Routunkarin tuulivoimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Routunkarin tuulivoimalaitos
Sähkäleen tuulivoimalaitos
Valtio Suomi
Sijainti Lumijoki
Koordinaatit 64°55′41″N, 25°05′28″E
Valmistunut 1999 [1]
Laajennettu 2014 [2]
Kustannus 3,7 miljoonaa € [3]
Rakennuttaja Lumijoki Oy [2]
Omistaja Lumijoki Oy [2]
Operaattori Lumijoki Oy [2]
Voimalaitos
Nimi Sähkäle II [3]
Tyyppi maatuulivoimalaitos
Korkeus 0 m [4]
Tuulivoimala Vestas V90 [3][5]
Kapasiteetti 2 MW [3]
Vuosituotanto 5,5–7,0 GWh [3]
Kartta
Routunkarin tuulivoimalaitos

Routunkarin tuulivoimalaitos on Pohjois-Pohjanmaalla Lumijoen Routunkarilla sijaitseva tuulivoimalaitos, jonka kapasiteetti on 0,66 megawattia ja vuosituotanto on 5,5–7,0 gigawattituntia [3]. Voimalan omistaa ja sitä operoi Lumijoki Oy.[4][2]

Huomaa, että Riutunkarin tuulivoimapuisto on eri tuulivoimapuisto, joka sijaitsee Oulunsalossa.

Routunkari on pääasiassa keinotekoinen saari, joka sijaitsee Vatunginnokan edustalla noin 900 metrin etäisyydellä Varjakan kalasatamasta. Saarelle on rakennettu suojainen poukama, jossa sijaitsee saaren laituri.[4]

Tuulivoimalaitosta kutsutaan Suomen Tuulivoimayhdistyksen tuulipuistoluetteloissa tunnuksella Varjakka, mutta Lumijoki OY kutsui sitä Sähkäle II:ksi.[3][6] Voimala on tanskalaisen Vestaksen valmistama V90, jonka napakorkeus on 80 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 90 metriä, ja jonka kapasiteetti on 2,0 megawattia. Konehuoneen paino on 80 tonnia.[2][6][3][5]

Routunkarille pystytettyä ensimmäistä tuulivoimalaitosta omistajayhtiö Lumijoki Oy kutsui Sähkäleeksi.[2] Se oli tanskalaisen Vestasin valmistama V47, jonka napakorkeus oli 50 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 47 metriä, ja jonka kapasiteetti oli 660 kilowattia eli 0,66 megawattia. Se tuotti sähköä vuonna 2000 1,5 gigawattituntia ja vuonna 2011 1,4 gigawattituntia.[7][8][1][9] Voimala purettiin uuden voimalaitoksen alta vuonna 2014.[2] VTT:n tuulivoiman tuotannon vuosikatsauksissa tuulivoimalan tunnus oli aluksi Lumijoki 1, mutta se muutettiin myöhemmin Routunkariksi.[1][9][10]

MTV uutisoi voimalaa ensimmäiseksi merituulivoimalaitokseksi. Nykyään rannikoille tai saariin rakennettuja tuulivoimaloita kutsutaan vielä maatuulivoimalaitoksiksi, kun merituulivoimalat pystytetään yleensä suoraan veden alle merenpohjaan.[11]

Ennen uuden tuulivoimalan pystytystä laajennettiin Varjakan sataman laituria elokuussa 2014, jotta maa-aineksia saataisiin lastattua lautalle Routunkarille viemistä varten. Myös itse Routunkaria laajennettiin ja sen laiturille ruopattiin syvempi väylä. Samaan aikaan alkoi uuden voimalan matka Suomeen Ferrolin satamasta Espanjasta. Laiva purettiin Raahen Lapaluodon satamassa, jossa voimalaitosta modifioitiin ja se varastoitiin odottamaan pystytystä. Routunkarilla rakennettiin tuulivoimalan perustukset syyskuussa ja se valettiin 370 kuutiometrillä betonia lokakuussa. Merenpohjaa ruopattiin vielä lokakuussa, jonka jälkeen tuulivoimalan osia tuotiin saarelle lautalla. Sen pystytys alkoi lautalta käsi toimivalla 100 metriä korkealla nosturilla marraskuussa ja voimala käynnistettiin joulukuussa 2014 tuottamaan sähköä. Nosturilla purettiin samalla kertaa vanha voimala, joka kuljetettiin jonnekin pois. Uuden voimalaitoksen kokonaiskustannus oli 3,7 miljoonaa euroa.[3]

  1. a b c Hannele Holttinen & Timo Laakso & Mauri Marjaniemi: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2000. 30.5.2001. Helsinki: Valtion teknologian tutkimuskeskus. Viitattu 21.1.2024.
  2. a b c d e f g h Lumituuli-osakkaat ekosahko.fi. Ekosähkö Oy. Viitattu 21.1.2024.
  3. a b c d e f g h i Lumijoki, Sähkäle II lumituuli.fi. Helsinki: Lumituuli Oy. Viitattu 21.1.2024.
  4. a b c Routunkarin tuulivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.1.2024.
  5. a b Vestas V90/2000 www.thewindpower.net. 18.12.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  6. a b Toiminnassa olevat & puretut voimalat (EXCEL) tuulivoimayhdistys.fi. 31.12.2023. Helsinki: Suomen Tuulivoimayhdistys. Viitattu 21.1.2024.
  7. Routunkari www.thewindpower.net. 30.5.2018. Ranska: The Wind Power. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  8. Vestas V47/660 www.thewindpower.net. 24.6.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  9. a b Turkia, Ville & Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2011. 2012. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 21.1.2024.
  10. Wind energy statistics in Finland (PDF) vuosiraportti 2014. 2015. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Viitattu 21.1.2024.
  11. Suomeen ensimmäinen merituulivoimala mtvuutiset.fi. 15.3.1999. Helsinki: MTV. Viitattu 21.1.2024.