Ukrainan turvallisuuspalvelu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta SBU)
5 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 3. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainan turvallisuuspalvelu
Служба безпеки України
SBU
Ukrainan turvallisuuspalvelun tunnus
Ukrainan turvallisuuspalvelun tunnus
Ukrainan turvallisuuspalvelun lippu
Ukrainan turvallisuuspalvelun lippu
Perustettu 20. syyskuuta 1991
Tyyppi tiedustelupalvelu
Päämaja Kiova, Ukraina
Toiminta-alue  Ukraina
Jäsenet 29 000 (2017)[1]
Pääjohtaja Vasyl Maljuk
Kattojärjestö Ukrainan presidentti
Aiheesta muualla
Sivusto
Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) päämaja Kiovassa.

Ukrainan turvallisuuspalvelu (ukr. Служба безпеки України, Služba bezpeky Ukrajiny, SBU) on Ukrainan valtion turvallisuusviranomainen. Sen tehtäväkuvaan kuuluu vastavakoilu sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta. Ukrainan perustuslaissa SBU määritellään sotilasyksiköksi, ja sen henkilöstöä pidetään sotilashenkilöstönä, jolla on sotilasarvot. Se kuuluu Ukrainan presidentin välittömään alaisuuteen.[2] SBU:lla on myös oma erikoisjoukkoyksikkönsä, Alfa-ryhmä.

SBU perustettiin Ukrainan itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1991. Ukrainan kansalaiset suhtautuivat virastoon negatiivisesti suurimman osan sen olemassaolosta, sillä sitä pidettiin yleisesti korruptoituneena ja se tunnettiin parhaiten oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja pelottelusta. Vuonna 2014 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen SBU kävi läpi rakenneuudistuksen uuden hallituskauden myötä, koska se oli korruptoitunut ja Venäjän tiedustelupalvelut olivat todennäköisesti soluttautuneet palvelun toimintaan.[3]

SBU on sittemmin osallistunut operaatioihin Venäjää, Donbasin venäläismielisiä separatisteja ja muita venäläismielisiä vastaan Donbasin sodan ja Venäjän ja Ukrainan välisen sodan alkamisen jälkeen.[4]

Tehtävät ja vastuualueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan turvallisuuspalvelun tehtävänä on laissa määritellyn toimivaltansa puitteissa suojella kansallista suvereniteettia, perustuslaillista järjestystä, alueellista koskemattomuutta, Ukrainan taloudellista, tieteellistä, teknistä ja puolustuspotentiaalia, valtion laillisia etuja ja kansalaisoikeuksia ulkomaisten erikoisjoukkojen tiedustelu- ja kumoukselliselta toiminnalta sekä tiettyjen järjestöjen, ryhmien ja yksilöiden yrittämältä lainvastaiselta sekaantumiselta ja huolehtia valtiosalaisuuksien suojaamisesta.[5]

Muihin tehtäviin kuuluu torjua ihmisrauhaa ja -turvallisuutta vaarantavia rikoksia, terrorismia, korruptiota ja järjestäytynyttä rikollista toimintaa hallinnon ja talouden alalla sekä muita laittomia tekoja, jotka uhkaavat välittömästi Ukrainan keskeisiä intressejä.

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBU:n yleinen rakenne ja toimintamenetelmät näyttävät olevan hyvin samanlaiset kuin sen edeltäjällä (Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan KGB) lukuun ottamatta Ukrainan rajavartiolaitosta ja korkea-arvoisten valtion virkamiesten turvallisuudesta vastaavaa osastoa. SBU:lla on kuitenkin alaisuudessaan Alfa-ryhmä, jolla on tukikohtia kaikissa Ukrainan maakunnissa.

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keskushallinto
    • Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan pääosasto
  • SBU:n alueelliset osastot (26 osastoa)
  • Erityisosasto
  • Terrorismintorjuntakeskus (tekee yhteistyötä lukuisten ministeriöiden ja muiden valtion virastojen, kuten sisäministeriön, puolustusministeriön, hätätilaministeriön, valtion rajavartiolaitoksen ja muiden kanssa)
  • Oppilaitokset
  • Ukrainan turvallisuuspalvelun kansallinen akatemia
  • Sotilaallinen vastatiedustelu
  • SBU:n valtionarkisto
  • Alfa-ryhmä

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan turvallisuuspalvelut Neuvostoliiton aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kansantasavalta perusti 14. tammikuuta 1918 turvallisuuspalvelunsa.[6]

