Ruotsin maakunnat
Ruotsin maakunnat (ruots. landskap) olivat hallinnollisia alueita Ruotsissa vuoteen 1634. Tämän jälkeen niiden seuraajiksi hallinnollisina alueina tulivat läänit ja maakuntajako jäi epäviralliseksi. Vielä nykyaikanakin monet ihmiset samastavat itsensä kotimaakuntaansa, vaikka niillä ei enää ole hallinnollista merkitystä. Maakuntajako perustui osittain jo esihistoriallisella ajalla olemassa olleisiin aluejakoihin. Keskiajalla maakunnat toimivat erillisinä hallinnollisina yksikköinä, joilla oli omat maakuntalakinsa.
Myös Suomen historialliset maakunnat ovat ennen vuotta 1809 olleet Ruotsin maakuntia. Monet Etelä-Ruotsin nykyisistä maakunnista kuuluivat aikanaan Tanskaan, eikä niillä ole Ruotsin vallan aikana ollut omia maakuntalakejaan. Ruotsin nykyisistä maakunnista muita selvästi nuorempi on Norrbottenin maakunta, jota alettiin pitää omana maakuntanaan vasta Norrbottenin läänin perustamisen jälkeen vuonna 1810. Kun Norrbotten lasketaan mukaan, niin nykyisen Ruotsin rajojen sisällä on 25 maakuntaa. Niistä viisi on aiemmin kuulunut Tanskaan ja kolme Norjaan. Lisäksi Taalainmaan maakuntaan nykyään kuuluvat Idren ja Särnan pitäjät Älvdalenin kunnassa olivat aiemmin osa Norjaa.
1860-luvulla perustettujen maakäräjäkuntien rajat noudattavat läänien rajoja.
Maakuntien merkitys nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin maakunnilla ei nykypäivänä ole mitään poliittis-hallinnollista merkitystä, mutta kulttuurisissa ja historiallisissa yhteyksissä niitä käytetään ahkerasti. Monet ihmiset tuntevat suurempaa yhteenkuuluvuutta kotimaakuntaansa kuin kotilääniinsä, ja ruotsalaiset ilmoittavat kotiseudukseen mieluummin maakunnan kuin läänin. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Pohjois-Ruotsissa puhutaan useammin Norrbottenin läänistä ja Västerbottenin läänistä kuin Lapin, Norrbottenin ja Västerbottenin maakunnista. Myös maakuntarajojen useaan osaa jakamissa Tukholmassa ja Göteborgissa maakuntaan identifioituminen on heikkoa.
On monia esimerkkejä siitä, kuinka maakunnan asukkaat käyttävät juuri maakuntaa kulttuuri-identiteettinsä vahvistamiseen. Matkailualalla maakuntia käytetään usein markkinoimistarkoituksiin. Useimmat Ruotsin urheiluseurat on jaettu maakunnan mukaan, vaikka lääniin perustuvia aluejakojakin esiintyy (Västerbotten, Norrbotten, Tukholma ja Göteborg). Ruotsin riimukivet ja muut valtion historiallisen museon esinekokoelmat on jaoteltu maakuntien mukaan. Ruotsin Radiolla P4:lla on paikallisradiot 12 maakunnassa. Uppsalan yliopistossa on 13 maakunnan osakuntaa.
Monarkki antaa Ruotsin prinsseille ja prinsessoille herttuakunniksi yhden tai useamman maakunnan. Esimerkiksi kruununprinsessa Victoria on Länsi-Götanmaan herttuatar. Näillä arvonimillä ei ole mitään käytännön merkitystä, mutta ne ovat maakuntien viimeinen virallinen tehtävä. Tämä perinne on lähtöisin Vaasojen ajalta, jolloin Ruotsin maakunnille annettiin vaakunat ja ne nimettiin jo herttuakunniksi tai kreivikunniksi. Tämä jako oli voimassa vuoteen 1884 asti, jolloin kaikki Ruotsin maakunnat saivat luvan käyttää herttuankruunua vaakunakilvissään.
