Rolf Wikström
Rolf "Roffe" Wikström (s. 5. huhtikuuta 1949 Ruotsi) on yksi Ruotsin tunnetuimpia bluesartisteja ja kitaristeja. Wikström ryhtyi päätoimiseksi muusikoksi 1970-luvun puolivälissä, ja hänen tuotantoonsa kuuluu pääasiassa alkuvoimaista bluesia ja rhythm and bluesia, mutta myös balladeja ja myöhemmin kansanomaisia viisuja. Wikström on tunnettu paljon konsertoivana artistina: esiintymisiä on yli 3 500.[1] Hän on soittanut muun muassa Charles Brownin, Albert Collinsin, Preston Loven ja Peter LeMarcin kanssa.[2] Wikström on ainoa muulla kuin englannin kielellä laulava artisti joka on esitelty blues-tietosanakirjassa The Virgin Encyclopedia of the Blues.[1]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikströmin suku polveutuu Italian Genovasta 1800-luvun alussa muuttaneista siirtolaisista.[3] Hän on kotoisin Tukholmasta, työläiskodista Södermalmin Sodermannagatanilta Blecktornetin kupeelta.[4] Vanhemmat erosivat Wikströmin ollessa kuusivuotias, ja kun hänen isänsä kuoli muutaman vuoden kuluttua, äiti kasvatti pojan taloudellisesti vaatimattomissa oloissa. Viisihenkinen perhe asui 45 neliömetrin asunnossa, perheen äiti teki yhtä aikaa kolmea työtä. Nuoren Rolfin esikuvaksi nousi hänen humaani kommunistisetänsä.[5]
Wikström kuunteli 12–13-vuotiaana paljon blues- ja soul-musiikkia, ja piti countrystä. Suosikkeja olivat muun muassa Otis Rush, Albert King, Buddy Guy, B.B. King ja Hubert Sumlin.[2] Samalla hän harjoitteli kitaransoittoa omatoimisesti. Ensimmäisen sähkökitaransa Wikström sai 14-vuotiaana, ja hän soitti jo nuorena eri blueskokoonpanoissa.[3]
Opinnot ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikström aloitti kulttuurimaantieteen opinnot Tukholman yliopistossa vuonna 1969, ja samoihin aikoihin hän pääsi mukaan Stockholm Slim -taiteilijanimellä tunnetun Per Notinin bluesyhtyeeseen "Slim's Blues Gang". Kokoonpanossa Wikström soitti kitaraa ja lauloi. Hän myös sävelsi kaksi kappaletta yhtyeen ainoaksi jääneelle vuonna 1971 julkaistulle The blues ain't strange -albumille. Wikström sai yhä enemmän vastuuta laulajana siitä huolimatta, että oli lapsesta asti kärsinyt puhetta haittaavasta änkytyksestä.[3]
Vuonna 1971 Wikström levytti myös ensimmäisen oman julkaisunsa, singlen taiteilijanimellä Cool Hambone. Per Notin erotti omapäisen kitaristin yhtyeestään, jonka jälkeen Wikström soitti muun muassa sanoituksiltaan poliittista bluesrockia soittavassa Löpande bandet -kokoonpanossa.[6]
Rolf Wikströms Hjärtslag 1975–1988
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikström valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1974. Valmistumista seurasi kuitenkin yhdeksän kuukauden työttömyysjakso, jonka aikana Wikström aloitti oman albumin teon. Debyytti Sjung svenska folk julkaistiin vuonna 1975. Wikström pääsi yhdyskuntasuunnittelutehtäviin Tukholman lääninhallitukseen, mutta päätti jo muutaman kuukauden jälkeen siirtyä päätoimiseksi muusikoksi. Lyhyen virkauransa aikana Wikström työskenteli Tukholman läänin Länsplan -75 suunnitelman parissa ja teki tutkimuksen "Fertilitetens Variationer i Stockholms Län", jossa hän tarkasteli syntyvyyden eroavaisuuksia eri kaupunginosissa ja syitä niihin.[4]
Samana vuonna hän perusti Rolf Wikströms Hjärtslag -yhtyeensä, johon sai myöhemmin pianistiksi myös Per Notinin. Wikström sävelsi ja sanoitti yhtyeen tuotannon – sanoitukset hän teki tapansa mukaan aina ruotsiksi. Wikström kiersi vuosia Ruotsia ja muita Pohjoismaita keikkaillen Hjärtslag-kokoonpanonsa kanssa ja saavutti tasaisen suosion Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.[3]
Myöhäisempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikström hajotti Hjärtslag-yhtyeen vuonna 1988 ja kiersi muuttuvan kokoonpanon kanssa. Suurelle yleisölle Wikströn tuli tunnetuksi tehtyään musiikkia ruotsalaisen runoilijan Nils Ferlinin runoihin albumilla Mitt hjärta är ditt vuonna 1989. Kultalevyn – yli 50 000 kappaletta myyneestä albumista tuli käännekohta Wikströmin uralla.[2] Lisää Ferliniä hän julkaisi vuonna 1996 ...din längtans blå anemone -albumilla.
