Saamelainen kosmologia
Tiedot saamelaisesta kosmologiasta on poimittu Saamenmaan eri puolilla eri aikakausina. Maailman syntyä selittävä myytti tavataan turjansaamelaisten tarustossa. Ukkosenjumala tuhoaa maailman aiheuttamalla vedenpaisumuksen. Kuitenkin sorsa löytää syntyneen alkumeren pinnalta heinäkorren, jonka ympärille alkaa kasvaa kuiva maa. Sorsa tekee sille pesänsä, ja sorsan munista syntyvät kasvit, eläimet ja linnut. Ensimmäisenä puuna kasvoi koivu, toisena kuusi, kolmantena paju ja neljäntenä mänty. Sitten ilmestyivät saaret, järvet, purot ja joet. Ensimmäinen lintu oli sorsa, toinen metsähanhi, kolmas valkoinen joutsen ja neljäs kaarne. Ensimmäinen nisäkäseläin oli villipeura, toinen karhu ja kolmas susi (myös ihmissusi). Eskatologisten piirteiden olemassaolo maailmansyntymyytissä heijastaa käsitystä maailman syklisestä kehityksestä: maailman loppua seuraa syntyminen uudelleen, palautuminen alkuun. Ukkonen ei ole loputtoman kaaoksen aiheuttaja. Maailman tuhoamisessa on tiettyä logiikkaa, jonka mukaan maailmalla on jo tuhoamisen aikana edellytyksiä syntyä uudelleen.[1]
Kuolansaamelaisella alueella tallennetussa maailmansyntymyytissä on ilmeistä Raamatun vaikutusta. Alkuajan vedenpaisumuksesta pelastui Aatami-ihminen vaimoineen, lapsineen ja erilaisine eläimineen. Kolmen vuoden kuluttua Jimmel-jumala lähetti valkoisen korpin meren ympäri etsimään maata. Korppi nokki matkansa varrella haaskoja ja tuli takaisin maata löytämättä. Jimmel julisti korpin kiroukseen, määräsi sen mustaksi ja nälkäiseksi ja lähetti koskikaran etsimään maata. Koskikara löysi meren pinnalta heinänkorren ja toi sen jumalalle. Kuiva maa alkoi kasvaa heinänkorren ympärillä. Siitä koskikara on saanut nimensä Jimmel-čudzai (T.), 'jumalan lintunen'. Kildininsaamessa on samankaltainen koskikaran nimi jimmel loa'nnd, 'Jumalan lintu'.[1]
Ensimmäisen ihmisen synnystä esittää Pehr Högström, Jällivaaran pappi 1700-luvulla, kertomuksen Jubmel-jumalan aiheuttamasta yleisestä vedenpaisumuksesta, joka tuhosi kaikki ihmiset kahta lasta, veljeä ja siskoa lukuun ottamatta. Jubmel vei lapset korkealle vuorelle nimeltä Basse-Várri, 'Pyhä vuori'. Kun maa taas ilmestyi veden alta, hän lähetti lapset eri puolille maailmaa. Vuosien päästä he tapasivat toisensa eivätkä tunteneet toisiaan. He aloittivat yhteiselämän ja panivat alulle ihmissuvun.[1]
Monet kosmologiset myytit liittyvät taivaankappaleisiin, luonnonilmiöihin ja pyhän piiriin. Aurinko liitetään ihmissuvun ja porojen alkuperään sekä niiden hedelmällisyyteen. Kuu on tärkeä ajanlaskun kannalta. Sen katsottiin myös vaikuttavan luonnon kasvuvoimaan. Revontulet yhdistyvät käsityksiin tuonpuolisuudesta. Pyhää koskeva saamelaisperinne liittyy nimityksiin áiligas, bassi, boaššu ja sáiva.[1]
Saamelaiseen eskatologiaan liittyvät myytit tähtitaivaalla nähtävästä metsästyksestä. Itäsaamelaisessa eskatologiassa ukkosenjumala on taivaallinen metsästäjä, joka ajaa takaa taivaallista peuraa. Kun metsästäjä saa peuran tapetuksi, tulee maailmanloppu. Saamelaiselle eskatologialle luonteenomainen piirre on käsitys maailmanlopusta, joka tulee, jos luonnollisen järjestyksen tasapaino rikkoutuu. Taivaallisen metsästyksen myyteissä tähtikuviot tai ukkosenjumala ajavat takaa taivaallista otusta, hirveä tai peuraa. Kun metsästäjät saavat otuksen kiinni, tulee maailmanloppu. Taivaallinen hirvi tai peura ohittaa kuitenkin turvallisesti metsästäjät, ja elämä jatkuu.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Porsanger, Jelena: Saamelainen kosmologia saamelaisensyklopedia.fi. Arkistoitu 18.5.2021. Viitattu 27.3.2021.