Saab 900
Saab 900 on Saabin vuosina 1978–1998 valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka korvasi Saab 99:n. Sen seuraajaksi tuli Saab 9-3.
Saab 900 I (1978–1994)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saab 900 I | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Ruotsi Suomi |
Valmistaja | Saab |
Konserni | Saab-Scania |
Valmistusvuodet | 1978–1994 |
Korimalli |
2-ovinen sedan 2-ovinen cabriolet 3-ovinen hatchback 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback |
Luokka | D-segmentti |
Edeltäjä | Saab 99 |
Seuraaja | Saab 900 (NG) |
Teknisesti samankaltaisia | Saab 90 |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,0–2,1 l |
Polttoaine | bensiini |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto |
4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti |
Ensimmäisen sukupolven Saab 900 esiteltiin keväällä 1978 korvaamaan Saab 99, joka kuitenkin jäi vielä mallistoon vuoteen 1984 saakka. Auton oli suunnitellut Björn Envall, ja sen korin ilmanvastuskerroin on 0,34. Korimalleina olivat aluksi viistoperäiset kolmi- ja viisioviset combi coupét. Saab 900:n erikoisuuksia olivat muun muassa käsijarru etupyörissä (vuoteen 1987 saakka) ja keskikonsoliin sijoitettu virtalukko.
Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1980 esiteltiin neliovinen sedan-versio pääosin jälleenmyyjien painostuksen vuoksi. Sen rinnalle esiteltiin kaksiovinen sedan Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1983. Samassa näyttelyssä esiteltiin myös prototyyppi kaksiovisesta kangaskattoisesta avomallista, joka tuli lopulta tuotantoon keväällä 1986. Kaksiovista sedania ja cabrioletia valmistettiin molempia ainoastaan Uudenkaupungin autotehtaalla Suomessa. Alkuperäistä cabrioletia valmistettiin vain noin puolen vuoden ajan ennen kasvojenkohotusta, joten ne ovat harvinaisia.
Vuonna 1987 malli koki kasvojenkohotuksen, jossa suurimmat uudistukset kohdistuivat auton keulaan. Ajovalot, etusäleikkö ja puskurit oli muotoiltu uudelleen. Samalla myös käsijarru vaihdettiin etupyöristä takapyöriin.
Vuonna 1989 kuljettajan turvatyyny ja ABS-jarrut tulivat vakiovarusteiksi Pohjois-Amerikan markkinoilla. Niitä alettiin tarjota Euroopassa lisävarusteina vuodesta 1991 alkaen.
Cabrioletia lukuun ottamatta kaikkien korimallien valmistus päättyi maaliskuussa 1993. Cabrioletin valmistus jatkui vielä vuoteen 1994 saakka.
-
Neliovinen sedan-korinen Saab 900CD.
-
Kaksiovinen sedan-korinen Saab 900.
-
Facelift-mallin kolmiovinen Saab 900.
-
Facelift-mallin neliovinen Saab 900.
-
Facelift-mallin Saab 900 Cabriolet.
-
Farmarimalli Saab 900 Safari, jota valmisti korinrakentaja Nilsson.
Saab 900 NG (1993–1998)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saab 900 (NG) | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Ruotsi Suomi |
Valmistaja | Saab |
Konserni | General Motors |
Valmistusvuodet | 1993–1998 |
Korimalli |
2-ovinen cabriolet 3-ovinen hatchback 5-ovinen hatchback |
Luokka | D-segmentti |
Edeltäjä | Saab 900 I |
Seuraaja | Saab 9-3 I |
Teknisesti samankaltaisia |
Opel Vectra B Saab 9-5 I Saturn L-Series |
Tekniset tiedot | |
Moottori |
R4 V6 |
Iskutilavuus | 2,0–2,5 l |
Polttoaine | bensiini |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen robotti 4-vaihteinen automaatti |
Toisen sukupolven Saab 900 (NG, new generation) esiteltiin syksyllä 1993. Auton suunnitteluprojekti oli aloitettu vuonna 1990, kun General Motors hankki omistukseensa puolet Saabista. Se perustuu samalle pohjalevylle kuin Opel Vectra sekä muutamaa vuotta myöhemmin esitelty Saab 9-5. Edeltäjäänsä verrattuna auto oli viisi senttimetriä lyhyempi kokonaispituudeltaan, mutta kahdeksan senttimetriä pidempi akseliväliltään. Ensimmäinen korimalli oli viisiovinen, mutta jo muutamaa kuukautta myöhemmin sen rinnalle tuli myös kolmiovinen.[1]
Vuoden 1997 Euro NCAP -kolaritestistä 900 sai tulokseksi yksi ja puoli tähteä viidestä.[2]