Norrbottenin maakunnan muodostuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maakuntien rajat periytyvät vuodesta 1634 ja ne ovat periaatteessa muuttumattomia. Joitakin muutoksia maakuntarajoihin on kuitenkin tehty etenkin 1800-luvulla. Norrbottenia alueen asukkaat ovat pitäneet omana maakuntana sen jälkeen kun Västerbottenin läänin pohjoisosa erotettiin Norrbottenin lääniksi vuonna 1810. Vuonna 1995 valtakunnanheraldikko suunnitteli Norrbottenille oman maakuntavaakunan, mikä katsotaan epäsuoraksi tunnustukseksi asemasta maakuntana. Ennen maakuntavaakunan suunnittelua Norrbottenia pidettiin virallisesti Västerbottenin maakunnan osana, koska maakuntajako oli jäänyt pois käytöstä ennen Västerbottenin jakamista Västerbottenin ja Norrbottenin lääneihin.
Ruotsin historialliset pääalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ruotsin historialliset pääalueet
Ruotsin historialliset pääalueet sen nykyisten rajojen sisällä ovat Etelä-Ruotsissa sijaitseva Götanmaa, Keski-Ruotsissa sijaitseva Sveanmaa ja Pohjois-Ruotsin kattavaa Norlanti. Värmlanti kuului aiemmin Götanmaahan, mutta vuodesta 1815 se on luettu Sveanmaahan.
Ennen vuotta 1809 Norlantiin saatettiin lukea myös nykyiseen Suomeen kuuluva Pohjanmaa ja nykyinen Suomen Lappi, joskaan määrittely ei välttämättä ollut yksiselitteinen, koska Ruotsin historialliset pääalueet menettivät hallinnollisen asemansa jo satoja vuosia aiemmin. Neljäs pääalue Suomen vielä ollessa osa Ruotsia ennen vuotta 1809 oli Suomi tai aiemmin, ennen 1400-lukua Itämaa eli Österland, kun 1400-luvulta lähtien nimi Finland (Suomi), joka oli siihen saakka tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään ja syrjäytti aiemman nimityksen Itämaa.[1]. Myös Ruotsin nykyisten rajojen sisällä pääalueiden rajat ovat aikojen kuluessa paikoin hieman muuttuneet.
Ruotsin maakunnat pääalueittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin nykyisten rajojen sisällä nämä pääalueet jakautuvat edelleen maakuntiin seuraavasti. Luettelossa ilmoitetut suomenkieliset muodot ovat monissa tapauksissa jääneet pois käytöstä, ja useimmista maakunnista käytetään nykyään niiden ruotsinkielisiä nimiä. Luettelossa ovat myös maakuntien latinankieliset nimet.
 |
 |
Götanmaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skåne (joskus suom. Skoone, lat. Scania) (kuului Tanskaan ennen vuotta 1658)
Blekinge (lat. Blechingia) (kuului Tanskaan ennen vuotta 1658)
Halland (joskus suom. Hallanti, lat. Hallandia) (kuului Tanskaan ennen vuotta 1645)
Småland (joskus suom. Smoolanti, lat. Smalandia)
Öölanti (ruots. Öland, lat. Oelandia)
Gotlanti (ruots. Gotland, lat. Gotlandia) (kuului Tanskaan ennen vuotta 1645)
Itä-Götanmaa (ruots. Östergötland, lat. Ostrogothia)
Länsi-Götanmaa (ruots. Västergötland, lat. Westrogothia)
Dalsland (joskus suom. Dalslanti, lat. Dalia)
Bohuslän (joskus suom. Bohuslääni, lat. Bahusia) (kuului Norjaan ennen vuotta 1658)
Sveanmaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Södermanland (joskus suom. Södermanlanti, lat. Sudermannia)
Uplanti (ruots. Uppland, lat. Uplandia)
Västmanland (joskus suom. Vestmanlanti, lat. Westmannia)
Närke (lat. Nericia)
Värmlanti (ruots. Värmland, lat. Wermelandia)
Taalainmaa (ruots. Dalarna, lat. Dalecarlia) (Idre ja Särna kuuluivat Norjaan ennen vuotta 1645)
Norlanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gästrikland (joskus suom. Gestriklanti, lat. Gestricia)
Hälsingland (joskus suom. Helsinglanti, lat. Helsingia)
Härjedalen (lat. Herdalia) (kuului Norjaan ennen vuotta 1645)
Jämtland (joskus suom. Jämtlanti, lat. Jemtia) (kuului Norjaan ennen vuotta 1645)
Medelpad (lat. Medelpadia)
Ångermanland (joskus suom. Ångermanlanti, lat. Angermannia)
Västerbotten (joskus suom. Länsipohja, lat. Westrobothnia) (käsitti ennen vuotta 1810 myös nykyisen Norrbottenin maakunnan sekä ennen vuotta 1809 nykyään Suomeen kuuluvan osan Tornionjokilaaksoa)
Norrbotten (joskus suom. Pohjoispohja; alettiin käsittää maakunnaksi vasta Norrbottenin läänin perustamisen jälkeen 1810, sitä ennen osa Länsipohjaa)
Lappi (ruots. Lappland, lat. Laponia) (ennen vuotta 1809 käsitti myös nykyisen Suomen Lapin)
Maakuntien rajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sanallisia kuvauksia maakuntien rajoista on ainakin eräissä Statistiska centralbyrånin vanhoissa julkaisuissa, joista tuorein kuvaa vuoden 1996 kunta- ja läänijaon mukaista tilannetta.[2]
Vain Gotlannin tapauksessa maakunta ja lääni vastaavat toisiaan täydellisesti. Joissakin tapauksissa maakunta ja lääni saattavat suunnilleen vastata toisiaan, mutta eivät kuitenkaan aivan täydellisesti (esimerkiksi Taalainmaa). Joku maakunta voi kuulua useampaan lääniin (esimerkiksi Södermanland) ja lääniin voi vastaavasti kuulua kokonaan tai osittain useita maakuntia (esimerkiksi Gävleborgin lääniin kuuluvat Gästrikland ja Hälsingland).
