Ruijannokiperhonen
| Ruijannokiperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Heinäperhoset Satyrinae |
| Tribus: | Satyrini |
| Suku: | Nokiperhoset Erebia |
| Laji: | medusa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erebia medusa |
|
| Katso myös | |
Ruijannokiperhonen (Erebia medusa) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva pienehkö päiväperhonen. Ruijannokiperhonen esiintyy palearktisella alueella ja siitä on kuvattu useita alalajeja. Laji on rauhoitettu Suomessa 1. lokakuuta 2009 alkaen[2].
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruijannokiperhosen nimialalaji (Erebia medusa medusa) esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoista itään Vähään-Aasiaan ja pohjoisessa satunnaisesti Viroon asti. Alalaji Erebia medusa polaris esiintyy Fennoskandian pohjoisosissa. Muita alalajeja esiintyy Uralilla, Kaukasiassa ja Siperian kautta Amurille ja Kiinaan.
Fennoskandian alalaji esiintyy Norjassa ja Suomessa 68° pohjoispuolella. Suomessa lajia tavataan ajoittain runsaana Inarin–Utsjoen alueella ja yksi löytö on Enontekiöltä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruijannokiperhosen etusiiven pituus on yleensä 19–25 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 33–41,5 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinnan pohjaväri on koirailla tummanruskea, naarailla hieman vaaleampi. Kirjaukset ovat niukkoja. Siipiripset ovat yksiväriset. Siipien yläpinnalla on kärjen lähellä valkoteräinen kaksoissilmätäplä, jonka ympärillä on punakeltainen rengas. Tämän lisäksi siivissä on vaihteleva määrä täpliä riippuen alalajista. Naarailla täplät ovat usein isompia ja kirjaukset laajempia.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruijannokiperhosen elinympäristöä ovat suomaasto, kosteat niityt ja avoin metsämaasto. Levinneisyysalueen pohjoisosissa laji esiintyy alangoilla, etelämpänä se on vuoristolaji, jota tavataan noin 2 000 metrin korkeudelle asti.
Alalaji Erebia medusa polaris esiintyy tunturien koivuvyöhykkeessä ja joenvarsiniityillä, merenpinnan tasosta 200–300 metrin korkeudelle asti.
Lentoaika ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentoaika on toukokuusta heinäkuuhun riippuen esiintymisalueen leveysasteesta ja korkeudesta. Alalaji Erebia medusa polaris lentää Suomessa keskimäärin heinäkuun alkupuolella. Laji talvehtii toukkana kaksi kertaa, ensimmäisen kerran keskenkasvuisena ja toisen kerran täysikasvuisena.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat lampaannata (Festuca ovina), rantanurmikka (Poa palustris) ja lehtotesma (Milium effusum).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
- Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ruijannokiperhonen – Erebia medusa Suomen Lajitietokeskus. 2000. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/09/ala_koske_lettosiemenkotiloon_tai_idankirsikorentoon_1030322.html