Toukokuussa 1918 Ukrainan valtion sisäministeriön valtionkaartin osasto alkoi muodostaa uutta tiedustelupalvelua.[6] Virasto oli edeltäjäänsä paljon tehokkaampi, koska siihen kuului entisiä Okhranan (Venäjän keisarikunnan salainen poliisi) työntekijöitä.[6] Ukrainan valtion kaaduttua ja Ukrainan kansantasavallan palattua valtaan joulukuussa 1918, uudet viranomaiset tuhosivat käytännössä koko Ukrainan valtion infrastruktuurin.[6] Tämän vuoksi tammikuussa 1919 perustetun uuden salaisen palvelun (jossa oli kaksi osastoa - kotimaa ja ulkomaa) oli aloitettava toimintansa tyhjästä.[6][7] Sitä ei koskaan johdettu hyvin eikä se ollut yhtä menestyvä kuin sen edeltäjänsä, Ukrainan valtion turvallisuuspalvelu.[6][7] Länsi-Ukrainan kansantasavallan turvallisuuspalvelut olivat toisaalta hyvin organisoituja.[6] Länsi-Ukrainan kansantasavallan ja Ukrainan kansantasavallan turvallisuuspalvelut eivät tehneet yhteistyötä.[6]

Vuonna 1924 Ukrainan kansantasavallan entinen (huhtikuusta heinäkuuhun 1919) tiedustelupäällikkö Mykola Tšebotarov aloitti omasta aloitteestaan tiedustelutoiminnan Ukrainan kansantasavallan pakolaishallituksen puolesta Ukrainan SNT:n alueella.[8]

Ukrainalainen Tšeka perustettiin 3. joulukuuta 1918 Kurskissa[9] Jakov Sverdlovin aloitteesta ja Leninin käskystä. Ukrainan neuvostohallituksen tukemiseksi Moskovassa muodostettiin 24 500 sotilaan erikoisjoukot, jotka olivat osa koko ukrainalaista Tšekaa.

Alfa-ryhmän sotilaita

1990–2005

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBU sai alkunsa Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan KGB:n osastosta, joka säilytti suurimman osan 1990-luvun henkilöstöstään.[10] Se perustettiin syyskuussa 1991 Ukrainan itsenäistyttyä elokuussa 1991.[6] Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan viimeinen osastopäällikkö, kenraalieversti Nikolai Goluško jäi Ukrainan vastaperustetun turvallisuuspalvelun puheenjohtajaksi neljäksi kuukaudeksi ennen kuin hän siirtyi Venäjälle johtamaan Venäjän vastavakoilupalvelua.[6]

Vuodesta 1992 lähtien virasto on kilpaillut tiedustelutehtävistä Ukrainan sotilastiedustelun kanssa.

Lvivissä sattui joulukuussa 1995 surullisenkuuluisa tapaus, kun SBU:n agentit pidättivät paikallisen kansalaisen Juri Mozolan, kuulustelivat häntä ja kiduttivat häntä raa'asti kolmen päivän ajan. Hän kieltäytyi tunnustamasta murhasyytettä ja kuoli SBU:n vankeudessa. Myöhemmin kävi ilmi, että todellinen murhaaja oli sarjamurhaaja Anatoli Onoprijenko. Hänet pidätettiin seuraavana vuonna. Useita SBU:n agentteja tuomittiin tapauksesta.[11][12]

Raportteja SBU:n osallistumisesta asekauppaan ulkomaille alkoi ilmetä jatkuvasti 2000-luvun alussa.[10] Ukrainan viranomaiset ovat myöntäneet kyseiset asekaupat ja pidättäneet joitakin epäiltyjä osapuolia.[10]

SBU:n ratsia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Sumyn alueella.

Vuonna 2004 SBU:n tiedustelupalvelun edustaja Saksassa, kenraali Valerii Kravtšenko syytti julkisesti tiedustelupalveluaan poliittisesta toiminnasta, muun muassa Ukrainan oppositiopoliitikkojen ja saksalaisten tv-toimittajien vakoilusta ulkomailla. Hänet erotettiin ennen kun hän palasi Ukrainaan. Piileskeltyään puoli vuotta Saksassa Kravtšenko palasi Ukrainaan ja antautui lokakuussa 2004.