Maakuntien rajat eivät lääninrajojen lisäksi noudata kaikkialla nykyisten kuntienkaan rajoja. Monet kunnat kuuluvat vain yhteen maakuntaan, mutta eräät kunnat kuuluvat osittain kahteenkin maakuntaan. Esimerkiksi Båstadin kunta kuuluu pääosin Skånen maakuntaan, mutta pieniltä osin myös Hallandin maakuntaan.
Kaikissa tapauksissa maakuntarajat eivät noudata edes ennen 1950- ja 1970-lukujen suuria kuntauudistuksia Ruotsissa voimassa ollutta kuntajakoa. Esimerkiksi Hörneforsin entinen kunta ja nykyinen seurakunta kuuluu osin Västerbottenin ja osin Ångermanlandin maakuntaan.
Tilastoja Ruotsin maakunnista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa taulukossa on esitetty edellä mainitut maakunnat, Ruotsin historialliset pääalueet, näiden väkiluvut, maapinta-alat ja väestötiheydet. Maakuntien pinta-alatiedot ovat vuodelta 1982.[3] Tilastotietojen lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB).
Väkiluvultaan suurimmat maakunnat ovat Uplanti, Länsi-Götanmaa, Skåne ja Södermanland, joissa on kaikissa yli miljoona asukasta. Niiden osuus Ruotsin väestöstä on hieman yli puolet. Väestöltään pienimmät maakunnat ovat Härjedalen, Öölanti, Dalsland ja Gotlanti.
Pinta-alaltaan suurin maakunta on Lappi, joka kattaa yli neljänneksen Ruotsin pinta-alasta. Pinta-alaltaan pienimmät maakunnat ovat etelässä sijaitsevat Öölanti, Blekinge ja Gotlanti.
Lappi on myös Ruotsin harvaanasutuin maakunta. Lähes yhtä harvaanasuttu on Härjedalen ja Jämtland on kolmanneksi harvaanasutuin. Tiheimmin asutut maakunnat ovat Södermanland, Uplanti ja Skåne. Södermanlandin ja Uplannin korkea väestötiheys johtuu etenkin Tukholman alueesta.
Småland on Götanmaan maakunnista selvästi suurin, sillä se koostuu 12 pienoismaakunnasta. Sveanmaalla Tukholman lähistössä asuu eniten väestöä, ja pääalueen länsiosa on harvaanasutumpaa. Suuren kokonsa ja alhaisen väestötiheytensä puolesta Taalainmaa muistuttaa enemmän Norlantia kuin muuta Sveanmaata. Norlannin eteläisin maakunta Gästrikland on Gävlen vuoksi tiheämmin asuttu kuin Ruotsi keskimäärin ja Medelpadissa Sundsvall nostaa väestötiheyttä. Muutoin Norlannin maakunnat ovat melko harvaan asuttuja. Lapin osuus Norlannin pinta-alasta on melkein puolet, mutta väestöstä alle kymmenesosa.
