Rudolf Breithaupt
Rudolf Maria Breithaupt (11. elokuuta 1873 Braunschweig, Saksa – 2. huhtikuuta 1945 Ballenstedt, Saksa) oli saksalainen pianopedagogi. Hän kävi lukion Braunschweigissa ja opiskeli oikeustiedettä Jenassa, Leipzigissa ja Berliinissä. Vuodesta 1897 hän opiskeli musiikkia Leipzigin konservatoriossa opettajinaan Oscar Paul, Salomon Jadassohn ja Robert Teichmüller. Musiikkitiedettä hän opiskeli Leipzigin yliopistossa Hugo Riemannin ja Herman Kretzschmarin johdolla.[1]
Breithaupt työskenteli 1900–1902 musiikkikirjailijana Dresdenissä ja Wienissä. Vuonna 1903 hän muutti Berliiniin ja toimi siellä musiikkiarvostelijana. Vuodet 1918–1945 hän opetti pianonsoittoa Sternin konservatoriossa Berliinissä lopuksi professorina. Pommitusten vuoksi hän muutti 1943 asumaan Ballenstedtiin.[1] Breithauptin opetuksen tavoitteena oli muun muassa pianistin ylävartalon luonnonmukainen työskentely soiton aikana.[2] Breithauptin pääteos on tutkielma Die natürliche Klaviertecnik (1905).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Die Musik in Geschichte und Gegenwart. Allgemeine Enzyklopädie der Musik. Bärenreiter 2000. ISBN 3-7618-1110-1.
- ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja. Otava 1976–1979. ISBN 951-1-02380-2.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
