SL79
| SL79 | |
|---|---|
 |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | nivelraitiovaunu |
| Liikennöitsijä | Sporveien Trikken |
| Valmistaja |
Düwag (25) Asea Brown Boveri (15) |
| Lukumäärä | 40 |
| Valmistusvuodet | 1983-1984, 1989-1990 |
| Liikenteessä | 1982- |
| Numerointi | 101-140 |
| Istumapaikkoja | 77 |
Tekniset tiedot |
|
| Huippunopeus | 80 km/h |
| Paino | 32,8 t |
| Pituus | 22 180 mm |
| Leveys | 2 500 mm |
| Korkeus | 3 410 mm |
| Raideleveys | 1 435 mm |
| Telit | 3 kpl |
| Moottori | NEBB 4ELO 2054 B |
| Moottorin teho | 434 kW (582 hv) |
| Vetovoima | 750 V tasavirta |
 Ensimmäisen sarjan SL79:n matkustamo. |
|
SL79 on Oslon raitioteillä liikennöivä nivelraitiovaunumalli, jota on valmistettu 40 kappaletta. Malli on 50-luvulta alkaen kehitettyjen saksalaisten Düwagin raitiovaunujen muunnelma. Yksisuuntavaunut ovat kuusiakselisia ja niissä on neljä ovea kummallakin puolella. Vaunuissa on 77 istumapaikkaa, joita on 3-4 rinnakkain sekä lisäksi 91 seisomapaikkaa. Raitiovaunun teho on 434 kW (582 hevosvoimaa), ja sen tuottaa kaksi moottoria, jotka sijaitsevat päätyteleissä. Nivelen alla on puolestaan moottoriton juoksuteli (Jacobin teli). Vaunut ovat 23,0 metriä pitkiä ja 2,5 metriä leveitä. Niiden huippunopeus on 80 kilometriä tunnissa, ja ne on suunniteltu normaaliraideleveydelle.
SL79:t valmistettiin kahtena sarjana: ensimmäiset 25 vaunua toimitettiin vuosina 1982-1984 ja toisen sarjan 15 vaunua 1989-1990. Düwag valmisti ensimmäiset kymmenen vaunua, ja Strømmen valmisti loput 30 vaunua Norjassa. Raitiovaunut saivat numerot 101-140. Kahden eri sarjan ominaisuuksissa on eroja. Vaunut tilattiin vuonna 1979, koska raitioteiden lakkautuspäätös oli peruttu vuonna 1977. Viimeinen edellisen mallin raitiovaunu, SM53, oli toimitettu vuonna 1958. SL79 on yleisin linjoilla 11, 12 ja 19. Vaunut ovat vaaleansinisiä mainosvaunuja lukuun ottamatta.
SL79:t yhdessä virheellisten SL95-raitiovaunujen kanssa tullaan korvaamaan uusilla SL18-raitiovaunuilla vuosina 2020-2024.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1960 Oslon kaupunginvaltuusto päätti raitioteiden vähittäisestä lakkauttamisesta. Vuonna 1958 oli toimitettu viimeiset uudet raitiovaunut, ja linjat päätettiin lakkauttaa silloin, kun raitiovaunut olisivat poistoiässä. Tuohon aikaan Oslon raitioteillä oli 421 vaunua. Vuonna 1974 jäljellä oli enää 163 vaunua, joista 100 oli moottorivaunua, 43 perävaunua ja 20 moottorillista perävaunua. 1970-luvun öljykriisin ansiosta poliitikkojen mielipide muuttui ja raitioteiden lakkautus peruttiin. Vuosina 1978-1981 Göteborgin raitioteiltä ostettiin kymmenen käytettyä raitiovaunua.[3]
1950-luvulla Düwag oli alkanut kehittää nivelvaunumuunnelmaa neliakselisesta Großraumwagenistaan. Nivelteknologia perustui Rooman raitiovaunujen tekniikkaan. Düwagin nivelraitiovaunuja toimitettiin monille raitioteille pääosin Saksassa. Oslon raitioteillä koeajettiin Rheinbahnin Düwag GT8S-vaunua (3052) vuosina 1977 ja 1978. Oslo Sporveier tilasi vuonna 1979 Düwagilta kymmenen raitiovaunua, ja ne toimitettiin vuonna 1982. Lisäksi valmistettiin 15 lisenssivaunua Strømmenin konepajalla, ja ne toimitettiin seuraavana vuonna. Toisen sarjan raitiovaunujen moottorit valmisti Norsk Elektrisk & Brown Boveri (NEBB). Saksassa valmistetut raitiovaunut toimitettiin Osloon rautateitse. Ensimmäinen kulkuneuvo toimitettiin 13. huhtikuuta 1982 ja tuli liikenteeseen 2. heinäkuuta. Viimeinen Saksassa valmistettu raitiovaunu tuli liikenteeseen 13. syyskuuta. Saksassa valmistetut vaunut numeroitiin 101:stä 110:aan. Oslon raitiotiet oli maailman kolmas raitiotiejärjestelmä, joka otti käyttöön tyristorisäätöiset ajomoottorit suuressa osassa kalustostaan Helsingin ja Saksan Hanoverin jälkeen.[3]