Moottorivalikoiman muodostivat Saabin omat nelisylinteriset 2,0- (130/185 hv) ja 2,3-litraiset (150 hv) sekä Opelilta peräisin oleva 2,5-litrainen V6 (170 hv). Tehokkaampi 2,0-litrainen oli turboahdettu, ja sen yhteyteen oli saatavana puoliautomaattinen Sensonic-vaihteisto, jossa ei ole kytkinpoljinta. Muiden moottorien yhteyteen sai halutessaan neliportaisen perinteisen automaattivaihteiston.[1]
S-mallin vakiovarusteluun sisältyi kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut, turvavöiden esikiristimet, keskuslukitus, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, ulkolämpömittari ja kaksiosainen takaselkänoja. 2,3-litraisella moottorilla varustetuissa malleissa oli lisäksi kierrosluku- ja keskikulutusmittarit sekä Black Panel -toiminto, eli tarpeettomat mittarit voidaan sammuttaa pimeällä ajettaessa.[1]
SE-malliin kuului lisäksi korinväriset puskurit, sumuvalot, vakionopeudensäädin ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Vuonna 1994 sen varustelua täydennettiin kevytmetallivanteilla, murtohälyttimellä ja radio/kasettisoittimella.[1]
Kangaskattoinen avomalli esiteltiin vuoden 1994 alussa. Sen varusteluun kuului sähkötoimisesti avattava ja suljettava katto, nahkaverhoilu ja automaatti-ilmastointi. Suomessa malli oli tarjolla turboahdetulla 2,0-litraisella tai V6-moottorilla.[1]
Maaliskuusta 1995 lähtien Suomessa oli tarjolla ainoastaan SE-malli, josta oli kuitenkin karsittu kevytmetallivanteet ja vakionopeudensäädin. Vuosimalliin 1996 S-malli palasi, ja siinä oli nyt aiemman lisäksi korinväriset puskurit, kierroslukumittari ja Black Panel. SE-varustelua täydennettiin kevytmetallivanteilla, automaatti-ilmastoinnilla, ajotietokoneella ja vakionopeudensäätimellä. Vuosimallin 1996 autot erottaa vanhemmista takavalojen välissä olevasta punaisesta paneelista.[1]
Vuosimalliin 1997 tuli perusmalli ilman kirjaimia. Puskurit olivat mustat ja varustelusta oli karsittu muun muassa Black Panel ja taloudellisuusmittari. Vain Turbo-malleissa oli takaspoileri ja automaatti-ilmastointi. V6-mallin myynti Suomessa lopetettiin.[1]
Maaliskuussa 1997 tulivat Talladega-mallit 2.3 S ja 2.0 Turbo SE, joiden varusteluun kuului 16 tuuman kevytmetallivanteet, korinväriset etu- ja takaspoilerit sekä peilit, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja takalasinpyyhin. Turbo-mallissa oli lisäksi nahkaverhoilu.[1]
Vuosimallissa 1998 myös perusmalleissa oli korinväriset puskurit. Molemmat Talladega-mallit oli nyt varustettu turbomoottorilla.[1]
Saab 900:n seuraajaksi tuli 9-3, joka perustui hyvin pitkälti edeltäjäänsä, vaikka valmistajan mukaan siihen olikin tehty yli tuhat erilaista uudistusta.
Saab 900 elokuvissa ja kirjallisuudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saab 900 esiintyy keskeisessä osassa muutamassa elokuvassa, kuten punainen avomalli Alexander Paynen road moviessa Sideways (2004) ja Mark Rason road moviessa Kodachrome (2017) sekä punainen Turbo-malli japanilaisen Ryusuke Hamaguchin teatterimaailmaan sijoittuvassa draamassa Drive My Car (2021). Hamaguchin elokuva perustuu Haruki Murakamin novelliin, jossa esiintyvä keltainen Saab 900 -avoauto vaihdettiin elokuvassa punaiseksi umpiautoksi.[3][4][5] Suomessa Saab 900i oli yleinen poliisiauto vuosina 1987–2002[6] ja esiintyy näin monissa tuohon aikaan sijoittuvissa suomalaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Saab 900/9-3 (1993–2003) Ajovalo.net. Viitattu 19.5.2020.
- ↑ Saab 900 1997 Euro NCAP. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Elokuva-arvostelu | Viiden tähden Drive My Car on hitaan kerronnan mestariteos ja kaikkien aikojen Saab 900 -elokuva Helsingin Sanomat. 17.3.2022. Viitattu 18.3.2022.
- ↑ “Drive My Car” – Saab 900 in a Visualization of Haruki Murakami’s Short Story Saab Planet. 12.4.2021. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Famous Saab 900 From the Oscar Winning Movie “Sideways” Sells For $8,495 Saab Plabet. 14.6.2021. Arkistoitu 9.12.2021. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Sivukari, Pekka: Vanha poliisiauto sykähdyttää yhä Yle Uutiset. 10.3.2011. Viitattu 29.10.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saab 900 Wikimedia Commonsissa
Tuotantomallit | |
---|---|
Konsepti- ja erikoismallit |
|