2005–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan turvallisuuspalvelun entinen johtaja Valerij H’oroškovskyi oli mukana useissa kohuissa toimikautensa aikana. H’oroškovskyi sanoi, että SBU:n päätehtävänä oli suojella presidenttiä eikä Ukrainan etuja. Heinäkuun 26. päivänä 2010 SBU pidätti erään internet-bloggaajan ja antoi seuraavana päivänä vangitsemismääräyksen. SBU syytti bloggaajaa Ukrainan presidentin uhkailusta vedoten hänen kommenttiinsa ”Iskeköön ukkonen Janukovytšiin!”; hänet vapautettiin lyhyen keskustelun jälkeen.[6] SBU reagoi kuitenkin suhteellisen passiivisesti Venäjän virkamiehen lausuntoihin, joissa hän väitti Krimin ja Sevastopolin kuuluvan Venäjän federaatioon.[13] Protestiryhmä Femen kertoi, että vuoden 2010 alussa presidentti Viktor Janukovytšin vaalien jälkeen SBU yritti uhkailla Femen-aktivisteja.[14]

SBU paljasti seitsemän vakoojaa ja 16 erikoisagenttia vuonna 2009.[15] Vuonna 2011 tehtiin paljon pidätyksiä ja ratsioita.[16]

2014–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SBU:n agentit ja Alfa-ryhmän operaattorit pyramidihuijauksen organisoijia vastaan tehdyssä ratsiassa vuonna 2020.

Helmikuussa 2014 lukuisia asiakirjoja, kovalevyjä ja muistitikkuja, joihin kuului tietoja yli 22 000 virkamiehestä ja ilmiantajasta, varastettiin tai tuhottiin SBU:hun tehdyssä ratsiassa, jonka presidentti Viktor Janukovytšin väitettiin määränneen.[7]

Helmikuun 2014 lopulla oppositiopolitiikko Hennadij Moskal julkaisi asiakirjoja, jotka paljastivat, että SBU oli väitetysti soluttautunut vuoden 2013 lopun ja helmikuun 2014 väliseen hallituksen vastaiseen Euromaidan-mielenosoitukseen.[17]

Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen SBU:n uusi johtaja Valentin Nalivaitšenko väitti löytäneensä uuden toimistorakennuksen tyhjänä ja sanoi, että ”viraston entinen johto oli paennut Venäjälle tai Krimille”. [3] Ennen nimitystään hän toimi Ukrainan parlamentissa UDAR-puolueen kansanedustajana.[12] Nalivaitšenko väitti myös, että venäläiset vakoilijat olivat tuolloin soluttautuneet palveluun erittäin pahasti.[3] Nalivaitšenkon edeltäjä Oleksandr Jakymenko ja noin 15 muuta entistä SBU:n huippuvirkailijaa näyttäytyivät Venäjällä muutamaa päivää myöhemmin.[18] Väitetään, että vallankumouksen jälkeisinä kuukausina tuhannet ukrainalaiset vakoojat vaihtoivat puolta ja ryhtyivät palvelemaan Venäjää vuoden 2014 Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan mielenosoituksien aikana.[8] Vuoden 2014 loppuun mennessä oli pidätetty 235 SBU:n agenttia, mukaan lukien entinen vastavakoilupäällikkö ja hänen serkkunsa, sekä satoja muita agentteja, ja 25 maanpetossyytettä oli nostettu Janukovytšin aikaisia SBU:n virkamiehiä vastaan.[9] Heinäkuussa 2015 Nalivaitšenko väitti: ”Venäläisten agenttien soluttautuminen ei ole enää kokonaisvaltaista. Vaara ei ole enää suuri”.[3] Pidätetyt agentit korvattiin Länsi-Ukrainasta tulleilla uusilla alokkailla, joista monet olivat parikymppisiä iältään.[19] Lojaalisuuden testaamiseksi kaikki SBU:n agentit joutuvat toistuviin kuulusteluihin ja valheenpaljastustesteihin.[20]

Kesäkuussa 2015 Kyiv Post -lehti kertoi, että SBU:n varapäällikkö Vitali Malikov oli tukenut Krimin liittämistä Venäjään.[21] Ukrainan parlamentin kansallisen turvallisuuden valiokunnan helmikuun 2016 virallisten tietojen mukaan 10 prosenttia SBU:n henkilöstöstä lähti Krimiltä sen jälkeen, kun se liitettiin Venäjään.[22] SBU:n omien tietojen mukaan (marraskuussa 2017) näin teki 13 prosenttia.[23]

