Sävelmaalailu
Sävelmaalailu (tunnetaan myös nimellä sanamaalailu[1]) on sävellystekniikka, joka heijastaa sanoituksen tai sävellykseen liittyvän tarinan tai tapahtuman kirjaimellisia merkityksiä.[2] Musiikillisen vastineen voivat saada yksittäiset sanat esimerkiksi korkeus ja syvyys, heleys ja synkkyys, nopeus ja hitaus[2] ja lauseet.[3] Nousua kuvaavan tekstin yhteydessä käytetään nousevaa sävelasteikkoa ja kuolemaan liittyvä teksti kuvataan hitaalla ja tummasävyisellä musiikilla. Sävelmaalailu käyttää mm. rytmiin, melodiaan, sointuihin ja soittimiin sisältyviä keinoja ja mahdollisuuksia luonnehtimaan liikkeitä, tunteita ja mielialoja, luonnonilmiöitä, eläinten, kuten lintujen ääniä[4],värejä, maisemia, ihmisiä jne. Sitä esiintyy monissa musiikin lajeissa kuten oopperassa ja lied-sävellyksissä sekä ohjelmamusiikissa kuten sinfonisissa runoissa. [5]
Historiallinen kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sanojen sävelmaalailua käytettiin jo antiikin säveltaiteessa.[5] Sittemmin gregoriaanisessa kirkkolaulussa pienet musiikilliset kuviot vastasivat sanoja, jotka ilmaisivat paitsi tunteita, kuten iloa, myös teologisia merkityksiä. Esimerkiksi sävelkulku FA-MI-SOL-LA merkitsi Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa sekä Hänen ylösnousemustaan. FA-MI tarkoittaa poistumista, kun taas SOL on ylösnousemuksen nuotti, ja LA puolestaan on ylösnousemuksen yläpuolella tarkoittaen Hänen taivaallista valtakuntaansa. Sävelkulkuja liitettiin Raamatun latinankielisen tekstin sanoihin. Esimerkiksi FA-MI-SOL-LA yhdistettynä sanoihin ”et libera” (suom. ja vapauta) tarkoittaa, että Kristus vapauttaa meidät kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.[6]
Sävelmaalailu kehittyi etenkin 1500-luvun lopulla italialaisten ja englantilaisten madrigaalisäveltäjien keskuudessa siinä määrin, että sävelmaalailukeinoja kutsuttiin madrigalismeiksi[1] Madrigaaleista, jotka ovat maallista musiikkia, sävelmaalailu levisi ajan muuhun laulumusiikkiin. Sävelmaalailun runsas käyttö oli niin näkyvä piirre 1500-luvun lopun italialaisissa ja englantilaisissa madrigaaleissa, että se alkoi herättää kritiikkiä. Esim. sata laulua luutulle julkaissut Thomas Campion sanoi sitä kokoelmansa ensimmäisen osan johdannossa naurettavaksi ja lapselliseksi sanojen tarkkailuksi.[7]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Sävelmaalailu kukoisti barokkiajan musiikissa.[8] [9], jonka mestareille se periytyi.[5] Tunnettu esimerkki[10] on Händelin oratorion Messias tenoriaaria Ev'ry Valley[11], joka sisältää tekstin:
Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat madallettakoon; koleikot * tulkoot tasangoiksi ja kalliolouhut tasaiseksi maaksi. (Jesaja 40: 4)
koleikko= epätasainen tie[12]
Händelin melodiassa sana "laakso" päättyy matalaan nuottiin, "korotettakoon" -sanaa vastaa nouseva sävelkulku; "vuori" muodostaa melodian huipun ja "kukkula" pienemmän, kun taas "madaltaa" -sanaan liittyy matala nuotti. "Koleikko" kuvataan nopeana neljästä eri nuotista koostuvana sävelkuviona, kun taas "tasanko" lauletaan yhdellä nuotilla, ja "kalliolouhut" sisältää lyhyitä erillisiå nuotteja, kun taas viimeinen sana "tasainen maa" on laajennettu useisiin tahteihin, jotka koostuvat pitkien nuottien sarjasta.
