- Luovutetun Karjalan linkit
- Olavi Salminen : Aunuksen kynnyksellä, Helsingin Sanomat, 11.08.1935, nro 213, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Venäläistäjäin kuvajuhlat Valamossa ja Salmissa 30 vuotta sitten. Kulttuurikuva Raja-Karjalassa. Helsingin Sanomat 16.7.1939, s. 26. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
