Ketoruusuruoho
| Ketoruusuruoho | |
|---|---|
_-_Keila.jpg) Ketoruusuruohon kukinto |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Dipsacales |
| Heimo: | Kuusamakasvit Caprifoliaceae |
| Alaheimo: | Dipsacoideae |
| Suku: | Ruusuruohot Knautia |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ketoruusuruoho[1] eli ruusuruoho (Knautia arvensis) on heinä–elokuussa kukkiva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Sen kukat ovat vaaleanpunaisia tai sinivioletteja.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruoho kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Sen lehdet ja varret ovat himmeän harmaanvihreitä; varsi haaroo yläosastaan. Se on lyhyen ja kankean karvan peittämä. Kukinto on 2–3 cm leveä mykerö, jota suojaavat kehtomaisesti asettuneet ylälehdet. Kukinto on vastakohtainen; laitakukat ovat selvästi muita suurempia. Varsilehdet sijaitsevat vastakkain ja ovat tavallisesti pariliuskaisia. Ruusukelehdet talvehtivat, kukinta tapahtuu vasta toisena vuonna.[2] Ruusuruoho muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran purtojuurta ja vuorimunkkia.
Kasvupaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruoho kasvaa kuivahkoissa ja aurinkoisissa paikoissa: rinneniityillä, kedoilla ja pientareilla, erityisesti entisillä kaskimailla. Se ei viihdy savimailla. Ruusuruohoa myydään myös koristekasviksi.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruohoa esiintyy vakinaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa; idässä ja Ahvenanmaalla se on varsin yleinen. Lapissa ruusuruoho on uustulokas.[2]
Kasvi leviää pähkylöiden avulla, joita esimerkiksi muurahaiset kuljettavat.[3] Pähkylöiden pienet sukaset tarttuvat eläinten turkkiin ja lintujen höyhenpeitteeseen.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuruoho on erinomainen mesikasvi, ja sitä pidetään tärkeänä ravintokasvina avoimien hiekkamaiden harvinaisille ja uhanalaisille perhoslajeille.[4] Kasvi on nykyisin harvinaistuneen päiväperhosen ruusuruohokiitäjän (Hemaris tityus) toukkien ravintokasvi. Aikuiset yksilöt lentävät mielellään myös muissa kukissa, kuten syreeneissä ja voikukissa.[5]
Mesikasvina ruusuruohoa suositellaan myös puutarhojen ja niittyjen syyskesän perhoskasvina.[2] Lääkekasvina ruusuruohoa on käytetty muun muassa syyhyn ja paiseiden hoitamiseen.lähde?
Nimen etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suku Knautia on nimetty saksalaisen kasvitieteilijän ja lääkärin Christian Knautin (1654–1716) mukaan.[6] Lajinimi arvense tulee latinan sanasta arvum 'pelto', joka kuvaa ruusuruohon aurinkoista kasvupaikkaa.[7]
-
Eri-ikäisiä kukintoja. -
Varsilehdessä on suuri päätöliuska. -
Ketoruusuruoho ja tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus). -
Vielä kypsymättömiä pähkylöitä. -
Piirros teoksessa Bilder ur Nordens Flora.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ruusuruoho LuontoPortti. Viitattu 8.2.2012.
- ↑ a b c d Ruusuruoho (Knautia arvensis) Pratensis. Viitattu 8.2.2012.
- ↑ Ruusuruoho Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 8.2.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Lohjanharjun avoimien hiekkamaiden perhoslajien elinympäristökartoitus (pdf) Helsinki 2001: Faunatica OY. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 7.6.2009.
- ↑ Pakkanen, P., Silvonen, K. & Wettenhovi, J.: Hemaris tityus (Linnaeus, 1758) Ruusuruohokiitäjä Suomen perhostutkijain seura. Arkistoitu 30.7.2009. Viitattu 8.2.2012.
- ↑ Knautia L., Åkervaddar Den virtuella floran. 4.5.2000. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.2.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Åkervädd Den virtuella floran. 24.6.2008. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.2.2012. (ruotsiksi)