Georg Philipp Telemannin (1681–1767) orkesterisarjassa Hampurin vuoksi ja luode (Vesimusiikkia) on tunnistettavissa sävelmaalailua kuten ”Vuoksi ja luode” -osassa. Siinä vuorovettä kuvataan asteittain kaksi oktaavia nousevalla ja laskevalla kolmen sävelen melodiakuviolla. [13]
Sävelmaalailu kuului myös Johann Sebastian Bachin sävellyskieleen.[14] Esimerkiksi Johannes-passion tunnetuimpia sävelmaalailun kohtia ovat Pietarin itku, kukon kiekuminen, Jeesuksen ruoskiminen, bassoaarian kehotus kiiruhtaa Golgatalle sekä luonnonmullistukset Jeesuksen antaessa henkensä.[15]
Romantiikan aikana alettiin lauluäänten sijasta käyttää orkesteria sävelmaalailuun myös oopperassa.[16] Orkesterisoitinnuksen ja pianotekniikan kehitys 1800-luvulla johti sävelmaalailuun[17], joka näkyi sinfonisessa runossa tai sävelrunossa.[2] Tällaisia kirjallisuuteen, historiaan, myytteihin, luontoon jne pohjautuvia nk. ohjelmamusiikkiin lukeutuvia teoksia sävelsivät monien muiden lisäksi Hector Berlioz, Franz Liszt, Felix Mendelssohn ja Richard Strauss, Suomessa Jean Sibelius (Finlandia).[18]
Richard Wagnerin säveldraamoissa sävelmaalailun sanotaan olevan systemaattinen tyyliperiaate, samoin impressionisteilla kuten Debussylla[5].
Moderni suomalainen taidemusiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Modernissa musiikissa sävelmaalailua on käyttänyt mm. Pehr Henrik Nordgren (1944–2008) kuudennessa sinfoniassaan Interdependence (suom. Keskinäinen riippuvuus)[19] ja Erik Bergman useissa sävellyksissään. Esimerkiksi Bergmanin varhaisessa lauluteoksessa (1929 ) Nykarleby (Uusikaarlepyy) kaupungin hiljaisuutta kuvaavat pysähtyneet neljäsosasoinnut ja vuonna 1935 sävelletyssä melodraamassa Marsafton (Maaliskuun ilta) staccatotoistot muistuttavat sulamisveden tippumista katolta. Kuoroteoksessa Det skymmer (Hämärtyy) vuodelta 1939 taas aistivaikutelmia saariston valoisassa illassa välittävät matala urkupiste, kehtolaulumaisesti keinuva toistokuvio ja pidennetty kenraalitauko. [20]
Kaija Saariahon oopperassa Kaukainen rakkaus ovat käytössä sävelmaalailun monet keinot[21] kuten esim. etäisyyttä kuvaava liukuva siirtymä sävelestä toiseen (glissando). [22]
Populaarimusiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sävelmaalailun suosiota tulkintakeinona kevyessä musiikissa havainnollistavat esimerkiksi seuraavat tunnettujen artistien kappaleet. Tanssiorkesteri Dallapén sovituksessa kappaleesta Valamo (säv. Ja san. Tynnilä – Jäppilä) [23] vaskipuhaltimien vuoropuhelu melodian kanssa kuvaa Laatokan aaltojen nousevaa ja laskevaa liikettä. Kappaleessa Vanhan kartanon kehräävä rukki (säv. ja san. Hill – Piippo)[24] puolestaan rukin pyörivää liikettä ilmentää harmonikalla soitettu murtosointu.[25]
Jaakko Salon sovitukset Juha Watt Vainion iskelmistä kuten kappaleesta Vanhoja poikia viiksekkäitä, myötäilevät tekstisisältöjä sävelmaalailulle ominaisin tavoin.[26]
Justin Timberlaken kappaleessa What Goes Around säettä ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää” vastaa laskeva sävelkulku, joka nousee taas alkuperäiseen ensimmäiseen säveleen.[27]
Beyoncén kappaleessa Love on Top[28] laulaja myötäilee sanoitusta mm. äkkiä siirtymällä korkeampaan sävellajiin sanan “top” (ylin tai huippu) kohdalla [29]
The Beatles-yhtyeen kappaleessa Let It Be [30] musiikki hiljenee aina laulettaessa säkeitä ”kuiskaa viisaat sanat: antaa olla[31], ja saman yhtyeen kappaleessa Lucy in the Sky with Diamonds[32] ensimmäisen säkeistön sanaa joki kuvataan kahdeksasosanuoteilla.[33]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Madrigaali teksti-ilmaisun lajina Musiikin historiaa. 5.3.2019. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ a b c Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti s. 623-624 runeberg.org. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Liisamaija Hautsalo: Kaukainen rakkaus Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa, s. 72. (Acta Musicologica Fennica 27 Väitöskirja Helsingin yliopisto) Suomen Musiikkitieteellinen Seura, 2008. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hautsalo s 113
- ↑ a b c d Otavan iso tietosanakirja osa 8, s. 931. Otava, [1962] 2. p.