Amnesty International ja Human Rights Watch kertoivat vuonna 2016, että SBU:lla on salaisia pidätyskeskuksia, joissa siviilejä pidetään eristyksissä ja joissa heitä kohdellaan epäasiallisesti ja kidutetaan.[24]

Vuonna 2017 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien tarkkailuryhmä Ukrainassa (HRMMU) ilmaisi huolensa siitä, että Ukrainassa vallitsee tilanne, jossa ”mielipiteen- ja ilmaisunvapaus” on ”kasvavien haasteiden alla”. YK:n raporttien mukaan SBU hyödyntää Ukrainan rikoslain laajaa tulkinnanvaraisuutta ja soveltamista riippumattomia ukrainalaisia toimittajia, bloggaajia ja media-aktivisteja vastaan.[25] HRMMU:n raporttien mukaan SBU:n henkilöstö on syyllistynyt useisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten seksuaaliseen väkivaltaan ja kidutukseen.[26][27]

SBU:n uusi osasto perustettiin vuonna 2015 toimimaan sabotöörijoukkona. Se oli osallisena useissa merkittävissä venäläismielisten komentajien salamurhissa Donbasissa: Aleksandr Zahartšenko, Mihail Tolstyh ja Arsen Pavlov.[28]

SBU pidätti 21. joulukuuta 2017 kaksi ukrainalaista virkamiestä vakoilemisesta Venäjälle, joista toinen oli SBU:n työntekijä ja toinen, Stanislav Ježov, työskenteli eri ministeriöille.[4]

Vuoden 2018 lopulla SBU teki ratsioita eri puolilla maata Ukrainan ortodoksisen kirkon (Moskovan patriarkaatin) kirkkoja ja pappeja vastaan.[29][30][31]

SBU ilmoitti 8. heinäkuuta 2019 tehneensä ratsian Donbasissa pidättääkseen Vladimir Tsemahin, joka oli väitetysti mukana MH17:n alasampumisessa.[32] SBU mainitsi, että hän on todistajana alasampumiselle.[33]

SBU:n agentti pidättämässä epäiltyä venäläistä vakoojaa Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan vuonna 2022.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, SBU aloitti laajan vastavakoilutoiminnan Venäjän tiedustelupalveluja vastaan. SBU pidätti viidennen kolonnan jäseniä, Venäjän kannattajia, vakoojia ja soluttautujia.[34] SBU tunkeutui amerikkalaisen NSA:n ja CIA:n avustuksella myös Venäjän salattujen matkapuhelinpalvelujen läpi ja kuunteli puheluita saadakseen selville tärkeitä kohteita tai muita hyödyllisiä tiedustelutietoja.[35] Monet venäläiset kenraalit kuolivat salakuunneltujen puhelujen takia.[36] He myös julkaisivat verkkosivustollaan monia oletettavasti salakuunneltuja puheluita, joista kävi ilmi moraaliongelmia tai venäläisten joukkojen myöntämiä sotarikoksia.[37][38]

Maaliskuun 5. päivänä 2022 SBU:n agentit ampuivat ja tappoivat Denys Kirjejevin, joka kuului Ukrainan neuvotteluvaltuuskuntaan, kun häntä oltiin pidättämässä.[39] SBU:n mukaan Kirjejeviä epäiltiin maanpetoksesta ja väitettiin, että heillä oli selkeitä todisteita siitä, että hän työskenteli vihollisen palveluksessa.[40][41] Kuitenkin myöhemmin, 18. elokuuta Ukrainan puolustusministeriön sotilastiedustelu paljasti, että hän oli heidän agenttinsa ja että hän ”kuoli suorittaessaan erityistehtäviä” HUR:lle[42]

Huhtikuun 12. päivänä 2022 SBU ilmoitti pidättäneensä Vladimir Putinin liittolaisen Viktor Medvedtšukin. Medvedtšukia vastaan aloitettiin maanpetosjuttu edellisvuonna ja helmikuussa, ja viranomaiset sanoivat, että Medvedtšuk pakeni kotiarestista.[43]

17. heinäkuuta 2022 presidentti Volodymyr Zelenskyi erotti SBU:n johtajan Ivan Bakanovin.[44] Bakanov oli Zelenskyin pitkäaikainen työtoveri ja hyvä ystävä, mutta häntä syytettiin siitä, että hän oli hyväksynyt maanpetoksen ja SBU:n agenttien yhteistyön Venäjän kanssa ja että hän ei ollut onnistunut erottamaan heitä.[45][46] SBU:n ensimmäinen varajohtaja Vasyl Maljuk nimitettiin SBU:n vt. johtajaksi.[47]

