Ruusuruohokiitäjä
| Ruusuruohokiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Hemaris |
| Laji: | tityus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hemaris tityus |
|
| Katso myös | |
Ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus) on keskikokoinen kiitäjäperhoslaji. Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruohokiitäjä muistuttaa paljon lähisukulaistaan kuusamakiitäjä (Hemaris fuciformis), mutta on jonkin verran tätä pienempi. Yleisvaikutelma on kimalaismainen. Perhosen ruumis on vihertävänkeltaisen karvan peittämä. Takaruumissa on musta poikkiraita, jonka takana jaokkeiden karvat ovat selkäpuolella oranssinkeltaisia, sivuilla vaaleita. Takaruumiin kärkitupsu on musta ja keskiosastaan keltainen. Siipien keskiosa on läpinäkyvä, mutta ulkoreunassa on ohut, mustanruskea reunus. Siivessä ei ole keskitäplää. Siipiväli on 37–44 mm.[3][4][5]
Toukka on aluksi vihreä, myöhemmin vihreän ja violetin kirjava, kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Nystyt tekevät pinnasta hyvin karheantuntuisen[6]. Toukan peräpäässä on suora, ruskeanvioletti piikki. Täysikasvuisena toukka saavuttaa 43–48 mm:n pituuden.[7]
-
Hemaris tityus ♂ -
Hemaris tityus ♂ △ -
Hemaris tityus ♀ -
Hemaris tityus ♀ △
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruohokiitäjän levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Baltiaan ja eteläisen Venäjän poikki Pohjois-Kiinaan. Skandinaviassa sitä tavataan Tanskassa sekä eteläisessä Ruotsissa ja Norjassa. Suuressa osassa Länsi-Europpaa laji on joko taantunut tai hävinnyt kokonaan.[7] Suomessa laji on aikaisemmin ollut yleisempi, mutta sittemmin taantunut ja esiintyy nykyisin lähinnä Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Useimmat havainnot keskittyvät nykyisin Pohjois-Karjalasta Saimaan poikki Kymenlaaksoon. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun alusta kesäkuun loppuun huipun ollessa kesäkuun alkupuolella.[8][9]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillisenä päiväkiitäjänä ruusuruohokiitäjä on aktiivinen päiväsaikaan ja erityisesti aurinkoisina aamupäivinä. Ruusuruohokiitäjä vierailee mielellään kukilla ja tyypillisiä elinympäristöjä ovat aurinkoiset kedot sekä teiden pientareet. Lajin esiintyminen on paikoittaista, mutta se saattaa olla sopivalla paikalla jopa runsas. Yksilöt lentävät ajoittain kauemmaksikin varsinaiselta elinalueeltaan, mutteivät lähde helposti ylittämään laajoja avoimia alueita.[7] Perhonen käy mieluiten punaisilla, sinisillä ja violeteilla kukilla[5].
Parittelu tapahtuu päivällä ja kestää noin kaksi tuntia, jona aikana perhoset lentävät toisiinsa peräpäät vastakkain kiinnittyneinä.[6] Naaras munii noin 100 munaa, muutaman kullekin ravintokasville ja suosii aurinkoisella paikalla kasvavia kasveja. Toukat ovat aluksi aktiivisia öisin ja piilottelevat lehtien alapinnoilla mutta nousevat myöhemmin illoiksi kukintoihin syömään. Helposti näkyvä toukka pudottautuu maahan pienimmästäkin häiriöstä. Täysikasvuinen toukka koteloituu roskilla naamioituun kotelokoppaan maanpinnalle tai karikkeen joukkoon. Laji talvehtii kotelona. Perhoset kuoriutuvat koteloistaan joko aamulla tai aamupäivällä.[7]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravintokasveina toimivat pääasiassa ruusuruoho (Knautia arvensis) ja purtojuuri (Succisia pratensis), mutta joskus myös keltamatara (Galium verum) ja lehtokuusama (Lonicera xylosteum).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ruusuruohokiitäjä – Hemaris tityus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 201. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/h/hemaris_tityus.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1982
- ↑ a b Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b http://tpittaway.tripod.com/sphinx/h_tit.htm
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 188–189
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Sphingidae/Hemaris/tityus/Hemaris%20tityus.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Pertti Pakkanen: Ruusuruohokiitäjä. Suomen Perhostutkijain Seura.