Ensimmäinen Norjassa valmistettu raitiovaunu toimitettiin 15. helmikuuta 1983 ja tuli liikenteeseen 9. maaliskuuta. Viimeinen vaunu tuli liikenteeseen 10. tammikuuta 1984. Strømmenin vaunut numeroitiin 111:stä 125:een. Vaunujen liikennöinnissä oli aluksi ongelmia, koska virroittimissa oli teknisiä ongelmia ja ratajohdossa oli virtahäiriöitä, koska vanhentuneet tasasuuntaajat eivät kestäneet virrankäytön kasvua. Raitiovaunut 101-113 tulivat ajoon linjalle 9 Lilleakerin ja Ekebergin radoille korvaten E-tyypin vaunut. Loput ensimmäisen sarjan vaunut tulivat ajoon linjalle 1 Sinsenin ja Briskebyn radoille sekä linjalla 7 Ullevål Hagebyn ja Sinsenin radoille. Linjalla 9, jolla sijaitsivat raitioteiden ainoat pikaraitiotieradat, käytettiin ainoastaan SL79-vaunuja, mutta linjoilla 1 ja 7 käytettiin lisäksi SM53-raitiovaunuja.[3]
Strømmenin konepajalla valmistettiin 15 raitiovaunua lisää toisena sarjana. Niistä ensimmäinen toimitettiin 4. elokuuta 1989 ja tuli liikenteeseen 11. lokakuuta, ja viimeinen raitiovaunu tuli liikenteeseen 27. elokuuta 1990. Vaunut numeroitiin 126:sta 140:aan. Vaunua 140 käytettiin Saksan Chemnitzin raitiotiellä 7.9.1990-1.2.1991. Toisen sarjan toimituksen jälkeen kaikilla linjoilla käytettiin SL79:iä, mutta lisäksi liikennöintiin tarvittiin paljon muitakin vaunuja. Kesällä 1995 raitiovaunua 137 käytettiin Tukholman Eläintarhan museoraitiotiellä.[3] Oslon raitioteiden ja metron liikennöinnin yksityistämistä koskeneen työriidan takia kaikki raitiovaunut ja metrojunat, myös SL79, siirtyivät kunnallisen Oslo Vognselskap -osakeyhtiön omistukseen vuonna 2007.[4]
SL79-raitiovaunuihin ehdotettiin lisättäväksi väliosaa telin ja nivelen kera, mutta liikennöitsijä torjui suunnitelmat. Väliosa olisi ollut matalalattiainen, joten se olisi helpottanut merkittävästi lastenvaunujen ja pyörätuolien nousua kyytiin ja poistumista, ja tällöin kaikki Oslon raitiovaunut olisivat olleet esteettömiä. Vuonna 2008 arvioitiin, että SL79:illä liikennöidään vielä kymmenen vuotta, minkä jälkeen vaunut on korvattava uusilla.[3]
Sporveien tiedotti, että kaikki SL79:t yhdessä virheellisten SL95-vaunujen kanssa korvataan uusilla SL18-raitiovaunuilla, joista ensimmäinen toimitetaan vuonna 2020. Kaikki vanhat raitiovaunut on korvattu uusilla, kun kaikki 87 uutta vaunua on toimitettu vuoteen 2024 mennessä.[1][2]
Liikennöinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oslon 72 raitiovaunusta 40 on SL79-vaunuja ja loput uudempia SL95-vaunuja. SL95-vaunujen toimituksen jälkeen Oslon kalusto on koostunut pelkästään nivelraitiovaunuista. SL95-raitiovaunujen kääntösäde ja akselipaino ovat suuremmat ja ne ovat kaksisuuntaisia. SL95:t eivät voi kääntösäteensä eivätkä akselipainonsa vuoksi liikennöidä Majorstuenin ympäristössä, joten linjoilla 11, 12 ja 19 on käytettävä SL79-vaunuja. Kun Ullevål Hagebyn rata jatkettiin Rikshospitaletille, raitiotie sai ensimmäisen kääntösilmukattoman päätepysäkkinsä, joten linjoja 17 ja 18 on liikennöitävä pelkästään SL95-raitiovaunuilla. SL95-vaunuja käytetään myös linjalla 13, koska osa vuoroista jatkaa kääntösilmukattomalle Bekkestuan asemalle.[5][6] SL79:t liikennöivät Briskebyn, Ekebergin, Frognerin, Gamlebyn, Grünerløkka–Torshovin, Kjelsåsin ja Vikan radoilla. Kaikilla linjoilla on kymmenen minuutin vuoroväli ja usean linjan yhteisten osuuksien vuoroväli on viisi minuuttia tai vähemmän.