Runo-Kaarina-palkinto
Runo-Kaarina on vuosittainen, valtakunnallinen runokokoelmakilpailu esikoisrunoilijoille. Kilpailu on avoin kaikille suomenkielisille runoille ja runojen aihe on vapaa. Kilpailuaika on marras-helmikuussa. Kaarinan kaupunki julkaisee kustannuksellaan kilpailun voittaneen runoteoksen Turun kirjamessuilla.[1]
Vuonna 1994 ensimmäisen kerran järjestetty Runo-Kaarina on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä runokilpailuna Suomessa. Vuosina 1994 ja 1996 se järjestettiin kutsukilpailuna, mutta muutoin kuka tahansa on voinut osallistua. Ainoa vaatimus on, ettei osallistuja ole aiemmin julkaissut runokokoelmaa.
Kilpailun suojelija on tasavallan presidentin puoliso, runoilija Jenni Haukio, joka sai itse palkinnon 1999. Valintaraadin puheenjohtajana on kirjailija Kari Levola.[1] Aiemmin valintaraatia johti kilpailun perustajajäsen Harri Raitis.
Voittoteosten lisäksi Kaarinan kaupungin runokirjojen sarjassa on ilmestynyt juhlajulkaisu Runoa, Kaarina, Runoa! Runo-Kaarinan 20 ensimmäistä vuotta (2013).
Runo-Kaarinan voittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Kirjailija[2] | Teos[2] |
|---|---|---|
| 1994 | Jukka Hannula | Sieltä nousee eläimiä ja rakkaita |
| 1995 | Eine Joutsijoki | Pimeä tulee lasin lävitse |
| Margareetta Jordan | Lähtöjä | |
| 1996 | Ilkka Koponen | Ovelta on riisuttu nimi |
| 1997 | Reetta Niemelä | Joen huoma on aina valoisa |
| 1998 | Mirkka Salo | Olen niinkuin Pierrot |
| 1999 | Jenni Haukio | Paitasi on pujahtanut ylleni |
| 2000 | Antti Koivumäki | Iltapäivällä tulee mieleen lahoavia puistoja |
| 2001 | Arto Lappi | Ei perhonen siivistään tiedä |
| 2002 | Ville Sutinen | Purut ja paperit |
| 2003 | Teija Kortelainen | Elä katto taakses |
| 2004 | Jukka Nikki | Kuuma huuma karkkipussista |
| 2005 | Lea Poikela | Ovia ja avaimia |
| 2006 | Maija-Liisa Nyman | Vieraskirja |
| 2007 | Susanna Taivalsalmi | Pieni verenkuva |
| 2008 | Lauri Hinkkanen | Kirje Mihail Gorbatshoville |
| 2009 | Tony Laine | Mäyräkoirakulkuetta odotellessa |
| 2010 | Rea Tiirola-Tyni | Silti kirkas |
| 2011 | Anna Elina Isoaro | Puolen mantereen kerhossa |
| 2012 | Aulis U. Lehtinen | Painaja |
| 2013 | Pirkko Soininen | Murretut päivät |
| 2014 | Mirkka Mattheiszen | Kuvittele reuna |
| 2015 | Raisa Jäntti | Läpilyöntikipu |
| 2016 | Riikka Ulanto | Vedelmiä[3] |
| 2017 | Jarmo Kervinen | Punainen, tähdetön |
| 2018 | Annariitta Linjama | Kädet, joiden kautta olen kulkenut |
| 2019 | Ilkka Tahvanainen | Putkista ja virtauksista |
| 2020 | Hanna Syrjämäki | Kaikukatve |
| 2021 | Sari Ouni-Gröndahl | Keinussa naukuvat kesän linnut[4] |
| 2022 | Markus Ilkka Eronen | Varjo kulkee naurusi läpi[5] |
| 2023 | Pyry Qvick[6] | Aurica – Kootut teokset |
| 2024 | Anniina Louhivuori | Päivä jona Mary hirtetään[7] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Runo-Kaarina Kaarinan kaupunki. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ a b Runo-Kaarina -voittajat Kaarinan kaupunki. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Runo-Kaarina 2016: torniolainen Riikka Ulanto ja runokokoelma ”Vedelmiä” - Turun Messukeskus Turun Messukeskus. 29.9.2016. Arkistoitu 28.7.2018. Viitattu 1.10.2016.
- ↑ Vuoden 2021 Runo-Kaarina-voittaja on valittu 7.10.2021. Kaarinan kaupunki. Arkistoitu 9.8.2022. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Runo-Kaarinan voittajateos on henkilökohtainen kertomus isästä ja poissaolosta – Markus Ilkka Erosen kokoelma yhdistelee tekstilajeja proosasta päiväkirjamerkintöihin TS.fi. 30.9.2022. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Runo-Kaarina-kilpailun voittaja 2023 on valittu 12.6.2023 (päivitetty 22.8.2023). Kaarinan kaupunki. Viitattu 1.10.2023.[vanhentunut linkki]
- ↑ Runo-Kaarina-esikoiskokoelmakilpailun voittajaksi Anniina Louhivuori Aamuset.fi. 4.10.2024. Viitattu 5.10.2024.