Saari (Mietoinen)
Saari eli Saarinen on kylä Mynämäen kunnan Mietoisissa, Varsinais-Suomessa. Se sijaitsee Mynälahden ja Mynäjoen rajaamalla alueella, Kustavintien eteläpuolella.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaren kylän muodostavat Saaren kartanon alun perin kokonaisuudessaan omistamat maat. Varhaisin maininta Saaren kartanosta on Turun tuomiokirkon mustakirjassa vuodelta 1295, jolloin Ison-Saaren tila luovutettiin Turun piispan hallintaan. Samassa yhteydessä ilmoitetaan Vähän-Saaren tilan olleen tuolloin Mynämäen kirkon hallinnassa. Tämä teksti on myös varhaisin maininta koko Mietoisten pitäjästä.[1][2][3][4] Tällöin kartano sijaitsi vielä erillisellä saarella, joka maankohoamisen seurauksena yhdistyi mantereeseen viimeistään 500–600 vuotta sitten.[1][5] Kirkon omistus peruutettiin Västeråsin valtiopäivien päätöksellä vuonna 1529, jolloin myös Ison- ja Vähän-Saaren tilat yhdistettiin Saaren kartanoksi. Tämän jälkeen kartano toimi kuninkaankartanona.[1][4][6]
Kylän ensimmäiset torpat perustettiin 1700-luvulla. Jo vuosisadan alussa kartanolla oli nykyisten tietojen mukaan neljä torppaa, kun pitäjän muilla kartanoilla niitä ei ollut lainkaan. Vielä vuonna 1807 kaikilla Mietoisten kartanoilla oli yhteensä alle kolmekymmentä torpparia.[7] Enimmillään torppia oli 1900-luvun vaihteessa, jolloin kartanon mailla sijaitsi yli kaksikymmentä torppaa ja lähes kolmekymmentä mäkitupalaista.[7]
Talvi- ja jatkosodan alta muuttamaan joutuneen karjalaisväestön asuttaminen Mietoisissa tapahtui myös pääosin Saaren kartanon maille, sillä se oli tuohon aikaan valtion omistuksessa. Pika-asutuslain mukaisesti kartanon maille perustettiin välirauhan aikana 26 siirtolaistilaa pääosin Metsäpirtistä kotoisin oleville evakoille.[1][8] Osa rakennetuista taloista oli ns. ruotsalaistaloja. Myös jatkosodan jälkeisen maanhankintalain perusteella Saaren maista lohkottiin vuodesta 1945 alkaen useita siirtolaispaikkoja. Monet tilat jouduttiin perustamaan peltoaukeille, mutta Mynäjoen ja Mietoistenlahden välisen Pietinmäen rinteille lohkottiin myös perinteisempiä tilan paikkoja. Myöhempinä vuosikymmeninä, aina 1950-luvulta lähtien, lahden rannoille syntyi myös yhä enenevässä määrin loma-asutusta.[8]
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylän alueella, Kustavintien varressa sijaitsee Lauttanpään Shell-huoltoasema. Koneen säätiö puolestaan ylläpitää Saaren kartanossa taiteilijoille ja tutkijoille tarkoitettua residenssiä, johon on voinut vuodesta 2008 lähtien hakea työskentelemään ja asumaan 2–4 kuukauden ajaksi. Kartanoon hyväksytyille säätiö tarjoaa monia erilaisia tiloja sekä työskentelyyn että majoitukseen.[9]
Luontomatkailijoita varten Mietoistenlahden luonnonsuojelualueen rannoilla sijaitsee kolme lintutornia. Torneille ja Sillankarin kalliolle johtavat osin pitkospuin varustetut polut, joita on merkitty maastoon noin kilometrin verran. Parkkipaikalta Vasikkahaan lintutorneille vievän 700 metriä pitkän polun varrelle on pystytetty alueen luonnosta kertovia opasteita.[10] Kylän alueella sijaitsee myös Saaren rantana tunnettu uimaranta. Ranta on noin 60 yksityisen omistuksessa, mutta se on kuntalaisten yleisessä käytössä. Saaren ranta on erityisesti pienten suosiossa, sillä hiekkapohjainen ranta pysyy matalana pitkälle ja tuuli tuo mereltä rantaan uutta hiekkaa. Ranta on sisällytetty erityisalueena Natura-ohjelmaan ja sitä hoidetaan vuosittain talkoilla haravoimalla sekä niittämällä kaislaa.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Anu Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma: Paikallishistorian kurssi 9.2.-23.3.1999, luentotiivistelmät. users.utu.fi. 1999. Viitattu 10.1.2008.
- ↑ Saaren kartanon residenssi - kartanon historiaa 2007. Koneen säätiö. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 27.5.2008.
- ↑ Kauko-Vainio: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 11
- ↑ a b Erja Hyytiäinen: Saaren kartano on viljelyn edelläkävijä. Turun Sanomat, 25.6.2004. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kauko-Vainio: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 9
- ↑ Hanna Anttila: Saaren kartano on historiantutkijoiden aarreaitta. Turun Sanomat, 14.5.2007. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kauko-Vainio: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 18–19
- ↑ a b Kauko-Vainio: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 19–20
- ↑ Saaren kartano - residenssi taiteilijoille ja tutkijoille 2007. Koneen säätiö. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 28.5.2008.
- ↑ Mietoistenlahden harrastusmahdollisuudet 2.1.2008. Luontoon.fi. Arkistoitu 8.11.2007. Viitattu 6.10.2008.
- ↑ Sari Honkasalo: Talvilomalainen heittää verkot vesille. Vakka-Suomen Sanomat, 23.4.2010, s. 9.
- Aarlahti
- Antikkala
- Haijainen
- Harainen
- Heikkilä
- Hietamäki
- Hiippavuori
- Hiivola
- Hirmuinen
- Hämäläinen
- Kaivattula
- Kaskinen
- Katavainen
- Kaukurla
- Kaulakko
- Kauvainen
- Kivivuori
- Koivisto
- Kumiruona
- Kuneinen
- Kurina
- Kuuskorpi
- Laukola
- Lehtinen
- Leinakkala
- Mannuinen
- Mietoinen
- Nummi
- Orkovakkinen
- Palokylä
- Pursila
- Pyhä
- Pyhäranta
- Rantavakkinen
- Raukkaa
- Rauvola
- Ravea
- Runoinen
- Ruonkallio
- Saari
- Soukko
- Sukoinen
- Sydänperä
- Tavastila
- Telkinmäki
- Tervoinen
- Tiirola
- Tuokila
- Uhlu
- Valaskallio
- Vähäkylä