Ruteenikolmikko

Ruteenikolmikko (ukr. Руська трійця, Ruska trijtsja) oli 1830-luvun lopulla vaikuttanut galitsialainen kirjallinen ryhmä. Sen merkittävimpiä jäseniä olivat Markijan Šaškevytš, Jakiv Holovatskyi ja Ivan Vahylevytš, jotka opiskelivat Lvivin teologisessa seminaarissa. Ryhmä syntyi romantiikan kaudella, joka leimasi heidän tuotantoaan. Kiinnostuksen kohteina olivat kansanrunous, historia ja panslavismi. Slavofiilisyyttään he ilmensivät vanhojen slaavilaisten salanimien käytöllä: Šaškevitš käytti nimeä Ruslan, Vahylevytš nimeä Dalibor ja Holovatskyi nimeä Jaroslav.

Ryhmän ympärille kerääntyi nuoria, jotka halusivat toimia oman kansansa hyväksi. Osa toimi myös puolalaisissa vallankumouspiireissä, mutta lähinnä he harrastivat suullisen perinteen keräämistä, Ukrainan historian tutkimista, muiden slaavilaisten kirjailijoiden teosten kääntämistä ja omien runojen ja tutkielmien kirjoittamista.

Ryhmän jäsenten mukaan Galitsian, Bukovinan ja Transkarpatian "ruteenit" olivat kaikki yhtä ja samaa ukrainalaista kansaa, jolla oli oma kieli, kulttuuri ja historia. Oman tuotannon julkaisu tuotti vaikeuksia, eikä kahta ensimmäistä kokoelmaa Syn Rusi (1833) ja Zoria (1834) he eivät saatu julkaistuksi. Kolmas, Rusalka Dnistrovaja ('Dnestrin nymfi'), ilmestyi Budapestissa, mutta tuhannen kappaleen painoksesta 800 takavarikoitiin heti. Lyhytikäisyydestään huolimatta kokoelmalla oli valtava merkitys, sillä se oli kirjoitettu puhutulla ukrainan kielellä oppineiden jazytsiien sijasta, jonka käytön Galitsian kansallismieliset tuomitsivat. Se oli siten alkuna ukrainan kansankielen käytölle Habsburgien monarkiassa. Sen panslavismi rinnastuu slovakialaisen runoilijan Ján Kollárin sonettikokoelmaan Slávy dcera (1824, 'Slavan tytär'), joka paljolti oli Ruteenikolmikon inspiraation lähde.