[7]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SL79 on nivelraitiovaunu, jota valmistettiin yksinomaan Oslon raitioteille kahtena sarjana, joiden ominaisuudet eroavat. Vaunut suunnitteli Düwag, joka myös valmisti ensimmäiset kymmenen vaunua Saksan Düsseldorfissa. Oslon läheisellä Strømmenin konepajalla valmistettiin loput 15 ensimmäisen sarjan sekä kaikki 15 toisen sarjan raitiovaunua. Ensimmäisen sarjan moottorit valmisti Düwag ja toisen Asea Brown Boverin norjalainen tytäryhtiö NEBB. Vaunuissa on teräskori ja ne ovat 22 180 millimetriä pitkiä, 2 500 millimetriä leveitä ja painavat 32 800 kg ilman kuormaa.[8]
Kaikkien raitiovaunujen kuljetuskyky on 162 matkustajaa, joista 71:lle on istumapaikka. Istumapaikkoja on kolmesta neljään rinnakkain. Toinen sarja toimitettiin ilkivaltasuojatuilla istuimilla, mutta nämä istuimet korvattiin uusilla epämukavuuden vuoksi. Lattia on 880 mm raiteiden yläpuolella. Vaunujen oikeassa kyljessä on neljä nelilehtistä taitto-ovea. Ensimmäisen sarjan vasemmassa kyljessä on myös yksi kaksilehtinen ovi ja vastaavasti oikean kyljen takaovi on myös kaksilehtinen. Toisessa sarjassa on neljä nelilehtistä ovea oikealla puolella eikä mitään vasemmalla. SL79 oli ensimmäinen malli, joka toimitettiin värikoodatuin linjakilvin. Kaikkien SL79:ien nauhakilvet korvattiin oransseilla LED-linjakilvillä vuoteen 2007 mennessä.[8]
Raitiovaunujen telit on tehty normaaliraideleveydelle ja niissä on kaksi akselia kussakin. Moottorit sijaitsevat etu- ja takatelissä. Teleissä on ilmajousitus ja Thyssenin onttoakseliset vaihteistot. Pyörien halkaisija on 680 mm ja telien välinen etäisyys 7700 mm. Molempien tyristorisäätöisten NEBB 4ELO 2054 B -ajomoottoreiden teho on 217 kW (291 hevosvoimaa), joten kulkuneuvon kokonaisteho on 434 kW (582 hv), ja jännite on 750 V. Huippunopeus on 80 km/h. Kiihtyvyys nollasta 40:een kilometriin tunnissa on rajoitettu arvoon 1,3 m/s2. Ensisijaisena jarruna käytetään dynaamista jarrua, joka pystyy ottamaan jarrutusenergian talteen hidastuvuudella 1,3 m/s2 ja syöttämään talteenotetun energian takaisin ajojohtimeen. Lisäksi vaunussa on levyjarrut, joiden avulla enimmäishidastuvuus on 3,0 m/s2.
Raitiovaunut on maalattu vaaleansinisiksi mainosvaunuja lukuun ottamatta. Ensimmäinen sarja toimitettiin Oslo Sporveierin raitiovaunujen perinteistä väriä syvemmän sinisenä, mutta kaikki vaunut on myöhemmin maalattu uudelleen vastaamaan vakioväritystä. Ennen toisen sarjan toimitusta yksi raitiovaunu maalattiin kokeeksi syvänpunaiseksi (bussien ja Oslon metron T1000-junien väriseksi), mutta perinteinen väri säilytettiin matkustajien kielteisten palautteiden vuoksi.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Oslos nye trikker: Si hei til SL18! (Oslo's new trams: say hello to SL18!) Fremtidens Byreise. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 11.6.2018. (norja)
- ↑ a b Eggesvik, Olav; Mellingsæter, Hanne: Oslo skal kjøpe 87 Spania-trikker til mer enn fire milliarder. Aftenposten, 11.6.2018. Artikkelin verkkoversio. (norjaksi)
- ↑ a b c d e f Andersen, Bjørn: Oslos leddvogner 25 år. Lokaltrafikk, 2008, s. 4-8. (norjaksi)
- ↑ Ensby: T-baneprivatisering utsatt Norwegian Broadcasting Corporation. 22.11.2006. Arkistoitu 22.5.2010. Viitattu 28.3.2009. (norjaksi)
- ↑ Andersen, Bjørn: Lokaltrafikk, 2000, s. 4-11. (norjaksi)
- ↑ Andersen, Bjørn: SL95, en presentasjon. Lokaltrafikk, 2000, s. 4-10. (norjaksi)
- ↑ Ruter: Rutehefte Trikk (pdf) trafikanten.no. Arkistoitu 8.4.2010. Viitattu 25.8.2009.
- ↑ a b Bybanevogn S79. Düwag, 1982. (norjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SL79 Wikimedia Commonsissa
