SKDL:n Äänekosken työväentalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SKDL:n Äänekosken työväentalo
Äänekosken Kansantalo
Äänekosken kansantalo 1950-luvulla.
Äänekosken kansantalo 1950-luvulla.
Osoite Pitkäkatu 25
Sijainti Äänekoski
Valmistumisvuosi 1950
Purkuvuosi tammikuu 2001
Rakennuttaja Äänekosken Kansandemokraattinen yhdistys
Omistaja Äänekosken Kansandemokraattinen yhdistys
Runkorakenne hirsi
Kerrosluku 1
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Äänekosken Kansantalo sijainnut Äänekosken keskustassa. Se purettiin vuoden 2001 tammikuussa.[1][2]

Talo rakennettiin talkoilla ja oli rahoitettu osaksi lainoilla ja osaksi omalla rahoituksella. Se rakennettiin vuonna 1950, ja siihen tehtiin laajennusosa vuonna 1963.[3]

Työväentalo oli rankorakenteinen. Ulkoseinät on rapattu. Katteena oli käytetty peltiä ja bitumia. Vanhan osan sisäseinät olivat halltexia ja paneelia ja laajennusosassa lastulevyä. Sisäkatto oli vanhassa osassa halltexia ja laajennusosassa betoniaselvennä. Alkuperäiset puu-uunit oli vaihdettu öljypoltinkattilaan vuonna 1963 ja samana vuonna asennettiin vesijohto, viemäri ja rakennettu wc:t.[3] Talossa oli juhlasali näyttämöineen, ravintola, keittiö ja eteinen, pioneerihuone, punttisali ja kahden huoneen ja keittiön asunto. Käymälä ja puuvaja olivat ulkorakennuksessa.[3]

Toimintaa työväentalolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talossa on vuoden 1982 tiedon mukaan järjestetty kokouksia, nuorisotoimintaa, tansseja, bingoa, urheiluharjoituksia ja juhlia.[3] Loppuaikoina siellä oli bändien harjoitustiloja, järjestettiin erilaisia myyntitapahtumia, mutta kun rakennus meni huonoon kuntoon se lopulta purettiin tammikuussa 2001.[1][2]

  1. a b Ramin Kortit 141: Korttietsiviä mietityttää – miksi Louhenkatua kuvattiin? Äänekosken KaupunkiSanomat. 20.12.2015. Viitattu 27.2.2023.
  2. a b Steffansson, Marjo: Komulasta Kemula. Äänekosken KaupunkiSanomat, 2011, nro 4, s. 26. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.2.2023.
  3. a b c d Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.