- ↑ Ted Krasnicki: The Introit For Sexagesima Sunday. New Liturgical Movement, 2007. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Search Results for Thomas Campion First Booke of Ayres Fischer Madrigal | Oxford Music Online | Oxford Music Oxford Music Online. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Musiikkitieto / perustaso, 2. osa: barokki www.elisanet.fi. Arkistoitu 18.2.2020. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ KESKIVIIKKOSARJA 5 - PDF s. 3 docplayer.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Handel's 'Messiah' is a triumphant example of 'word painting' Pittsburgh Post-Gazette. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
- ↑ janhower: “Word-Painting” and Handel’s Messiah Peanutsez. 15.11.2018. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja Vanhan kirjasuomen sanakirja. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Yrjö Heinonen: Vesi ja vesimaisemat musiikissa. Teoksessa Musiikki ja luonto Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella / toim. Juha Torvinen ja Susanna Välimäki, 2019, s. 319. Utukirjat. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kaltio - Nuoren pohjolan kulttuurikuvastin (Olli Vilkuna: Johann Sebastian Bach) www.kaltio.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Olli Heikkilä: Tekstilähtöisesti ja kamarimusiikillisesti, mutta tunteikkaan rosoisesti Johannes-passio ja sen ilmaisulliset haasteet Johann Sebastian Bachin muun sävellystuotannon ja barokkimusiikin yleisten ihanteiden valossa, s. 40-41. (Opinnäytetyö Musiikin koulutusohjelma) Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Kevät 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hami Heinonen: Richard Wagnerin Lohengrin-oopperan sävellysprosessi analysoituna Yrjö Heinosen yleisen sävellysprosessimallin pohjalta, s. 86. (Pro gradu tutkielma Musiikkitiede) Jyväskylän yliopisto, 21.02.2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2020).
- ↑ Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti s. 247-248 runeberg.org. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Tuula Kotilainen: Ohjelmamusiikki – mitä se merkitsee? Tunne orkesterisi. 4.2.2018. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Susanna Välimäki: Valittämisen asteikko. Luonto ja ympäristötrauma suomalaisessa taidemusiikissa. Teoksessa Musiikki ja luonto Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella / toim. Juha Torvinen ja Susanna Välimäki, 2019, s. 42-47. Utu. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Juha Torvinen: Luontosäveltäjä Erik Bergman. Ekomusikologinen näkökulma modernistin nuoruudentuotantoon. Teoksessa Musiikki ja luonto Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella / toim.t Juha Torvinen ja Susanna Välimäki, 2019, s. 258, 264, 265, 269. UTU. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hautsalo s. 79
- ↑ Hautsalo s. 97
- ↑ Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Vanhasalo, Mikko: Humppaa! : uudelleentulkinta ja kiteytyminen Dallapén ja Humppa-Veikkojen sovituksissa, s. 119-124. (Väitöskirja Musiikintutkimuksen laitos) Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Juha Henriksson: Musiikki: Jaakko Salo, s. 186. JAPA musiikkiarkisto.fi, 2014. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2020).
- ↑ Word Painting in Popular Music | Music 005 sites.psu.edu. Viitattu 25.8.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ John Richard Ahern: Beyoncé, Plato, and the Foundations of the Polis Medium. 10.6.2018. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Jennifer Forness: Turn That Stuff Down: The Need for Silence in Music thecresset.org. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Musical description - The Beatles: Lucy in the Sky with Diamonds - AQA - GCSE Music Revision - AQA BBC Bitesize. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