Seuraavassa taulukossa on vielä esitetty koko Ruotsin ja sen historiallisten pääalueiden väkiluvut, maapinta-alat ja väestötiheydet:
| Pääalue | Väkiluku[4] (31.12.2011) |
Maapinta-ala[3] (km²) |
Väestötiheys |
|---|---|---|---|
 Ruotsi |
9 482 855 | 411 615,0 | 23,0 |
| Götanmaa | 4 543 533 | 87 262,1 | 52,1 |
| Sveanmaa | 3 785 534 | 81 012,4 | 46,7 |
| Norlanti | 1 153 788 | 243 340,5 | 4,7 |
Götanmaa on asukasluvultaan selvästi suurin ja siellä asuu lähes puolet Ruotsin väestöstä. Sveanmaalla on vähemmän asukkaita, mutta pinta-alaltaan Sveanmaa ja Götanmaa ovat melko samansuuruiset. Myös keskimääräisessä väestötiheydessä ei ole suurta eroa. Norlannissa asuu vain 12 % Ruotsin väestöstä, mutta se kattaa 59 % Ruotsin pinta-alasta, joten väestötiheys jää paljon alhaisemmaksi kuin eteläisemmissä Götanmaalla ja Sveanmaalla.
Ruotsin maakuntia ennen vuotta 1809
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen historialliset maakunnat
 |
 |
Ennen Haminan rauhaa vuonna 1809 Ruotsin neljäs historiallinen pääalue oli Suomi, tai 1400-luvulle asti Itämaa (ruots. Österland tai Österlanden), joka kattoi keskeisimmän osan nykyisestä Suomesta. Se ei kuitenkaan käsittänyt koko nykyistä Suomea, koska Pohjanmaa ja nykyinen Suomen Lappi olivat historiallisesti pikemminkin osa Norlantia. Tosin määrittely tässä suhteessa ei enää 1800-luvulla ollut kovin yksiselitteinen, kun Norlanti ja muut Ruotsin pääalueet olivat menettäneet hallinnollisen asemansa jo paljon aiemmin. Lisäksi Ruotsiin kuului vuosina 1617–1722 Suomen suunnalla myös Inkerinmaa.
Itämaa (ruots. Österland), 1400-luvulta alkaen Suomi[1] (ruots. Finland):
Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga Finland; lat. Finlandia)
Ahvenanmaa (ruots. Åland; lat. Alandia)
Uusimaa (ruots. Nyland; lat. Nylandia)
Satakunta (ruots. Satakunta, Satakunda; lat. Finlandia Septentrionalis, Satakunda)
Häme (ruots. Tavastland; lat. Tavastia)
Savo (ruots. Savolax, Savolaks; lat. Savonia)
Karjala (ruots. Karelen; lat. Karelia)
- Länsipohja (ruots. Västerbotten; lat. Westrobothnia) (käsitti ennen vuotta 1810 myös nykyisen Ruotsin Norrbottenin maakunnan sekä ennen vuotta 1809 myös nykyisin Suomeen kuuluvan osan Tornionjokilaaksoa)
Pohjanmaa (ruots. Österbotten; lat. Ostrobothnia)- Lappi (ruots. Lappland; lat. Laponia) (ennen vuotta 1809 Ruotsin Lappi käsitti myös nykyisen Suomen Lapin)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b "Monissa tapauksissa keskushallinto kohteli Suomea eli Itämaata yhtenä kokonaisuutena; Finland-nimen käyttö lisääntyi unioniaikana ja Österland, Itämaa, alkoi jo unionin lopulla olla harvinainen" Suomen historian pikkujättiläinen; 2003; päätoim. Seppo Zetterberg; s. 130.
- ↑ Befolkningsstatistik 1995. Del 1, Folkmängden och dess förändringar i kommuner och församlingar m m (PDF) (sivut 180–183) Statistiska centralbyrån. Viitattu 4.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Statistisk årsbok för Sverige 1984 (PDF) 1982. Statistiska centralbyrån. Viitattu 4.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b Folkmängd i landskapen den 31 december 2011 Statistiska centralbyrån. Viitattu 19.7.2012. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Befolkningsstatistik 1995. Del 1, Folkmängden och dess förändringar i kommuner och församlingar m m Statistiska centralbyrån. (ruotsiksi) (Kuvaus maakuntiin kuuluvista lääneistä, kunnista ja seurakunnista vuonna 1996 sivuilla 180–183)
- Landskapskartor över Sverige (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- Våra landskap (ruotsiksi)
- De svenska landskapens historia (ruotsiksi)
- SCB Regina Web Map (kartta Ruotsin aluejaoista)