Wikström soitti vuoteen 2002 asti ruotsalaisen Göran Malmbergin käsintehtyjä kitaroita, mutta siirtyi tämän jälkeen käyttämään Gibson Les Paul -malleja.[3]
Vuosina 2005-2007 Wikström esiintyi Hammer Blue -bluesorkesterin laajennetun kokoonpanon, Hammer Blue+:n kanssa. Wikström on kärsinyt vakavista selkäongelmista ja kivuista, jotka ovat vaatineet sairauslomaa ja estivät keikkailun sekä levytykset kesällä 2007.[5] Syyskuusta 2007 lähtien Wikström on jälleen kiertänyt konsertoimassa.[3]
Nykyisin Wikströmiä säestävät:
- Jonatan Stenson: kitara
- Niklas Medin: kosketinsoittimet
- Tommy Cassemar: bassokitara
- Peter "Korre" Korhonen: lyömäsoittimet
Palkinnot ja huomionosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1989 – Nils Ferlin-säätiön trubaduuri palkinto[7]
- 1995 – Tukholman kaupungin Bellman palkinto[8]
- 2015 – Cornelis Vreeswijk–stipendi[9]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tekstit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wikström kirjoitti jo uransa alkuvaiheesta lähtien tekstinsä ruotsiksi, mikä oli poikkeuksellista tuon ajan bluespiireissä. Hänen tekstinsä ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja sisältävät groteskia huumoria. Osa Wikströmin teksteistä on yhteiskunnallisesti kantaa ottavia: hän arvostelee ympäröivää maailmaa ja on voimakkaasti syrjäytyneiden ja heikosti toimeen tulevien ihmisten puolella. Vastauksia Wikström ei kuitenkaan anna: hänen tekstinsä käsittelevät jokapäiväisen elämän tarpeita.[2]
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sjung svenska folk (1975)
- Hjärtslag (1977)
- Jävla Måndag (1978)
- Den åttonde dagen (1979)
- Digitalis (1980)
- Känns det igen (1980)
- Magaza Stomp (1981)
- Bluesman (1983)
- Bortom synd och skam (1984)
- Blås ut mitt månljus (1986)
- ...det här är mitt liv... (1988)
- Mitt hjärta är ditt (1989)
- Som ett fladdrande ljus (1990)
- Blues är allt jag har (1992)
- Mississippi (1994)
- ...din längtans blå anemone (1996)
- Starka band (1998)
- Allting förändras (2001)
- Blues (2003)
- Istället för tystnad (2011)
- Ballader och bröl (2021)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2 kvällar på Fascing (2002)
- Live 2005 (2006)
Kokoelma-albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Som vattnet flyter i floden 1972–1992 (1993)
- Himlen är blå (1996)
- Allt är gjort av plåt (2002)
- Det brustna hjärtat (2005)
Slim's Blues Gang
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Blues Ain't Strange (1971)
Löpande bandet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nån gång måste man landa... (1975)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anders Lillsunde: Rolf Wikström 2004. Jefferson Blues Magazine. Arkistoitu 14.8.2007. Viitattu 8.8.2007. (ruotsiksi)
- MNW Music AB: Rolf Wikström Bonnier-Amigo Musik. Arkistoitu 31.8.2011. Viitattu 8.8.2007. (ruotsiksi)
- Progg.se: Alternative musik i Sverige 1967–1984 Progg.se. Arkistoitu 23.8.2010. Viitattu 8.8.2007. (ruotsiksi)
- Anna Sjöstrand: Roffe Wikström – bluesman på väg. Lira, 2007, nro 3. Julkaistu myös internetissä (Arkistoitu – Internet Archive).
- Rolf Wikström: Rolf Wikströms Officiella Hemsida 2004. Carnelo Design. Viitattu 8.8.2007. (ruotsiksi), (englanniksi)
- Rolf Wikström: rolfwikstrom (Rolf Wikströmin virallinen YouTube-sivu) 2008. YouTube. Viitattu 8.1.2009. (ruotsiksi), (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wikström/YouTube 2008
- ↑ a b c d MNW Music AB
- ↑ a b c d e f Rolf Wikströms Officiella Hemsida
- ↑ a b Jefferson Blues Magazine
- ↑ a b Lira 2007/3
- ↑ Progg.se
- ↑ http://user.tninet.se/~jll006w/nfindex.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.stockholm.se/KulturFritid/Stod/Kulturpriser/
- ↑ Roffes blues är röd Aftonbladet 2015-08-02
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rolf Wikström (Wikströmin virallinen MySpace-musiikki -sivu) MySpace.com. Viitattu 8.1.2009. (ruotsiksi), (englanniksi)
- Joitakin Wikströmin sanoituksia (Arkistoitu – Internet Archive)