Ukrainska Pravdan ja UNIANin mukaan lokakuun 2022 Krimin sillan räjähdyksen toteutti SBU.[48][49]

SBU pidätti 7. elokuuta 2023 naisen, joka epäillään presidentti Zelenskyin murhayrityksestä. Nimeämätöntä naista syytettiin tietojen toimittamisesta venäläisille ilmaiskua varten.[50]

Elokuun 12. päivänä 2024 SBU väitti, että Venäjä yritti syyttää valheellisesti Ukrainan armeijaa sotarikoksista, kun Ukraina eteni maahyökkäyksellä Venäjän Kurskin alueelle.[51]

Päälliköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://m.glavcom.ua/news/u-sbu-rozpovili-skilki-spivrobitnikiv-pracyuje-v-specsluzhbi--454212.html
  2. ↑ "SSU reform" ssu.gov.ua.
  3. ↑ a b c d Ex-Ukrainian Spy Chief: Russian Camps Spreading Chaos Voice of America. 24.7.2015. Viitattu 22.9.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Damien Sharkov Staff Writer: Ukraine Arrests Two 'Russian Spies' Among Its Ranks Newsweek. 21.12.2017. Viitattu 22.9.2024. (englanniksi)
  5. ↑ The Security Service of Ukraine web.archive.org. 18.4.2010. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 22.9.2024.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Дмитро Шурхало: ​Українські спецслужби. Перемоги і поразки останнього століття Радіо Свобода. 14.1.2018. Viitattu 23.9.2024. (ukraina)
  7. ↑ a b c "Невидимий фронт": спецслужби часів Української революції Зеркало недели | Дзеркало тижня | Mirror Weekly. Viitattu 23.9.2024. (ukraina)
  8. ↑ a b Військова спецслужба державного центру УНР в екзилі та її керівники (1926-1938 рр.) - реферат з Історії України - шкільна програма 12 класів uahistory.co. Viitattu 23.9.2024. (ukraina)
  9. ↑ a b ВСЕУКРАЇНСЬКА НАДЗВИЧАЙНА КОМІСІЯ - Лексика - українські енциклопедії та словники web.archive.org. 30.10.2014. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 23.9.2024.
  10. ↑ a b c How Russian Spy Games Are Sabotaging Ukraine’s Intelligence Agency - WSJ web.archive.org. 19.5.2017. Arkistoitu 19.5.2017. Viitattu 23.9.2024.
  11. ↑ Kuzio, Taras: ”The Security Service (SBU)”, Ukraine. Democratization, Corruption and the New Russian Imperialism. s. 467. Bloomsbury Academic, 2015.
  12. ↑ a b UNHCR | Refworld | Amnesty International Report 1997 - Ukraine web.archive.org. 8.10.2012. Arkistoitu 8.10.2012. Viitattu 23.9.2024.
  13. ↑ Лужков опять взялся за свое Главред. 25.7.2010. Arkistoitu 25.7.2010. Viitattu 23.9.2024.
  14. ↑ Kiev's Topless Protestors: 'The Entire Ukraine Is a Brothel' - SPIEGEL ONLINE - News - International web.archive.org. 3.11.2011. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 23.9.2024.
  15. ↑ Seven spies, 16 special service agents exposed in Ukraine in 2009 web.archive.org. 30.12.2014. Arkistoitu 30.12.2014. Viitattu 23.9.2024.
  16. ↑ ТОП-5 арештів і "маски-шоу" 2011 року | Економічна правда web.archive.org. 13.1.2012. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 23.9.2024.
  17. ↑ Ukraine: Security services 'infiltrated protest groups' - BBC News web.archive.org. 23.4.2016. Arkistoitu 23.4.2016. Viitattu 23.9.2024.
  18. ↑ Christopher Miller: Ukraine's top intelligence agency deeply infiltrated by Russian spies Mashable. 30.12.2014. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Christopher Miller: Ukraine's top intelligence agency deeply infiltrated by Russian spies Mashable. 30.12.2014. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Christopher Miller: Ukraine's top intelligence agency deeply infiltrated by Russian spies Mashable. 30.12.2014. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  21. ↑ ​Video appears to show top security official supporting Kremlin-backed separatists (VIDEO) web.archive.org. 1.7.2015. Arkistoitu 1.7.2015. Viitattu 23.9.2024.
  22. ↑ Після анексії Крим покинули лише 10% співробітників СБУ Українська правда. Viitattu 23.9.2024. (ukraina)
  23. ↑ Після анексії Криму на материк виїхало лише 217 співробітників СБУ | Українська правда web.archive.org. 8.11.2017. Arkistoitu 8.11.2017. Viitattu 23.9.2024.
