Roza Tamarkina
.jpg)
Roza Vladimirovna Tamarkina (ven. Роза Владимировна Тамаркина; 23. maaliskuuta 1920 Kiova – 5. elokuuta 1950 Moskova) oli neuvostoliittolainen pianisti.[1][2]
Tamarkina syntyi juutalaisperheeseen[3] ja aloitti pianonsoiton lapsena Kiovassa. Hän valmistui vuonna 1940 Moskovan konservatoriosta Aleksandr Goldenveizerin pianoluokalta. Samana vuonna hän aloitti Goldenveizerin johdolla täydentävät opinnot, joita jatkoi vuosina 1943–1945 Konstantin Igumnovin johdolla. Julkisen esiintymisen Tamarkina aloitti 15-vuotiaana. Hän sai toisen palkinnon kolmannessa kansainvälisessä Frédéric Chopin -pianokilpailussa vuonna 1937.[1] Tamarkina oli Emil Gilelsin ensimmäinen vaimo. Pariskunta avioitui vuonna 1940, mutta erosi vuonna 1944.[3]
Tamarkina aloitti opettamisen Moskovan konservatoriossa vuonna 1946. Viimeisessä julkisessa esiintymisessään hän tulkitsi Frédéric Chopinin toisen pianokonserton säveltäjän kuoleman satavuotismuistotilaisuudessa lokakuussa 1949.[1] Chopinin teosten ohella hänen ohjelmistoonsa kuului musiikkia Franz Lisztiltä, Robert Schumannilta, Sergei Rahmaninovilta, Johann Sebastian Bachilta, Wolfgang Amadeus Mozartilta, Ludwig van Beethovenilta, Pjotr Tšaikovskilta, Aleksandr Skrjabinilta[1], Sergei Tanejeviltä ja Johannes Brahmsilta. Tamarkina kuoli vuonna 1950 syöpään.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rosa Tamarkina[vanhentunut linkki] Narodowy Instytut Fryderyka Chopina
- ↑ Tamarkina, Roza 1920-1950 WorldCat Identities
- ↑ a b THE SHORTLIVED FIRST WIFE OF EMIL GILELS SlippeDisc
- ↑ Rosa Tamarkina Naxos
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
