Säkkijärven kirkko
Säkkijärven kirkko oli luterilainen kirkko entisessä Säkkijärven kunnassa luovutetussa Karjalassa. Kirkko oli olemassa 1833–1940.
Säkkijärven vanhan puukirkon käytyä pieneksi ja huonokuntoiseksi, päätettiin vuonna 1829 rakentaa uusi kivikirkko.[1] Sen piirustukset pyydettiin intendenttikonttorilta. Suunnittelijaksi on mainittu viraston tuolloinen johtaja Carl Ludvig Engel[1]. Kirkko rakennettiin uuteen paikkaan graniitista vuosina 1830–1833[1] ja vihittiin Kolminaisuuden kirkoksi valmistumisvuonna.[2]
Kirkon ulkoasu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säkkijärven kirkko oli kooltaan suuri: 30 metriä pitkä ja 24 metriä leveä ja istumapaikkoja siinä oli noin 4 000.[2] Malliltaan kirkko oli päätytornillinen pitkäkirkko. Tyyliltään se edusti uusklassismia. Kirkon länsipäässä sijainnut kellotorni oli kirkon kokoon nähden matala.[1]
Valkoiseksi rapattuja ulkoseiniä jäsensivät suuret ja korkeat yläpäästään kaarevat ikkunat.[2] Kirkon pääsisäänkäynti oli kirkon länsipäässä kellotornin alaosassa. Myös kirkon sivuilla oli ovet keskimmäisen sivuikkunan alaosassa. Kirkon itäpäähän, jossa sijaitsi muun muassa sakasti, oli kaksi pyörökaarista ovea.[1] Kirkon itäpäähän lisättiin 1930-luvulla kirkon korjaustöiden yhteydessä pieni kaksinivelinen koristetorni.[3]
Sisäosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkosali jakaantui kolmeen laivaan, joita erottivat kaksi massiivista pilaririviä, joiden pilareissa oli joonialaiset kapiteelit. Keskimmäisen ison laivan kattoi korkea tynnyriholvaus, sivulaivoissa puolestaan oli tasakatot. Kirkkosalia kiersivät lehterit alkujaan kahdessa kerroksessa.[2] Säkkijärven kirkkoa korjattiin sen satavuotisjuhlia varten vuonna 1933. Korjaustöiden suurin muutos oli ylempien lehterien poistaminen, joka toi suuret ikkunat paremmin näkyviin ja teki kirkkosalista valoisamman.[3] Tuolloin kirkkoon asennettiin myös keskuslämmitys ja penkit uusittiin leveämmiksi. Kirkon urut olivat 37-äänikertaiset. Alttaritaulu kuvasi Kristuksen kirkastumista.[2]
Kirkon tuhoutuminen ja irtaimiston kohtalo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säkkijärven kirkko sai osuman venäläisten ilmapommituksessa 26. helmikuuta 1940 ja paloi.[4] Kirkon kivirunko jäi pystyyn. Jatkosodan aikana säkkijärveläiset rakensivat tilapäisen puukirkon, jonka venäläiset hävittivät sodan jälkeen.[2] Vuonna 1977 venäläiset purkivat varsinaisen kirkon rauniot ja hävittivät hautausmaan.[2]
Suurin osa Säkkijärven kirkon irtaimistosta saatiin evakuoitua. Irtaimisto on nykyisin pääasiassa Kotkan ja Suomussalmen seurakuntien käytössä, kirkon kellot ovat Vuohijärven kirkossa.[2] Alttaritaulu on Valkealan kirkossa.
Nykyinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säkkijärvelle rakennettiin suomalaisten tuella Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen puinen ortodoksinen kirkko.
Aikaisemmat kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säkkijärvellä oli ollut ainakin kolme kirkkoa ennen talvisodassa tuhoutunutta pyhäkköä. Säkkijärven vuonna 1541 perustetun kappeliseurakunnan[5] ja vuonna 1571 itsenäistyneen seurakunnan[2] ensimmäisestä kirkosta ei ole juurikaan tietoja. Se on rakennettu mahdollisesti jo ennen kappeliseurakunnan perustamista ja oli varsin vaatimaton puurakennus.[5]
Säkkijärven toisenkaan kirkon rakennusvuosi ei ole tiedossa. Kirkko kärsi vaurioita isonvihan aikana, jolloin venäläiset ryöstivät kirkon. Kirkkoa korjattiin vuosina 1737–1739.[5] Pikkuvihan aikana elokuussa 1741 venäläiset ryöstivät jälleen Säkkijärveä, ja tällä kertaa myös kirkko paloi.[5]
Uutta kirkkoa oli alettu suunnitella heti edellisen tuhouduttua palossa ja sitä varten oli Porvoon hiippakunnassa kannettu yhteistä kolehtia. Turun rauhassa Säkkijärvi liitettiin Venäjään, ja jo kerättyjä varoja ei saatukaan käyttöön, vaan uusi kirkonrakennuskolehti kannettiin Viipurin luterilaisen konsistorin alueella rauhanteon jälkeen.[5] Säkkijärven kolmas kirkko valmistui puusta vuonna 1750 ja se oli malliltaan ristikirkko, jonka vieressä oli erillinen kellotorni.[5] Tämä Säkkijärven kolmas kirkko oli käynyt huonokuntoiseksi 1800-luvun alkupuolelle tultaessa, ja niinpä vuonna 1830 alettiin rakentaa uutta kirkkoa, joka jäi seurakunnan viimeiseksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Soile Rinno ja Minna Laukkanen (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuva Säkkijärven kirkosta ennen sotia (Arkistoitu – Internet Archive)
