Salamon

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 1. toukokuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningas Salamon, Chronica Hungarorum (A magyarok krónikája) eli Thuróczyn kronikka, János Thuróczy 1488
Keisari Henrik IV auttaa joukkoineen Salamonia takaisin valtaan vuonna 1063, Chronicon Pictum 1350
Henrik Weber, Kuningas Salamon, 1847

Salamon (1053–1087) oli Unkarin kuningas vuosina 1063–1074.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salamon oli Unkarin kuningas Andreas I:n ja Kiovan ruhtinatar Anastasian (n. 1023–1074/1094) vanhin poika.[1] Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisas ja Ruotsin prinsessa Ingegerd Olofsdotter, sittemmin Novgorodin pyhä Anna, joka oli Olavi Sylikuninkaan ja kuningatar Estridin tytär.

Hänen isänsä kuningas Andreas I oli nimennyt pienen poikansa Salamonin seuraajakseen[1] ja hänet kruunattiin jo isänsä elinaikana joko vuonna 1057 tai 1058,[2] mutta Andreaksen veli Béla I kaappasi vallan. Saksan kuningas Henrik IV tuki Salamonia.[1] Hänet pakotettiin pakenemaan Unkarista sen jälkeen, kun hänen setänsä Béla I syrjäytti Andreaksen vuonna 1060. Saksalaisten joukkojen avustamana Salamon palasi ja kruunattiin jälleen kuninkaaksi vuonna 1063.[2]

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Béla I:n kuoltua Salamonista tuli kuningas, mutta Bélan pojat Géza ja Ladislaus pakottivat hänet ensin myöntämään itselleen suuria läänityksiä ja lopulta kaappasivat vallan. Salamon eli vuosia, vankeudessa ja maanpaossa.[1]

Vuonna 1064 Salamon pääsi sopimukseen serkkujensa kanssa: Gézan kolme poikaa, Béla, Ladislaus ja Lampert tunnustivat Salamon vallan, mutta saivat vastineeksi kolmanneksen valtakunnasta erillisenä herttuakuntana, Tercia pars regni. Seuraavina vuosina Salamon ja hänen serkkunsa taistelivat yhdessä tšekkejä, kumaaneja ja muita valtakunnan vihollisia vastaan. Heidän suhteensa heikkeni 1070-luvun alussa ja Géza kapinoi häntä vastaan. Salamon saattoi säilyttää valtansa vain pienellä vyöhykkeellä Unkarin länsirajoilla, kärsittyään tappion Mogyoródin taistelussa 14. maaliskuuta 1074.[2]

Hän luopui virallisesti kruunusta vuonna 1081, mutta hänet pidätettiin salaliitosta Gézan veljeä ja seuraajaa, Ladislaus I:tä vastaan.[2] Ladislauksen noustua valtaan veljensä jälkeen hän kutsui Salamonin takaisin Saksasta ja antoi tälle virallisen aseman. Pian Salamon kuitenkin vangittiin salaliitosta syytettynä ja teljettiin Visegrádin torniin. Vuonna 1083, samalla kun Tapani I ja tämän poika Imre kanonisoitiin, Ladislaus armahti Salamonin.[3]

Yrittäessään saada takaisin kruunuaan Salamon liittoutui petseneggien kanssa, mutta kuningas Ladislaus voitti heidän joukkonsa.[2] Toisten tietojen mukaan Salamon muutti Saksaan, ja hänen kerrotaan myöhemmin liittoutuneen kiptšakkien kanssa Ladislausta vastaan. Salamonin viimeisistä vuosista ei ole tietoja.[3] Toisten tietojen mukaan ja lähes samanaikaisen lähteen mukaan Salamon kuoli ryöstöretkellä Bysantin valtakunnassa. Myöhemmät legendat kertovat hänen selviytyneen ja kuolleen pyhänä erakkona Pulassa Kroatiassa.[2]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salamonin puoliso, prinsessa Judith Schwabenilainen (1054– n. 1105) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Henrik III:n ja tämän toisen puolison Agnes de Poitoun nuorin tytär. Heidän häänsä pidettiin Székesfehérvárissa kesäkuussa 1063.[2] Avioliitto oli lapseton. He erosivat ensimmäisen kerran toisistaan ​​noin vuonna 1075. Munkki Bernold von Sankt Blasienin (myös Bernold von Konstanz, n. 1054–1100)[4] mukaan kronikassa vuodelta 1084 Salamon ja hänen puolisonsa eivät olleet "pitäneet avioliittosopimusta: päinvastoin, he eivät olleet pelänneet apostoli Paavalin [ohjeita] pettämällä toisiaan."[5] Paavalilla viitataan tässä Korinttolaiskirjeissä luvussa 13 annettuihin eettisiin ohjeisiin avioliitosta.

Saatuaan tietää Salamonin kuolemasta leskikuningatar Judith avioitui Puolan herttua Władysław I Hermanin kanssa vuonna 1088. Päinvastoin kuin kaikki aikalaislähteet, 1200-luvun lopulla elänyt kronikoitsija Simon Kézalainen kirjoittaa, että Judith "hylkäsi kaikki kosijat" miehensä kuoleman jälkeen, vaikka "Monet ruhtinaat Saksassa pyysivät hänen kättään".[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Luscombe D. et al. (toim.): The new Cambridge medieval history 4, s. 309-310. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0521414104 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g About: Solomon, King of Hungary dbpedia.org. Viitattu 4.10.2024.
  3. ↑ a b Sisa S: Two Regal Knights (s.22) The Spirit of Hungary. Viitattu 25.8.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Deutsche Biographie: Bernold von Konstanz - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 5.10.2024. (saksa)
  5. ↑ "Bernold of St Blasien, Chronicle" (year 1084). Teoksessa: Robinson, I. S.: Eleventh-Century Germany: The Swabian Chronicles. Manchester University Press, 2008. ss. 245–337. ISBN 978-0-7190-7734-0. S. 274
  6. ↑ Simon of Kéza: The Deeds of the Hungarians (Edited and translated by László Veszprémy and Frank Schaer with a study by Jenő Szűcs) CEU Press 1999. ISBN 963-9116-31-9. Luku 2.61, s. 137
Edeltäjä:
Béla I 		Unkarin kuningas
1063-1074 		Seuraaja:
Géza I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salamon&oldid=22808506”