  24. ↑ Document | Amnesty International web.archive.org. 7.2.2018. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 23.9.2024.
  25. ↑ "Report on the human rights situation in Ukraine 16 August to 15 November 2017" ohchr.org. Arkistoitu 28 helmikuu 2018. Viitattu 23 syyskuu 2024.
  26. ↑ "Report on the human rights situation in Ukraine 16 May to 15 August 2017" ohchr.org. Arkistoitu 6 joulukuu 2017. Viitattu 23 syyskuu 2024.
  27. ↑ "Conflict-Related Sexual Violence in Ukraine 14 March 2014 to 31 January 2017" ohchr.org. Arkistoitu 7 helmikuu 2018. Viitattu 23 syyskuu 2024.
  28. ↑ Inside Ukraine’s assassination programme The Economist. Viitattu 23.9.2024.
  29. ↑ "Ukraine's security service raids home of Russian-backed monastery head" reuters.com.
  30. ↑ Ukraine raids Orthodox churches with Russia ties France 24. 3.12.2018. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Ukraine set to establish new church, secure split from Russia Al Jazeera. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Bellingcat Investigation Team: The Arrest of Vladimir Tsemakh and Its Implications for the MH17 Investigation bellingcat. 9.7.2019. Viitattu 23.9.2024. (englanti)
  33. ↑ Ukraine captures separatist believed to be linked to MH17 web.archive.org. 5.7.2019. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 23.9.2024.
  34. ↑ Ukraine cracks down on 'traitors' helping Russian troops AP News. 29.4.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Stephen Bryen: The fatal failure of Russia's ERA cryptophone system Asia Times. 26.5.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanti)
  36. ↑ Stephen Bryen: The fatal failure of Russia's ERA cryptophone system Asia Times. 26.5.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanti)
  37. ↑ Shannon Vavra: Russians Caught in Bitchfest Over Putin’s ‘Bullshit’ Victory Day The Daily Beast. 9.5.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  38. ↑ Intercepted audio said Russian soldiers almost blew up a top general for ordering them to the front line, Ukraine says Yahoo News. 31.5.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanti)
  39. ↑ СБУ во время задержания застрелила украинского переговорщика в Гомеле – источники Украинская правда. Viitattu 23.9.2024. (venäjä)
  40. ↑ СБУ убила члена украинской делегации Дениса Киреева, подозреваемого в госизмене www.unian.net. Viitattu 23.9.2024. (venäjä)
  41. ↑ "Нардеп сообщил, что участника переговоров от Украины убили при задержании за госизмену" interfax.ru.
  42. ↑ Україна втратила своїх відданих синів gur.gov.ua. Viitattu 23.9.2024.
  43. ↑ "Ukraine secret service says it has arrested top Putin ally" reuters.com.
  44. ↑ "УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №499/2022" president.gov.ua.
  45. ↑ Tim Lister,Mariya Knight: Zelensky suspends top officials over staffers’ ‘collaboration’ with Russia CNN. 17.7.2022. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  46. ↑ "Ukraine names corruption department head as acting security agency chief" reuters.com.
  47. ↑ "Ukraine names corruption department head as acting security agency chief" reuters.com.
  48. ↑ Security Service of Ukraine behind explosion on Crimean bridge | Ukrainska Pravda web.archive.org. 8.10.2022. Arkistoitu 8.10.2022. Viitattu 23.9.2024.
  49. ↑ Украинские СМИ со ссылкой на источник сообщили, что взрыв на Крымском мосту — операция СБУ — Meduza web.archive.org. 8.10.2022. Arkistoitu 8.10.2022. Viitattu 23.9.2024.
  50. ↑ A. B. C. News:+Woman arrested in plot to assassinate President Volodymyr Zelenskyy, Ukraine says ABC News. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  51. ↑ "Ukraine says Russia tries to accuse it of false war crimes in Kursk" reuters.com.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ukrainan_turvallisuuspalvelu&oldid=22848804”